100 Naista: 18. Vodka Line (10/100)

Työpaikan pikkujoulut ovat hieno kansallinen perinne, jossa pitkän, raskaan vuoden kuuliaisesti toimeaan suorittaneesta toimiston Irmelistä kuoriutuu yhdeksi illaksi kuuma, brasilialainen seksin papitar. Älkäämme takertuko siihen yksityiskohtaan, että brasilialaiset papittaret näyttävät hieman erilaisilta ja liikkuvat hieman toisin, sillä Irmelin päässä tapahtuu tänä iltana jotain taianomaista ja sen taian rikkominen olisi julma rikos ihmisyyttä kohtaan.

Kun samana iltana IT-osaston projektipäällikkö Veli-Matista kuoriutuu tanssilattian valonheittimien kuumuudessa myskiä höyryävä sonni, ei Irmelin ja Veli-Matin kännistä, ulkoisilta tunnusmerkeiltään juuri ja juuri seksin määritelmän täyttävää aamuyön tuntien hikistä sohlaamista voida välttää. Onneksi näin, sillä Irmeli ja Veli-Matti ovat pienen annoksensa syntiä ja katumusta ansainneet.

Vetäkäämme perseet, me kaikki keski-iän tumman varjon alla synkkää elinkautistamme istuvat! Onhan pikkujoulu sentään vain noin kolmesta viiteen kertaan vuodessa. Sopertakaamme jotain rivoa toistemme korviin, imekäämme toistemme punaviinin tahrimia kieliä siellä vessan oven vieressä olevassa hämärässä nurkassa. Järkyttykäämme siitä, kuinka alastomalta voi toinen keski-ikäinen kollega alastomana näyttääkään ja kirotkaamme sitä, kun sillä toisella ei seiso. Ei edes pikkuisen lupaa se peli enää sen jälkeen, kun kurkusta on kaadettu yksi Gin and Tonic, neljä lasia punaviiniä, kaksi tequilaa, kolme tuoppia olutta ja yksi lonkeroa, otettu kolme pitkää kulausta Korhosen taskumatista ja nähty sen jälkeen kun Irmelin uhkeat rinnat valuvatkin selällään maatessa kainaloihin.

Kadutaan sitten joulun alla kaikki yhdessä. Ostetaan puolisolle jotain oikein mukavaa lahjaksi ja kerrotaan jouluyönä sen jälkeen kun lapset jo nukkuvat sille, kuinka onnellisia hänen kanssaan olemmekaan. Sitä kun ei aina itse edes ymmärrä, ennen kuin on käynyt kyntämässä sitä naapurin peltoa ja huomannut, että nurmi olikin aidan takana kuivaa ja keltaista kuin koiran kusi lumilyhdyssä. Vain syntiä tekemällä pääsemme nauttimaan sovituksen lohdullisesta armosta.

Viime perjantaina aloitin oman työvuoroni tässä kaamosajan suururakassa ja nousin Tallink Galaxyn kyytiin. R on kyllä lupautunut mukaani Tukholman reissulle, mutta Tallinnan retket saan kuulemma kärsiä itse. En ollut vuosiin käynyt laivalla, mutta arvelin sentään muistavani kaavan: Ensin baariin parille, sitten myymälästä viinaa hyttiin, pari kaljaa hytissä samalla kun naiset laittavat itseään, vielä baariin yhdelle, syömään itsensä ähkyksi, hyttiin makaamaan tunniksi, baarin kautta yökerhoon tanssimaan, ja lopuksi diskoon vilkaisemaan nuoria ja vetämään jotain askel-askel-hyppyä lattialle teknohumpan tahtiin kymmeneksi minuutiksi, kunnes kunto katoaa alta ja silmissä sumenee. Sen jälkeen siirrytään ikkunan viereen tuijottamaan pimeää merta ja odottamaan laskuhumalan putoamista päähän.

Jos vieressä on silloin kahdelta aamuyöllä joku oikein tärkeä ihminen, sille voi sillä hetkellä kertoa kuinka paljon rakastaa ja todella tuntea tarkoittavansa sitä. Ja jollei ole, sitä miettii, että hyppäisikö mereen vai lähtisikö nukkumaan päänsä selväksi. Joskus nuorena vaimon kanssa johonkin väliin laitettiin seksi ja parhaimpina kertoina kaksi seksiä, mutta sitten sekin aika jäi taakse. Nyt seksi piti ympätä takaisin kaavaan ja minulla ei ollut kokemusta siitä, mihin kohtaan se kuuluu, jos kumppani ei ole mukana jo lähtöselvityksessä.

Laatimassani sotasuunnitelmassa söisin buffetin seisovassa pöydässä, sillä ravintolasalissa liikkuminen avaisi ehkä mahdollisuuksia tutustua potentiaalisiin kohteisiin. Toisaalta yksin syöminen à la cartessa näyttäisi muutenkin jotenkin säälittävältä. Koska kaavasta jäi pois naisten laittautumisen odottelu, kiertelin alkuillan laivan baareja sitäkin ahkerammin ja tuppasin itseäni juhlamielellä olleisiin nais- ja sekaporukoihin.

Laivalla aikaisemmin havaitsemani käyttäytymismallit Helsingin pintabaareista eivät tuntuneet pätevän. Käyttäytyvätkö naiset sitten eri tavoin merellä kuin maissa? Eivät, vaan merellä käyvätkin aivan eri ihmiset. Laivalla olevat naiset ovat ehkä kolmatta kertaa ulkona vuoden sisällä, kun taas kaupunkien yökerhoissa pyörivät pörräävät siellä joka viikko. Galaxyn naiset etsivät seikkailua ja irtiottoa arjesta, kun taas Teatterin klubin vakionaamoille Martinien kiskominen mustilla sohvilla on arkea ja heitä lähestyvä mies suurin piirtein yhtä mielenkiintoinen tapahtuma kuin sukkien lajittelu. Jos se, että buffetista saa syödä niin paljon katkarapuja kuin jaksaa ja kehtaa, antaa aiheen tuuletuksiin, niin kuka vain kiinnostunut mies, joka ei kaatuile kännissä ja osaa yhden vitsin ulkoa, kelpaa kyllä salaperäiseksi tummaksi muukalaiseksi.

En halunnut vielä kiinnittyä liikaa yhteenkään naiseen tässä vaiheessa, joten kun yhden ryhmän kanssa juttu pääsi mukavasti käyntiin pahoittelin, että minun pitäisi lähteä käymään ostoksilla. Yksin risteilyllä oleva vaikuttaa melkoiselta friikiltä ja ajattelin ensin vain valehdella kadottaneeni toverini, mutta keksin sitten väittää, että minulla on Tallinnassa tapaaminen aamulla ja olin päättänyt yhdistää tällä kertaa huvin ja hyödyn matkustamalla yön yli.

Odotellessani toisen kattauksen alkamista huomasin Jyväskyläläisen pikkujouluporukan, jonka kanssa olin aiemmin käynyt läpi kiihkeän yksimielisen keskustelun jostain päivänpolttavasta aiheesta, jota en tosin millään pysty enää muistamaan. Kyselin ensin naisilta, olivatko he jo ehtineet hajuvesiostoksille, sitten miehiltä, mitä mieltä he olivat Suomen EM-karsinnoista jonka jälkeen he ehdottivat, että liittyisin heidän pöytäänsä, minkä tarjouksen otin ilomielin vastaan.

Ryhmän hiljaisin nainen, Jaana, vilkuili minua kaikkein uteliaimmin ruokailun aikana, joten jälkiruokaan mennessä osoitin jo lähes kaiken huomioni juuri hänelle. Muu ryhmä katosi paikalta pikkuhiljaa ja lopulta olimme Jaanan ja punaviinipullon kanssa pöydässä kolmestaan. Ehdotin että käväisisimme kannella, jossa sitten Suomenlahden lempeässä viimassa suutelimme.

– Haluaisitko sä tulla käymään mun hytissä, minä kysyin.
– Mä en oikein osaa tätä, Jaana sopersi. – Minä en yleensä tee tällaista, enkä tiedä miten pitäisi olla ja mitä tehdä. Ymmärrätkö?
– Tottakai ymmärrän, minä sanoin ja suutelin häntä jälleen. – Haluaisitko?
– Haluaisin, Jaana vastasi.

Hytissä tarjoilin seuralaiselleni pikkolopullollisen halpaa, huoneenlämpöistä kuohuviiniä muovisista kertakäyttömukeista ja piirsin sormella kuvioita hänen iholleen. Jaana oli innoissaan, juovuksissa, ja kauhuissaan ja näiden kolmen yhdistelmä sai hänet puristelemaan jatkuvasti muniani housujen läpi.

– Ota housut pois, minä haluan nähdä sen, Jaana lopulta sanoi

Riisuuduin. Jaana katseli minua ja kosketteli kaluani, kuin näkisi sellaisen ensimmäistä kertaa. Ehkäpä niin olikin. Ehkä Jaana oli nähnyt vain yhdet elimet eikä koskaan varsinaisesti katsellut niitäkään. En kysynyt, mutta tiesin kyllä miltä sellainen tuntuisi. Minä en kiinnostanut Jaanaa ihmisenä tai yksilönä vaan vain esimerkkinä yleisestä miehen ideasta. Tilanne kiihotti minua paljon enemmän kuin olisin osannut arvata.

Luulen etteivät ne naiset, jotka valittavat, että naisia sukupuolena kohdellaan objekteina ole yleensä niitä yksilöitä, joita objekteina kohdellaan. Subjektina oleminen on tylsää, tavanomaista ja raskasta. Objektiksi päätyminen upeaa, poikkeuksellista ja tavoiteltavaa. Kysykää vaikka… Nojaa, kysykää vaikka minulta.

Lopulta Jaana otti kullini suuhun ja maisteli sitä hyvin varovasti. Pallini hän otti käsiinsä ja kosketteli niitä niin varoen, että se tuntui lähinnä kutittamiselta. Useimmiten naiset kohtelevat palleja joko liiankin varovasti tai kauhean kovakouraisesti. Ilmeisesti sellaisen rennon tuttavallisen kourimisen oppiakseen täytyy elää hyvin läheisessä kanssakäymisessä kivesten kanssa.

Juuri kun olin lopullisesti antautumassa tunteen vietäväksi hän lopetti. Hämärässä minulla meni hetki ymmärtää, että hän itki.

– En minä pysty tähän, anteeksi, Jaana sanoi
– Hei, älä nyt, ei mitään hätää. Eihän sun tarvitse mitään tehdä, mitä et itse halua.
– Mutta kun mä ihan oikeasti haluaisin, mä en vain pysty, Jaana jatkoi ja puhkesi vollottamaan. – Ja nyt sinä tietysti pidät minua jonain ihan kauheana ja pelkkänä ajanhukkana.

Itseasiassa minun näkökulmastani vasta kaikki seksi tästä eteenpäinhän olisi ollut ajanhukkaa, mutta en uskonut, että sen kertominen olisi varsinaisesti piristänyt Jaanaa. Puin äkkiä jotain päälleni, jotta tilanteen kiusallisuus vähenisi.

– Usko minua, sä olet just tuollaisena mulle parasta mahdollista seuraa.
– Sinä vain sanot, Jaana niiskutti ja pyyhki silmäkulmiaan.
– Ei, kyllä se on ihan totta…

Jaana halasi minua kiitollisena sanoistani.

– Jaana hei, sä tarvitsit jotain jännitystä ja sait sitä tekemättä oikeastaan juurikaan mitään erityisen väärää. Eikös tämä mennyt tavallaan tosi hyvin?

Minulta meni vielä puoli tuntia saada Jaana tasapainoon, ulos hytistäni ja katsoa, että hän löytää ystävänsä. Jaana kiitteli minua niin ylenpalttisesti tahdikkuudestani, että minun teki melkein mieli paljastaa, että olin vain tyytyväinen siitä, että sain pisteen tauluuni ja silti pidettyä aseeni viritettynä.

Oli jo lähes puoliyö ja minulla kiire…