100 Naista: 26. Välitilinpäätös (15/100)
Vuodenvaihteen puskiessa päälle koin painetta arvioida menestystäni projektin parissa tähän mennessä ja suunnitella hieman tulevaa. Uudenvuoden aattona saldo oli 15 kaatoa ja aikaa olin tuhrannut melko tarkkaan kolme kuukautta. Tasaisen vauhdin kaavalla olisin siis matkalla säälittävään 60 kaatoon vuodessa. Vaikka toisaalta, jos Olkiluoto 3, Musiikkitalo tai NH90-helikopterit olisivat yhtä hyvin aikataulussa kuin minä, niin…
Nojaa, niin ei yhtään mitään. Valtionhoitamisen hilpeyshän piilee siinä ettei sillä, että satojen miljoonien eurojen projektit venyvät vuosikausia ja kustannukset karkaavat täydellisesti käsistä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Nostetaan vain jotain piiloveroa puoli prosenttiyksikköä ja asia on sillä kuitattu.
Mutta kuinka sitten korjata projekti, joka laahaa aikataulustaan? Yksinkertaisin ja suosituin ratkaisu on olla välittämättä ongelmasta lainkaan. Projekti ajaa aikanaan karille, mutta niinhän niillä on tapana käydä. Jälkikäteen homma selitellään parhain päin ja unohdetaan sitten koko asia. Kokemukseni mukaan lähes 80% johtajista noudattaa tätä zen-buddhalaisuutta ja puhdasta typeryyttä luovasti yhdistelevää metodia.
15% johtajista yrittää ratkaista ongelmaa, mutta todellisuudessa vain pahentaa tilannetta. Tyypillisin ratkaisu on lisätä projektiin uusia ihmisiä, mikä vain hidastaa projektia entisestään. Homma, jonka suorittamiseen viideltä motivoituneelta mieheltä kuluu vuosi, on todennäköisesti mahdoton tehdä missään äärellisessä ajassa viidenkymmenen miehen voimin.
Lopuilla 5%:lla on kyky nähdä mitä ovat projektin kriittiset resurssit ja pullonkaulat sekä huolehtia siitä, että kriittiset resurssit hyödynnetään maksimaalisesti kriittisten tehtävien suorittamiseen. Koska tässä projektissa kriittinen resurssi olen yksin minä, eikä naisten kaatamista voi projektin reunaehtojen vuoksi ulkoistaakaan, ainoa ratkaisu olisi keskittää voimat olennaiseen ja vapauttaa resursseja turhista tehtävistä.
Resurssien joutokäyttöä ovat suomalaiset organisaatiot pullollaan, mutta vapaa-ajan projektissa ongelma on aivan erilainen. Ihmisellä ei koskaan ole ylimääräisiä vapaa-ajan resursseja, sillä vaikka päivänsä täyttäisi kuinka turhanpäiväisellä töhkällä, juuri se töhkä muodostaa kokemuksen, jota kutsumme omaksi elämäksemme. Päättäessämme käyttää vapaa-aikaamme toisin, me todellisuudessa määrittelemme itseämme ja elämäämme uudestaan. Pelkkä itsensä uudelleen määrittely on aivan yhtä hyödyllistä kuin yritysjohdon julistus, että organisaatio on tästedes asiakaslähtöinen. Siksi viikko sitten annetuista uudenvuodenlupauksista yli puolet on jo nyt petetty. Sohvalla makaaminen vähenee vasta silloin, kun sohvalla makaaminen ei ole enää osa meitä itseämme. Jos haluat urheilla enemmän, sinun on oltava urheilullisempi.
Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen käyttäytynyt monessakin mielessä toisin, kuin se Teppo, joka olin, käyttäytyi. Tällä en viittaa mihinkään eettiseen tai moraaliseen kysymykseen, vaan vain yksinkertaisesti tekemisen kautta syntyvään minäkuvaan. Sitä on, mitä tekee. Jos siis vielä merkittävästi lisään aikaani savannilla, joutuisin edelleen muuttamaan identiteettiäni ja se olisi sääli, sillä olen nykyiselläni aika helvetin mukava mies.
Toisaalta merkittävä osa itseäni on myös voittaa annetut haasteet tai ainakin yrittää sen eteen kaikkensa, joten pakkohan tässä on pientä korjausliikettä tehdä. Loppujen lopuksi lähes missä tahansa projektissa on kuitenkin syytä tyytyväisyyteen, jos ensimmäisen neljänneksen jälkeen valmiusaste todella on jo 15%. Päätin, että sopiva tavoite seuraavalle neljännekselle olisi saada laskuri 40:n. Ennen vuoden vaihdetta minulla oli kuitenkin vielä tilaisuus parannella tilastoja, joten vuoden viimeisenä iltana olin jälleen radalla.
Tämä voi toki tulla monelle järkytyksenä, mutta edes minä en ole kaikkien naisten silmissä vastustamaton ja silloin tällöin olen myös epäonnistunut. Epäonnistuneita kaatoja on pääasiallisesti kahdenlaisia. Tapaukset, joissa naista ei kertakaikkiaan kiinnosta ovat yksinkertaisia ja helppoja: Muijahan on joko frigidi tai muuten vain lesbo, joka ei ymmärrä omaa parastaan, joten asiaa on turha jäädä sen pidemmäksi aikaa suremaan.
Ongelmallisia ovat sen sijaan jo viestissä 17. mainitut höpöttäjät, jotka luulevat että olet todella kiinnostunut heistä ihmisinä eivätkä kuitenkaan aio missään tapauksessa antautua kanssasi seksuaaliseen kontaktiin. Tällaisen tapauksen erottaminen potentiaalisesta parittelukumppanista voi olla joskus hyvinkin vaikeaa, sillä naiset antavat innostuessaan ristiriitaisia signaaleja.
Puhtaasti platonisessa mielessä kiinnostunut nainen saattaa esimerkiksi kosketella miestä ja tulla lähelle, kun taas puutteen polttama kiimapupu saattaa käyttäytyä hyvinkin pidättäytyvästi ja odottaa miehen aloitetta. Useimmiten toki toisinpäin.
Naiselle miehen tulkitseminen aiheuttaa toisenlaisen ongelman. Mies haluaa sänkyyn, totta kai, mutta kysymys kuuluukin, haluaako mies myös jotain muuta. Tämä on helpointa selvittää makaamalla miehen kanssa ja odottamalla, soittaako hän enää uudestaan (moderni metodi). Toinen menetelmä on pihdata herkkuaan niin kauan, että pelkän seksin toivossa liikkeellä oleva koiras väsyy yrittämään (perinteinen metodi).
Mutta kuinka selvittää, saako naiselta, joka on jo puoli tuntia kuunnellut kiinnostuneena luentoasi pinta- ja pohjahiivaoluiden eroista, torttua vielä samana iltana vai eikö sitä saa? Jotainhan hän kuitenkin sinusta toivoo, ei ne jutut nyt niin mielenkiintoisia ole. Kuten niin valitettavan usein, suoraan kysymällä ei tämäkään asia selviä.
Uudenvuoden aattoiltana olin viihdyttänyt Kaislassa nykerönenäistä kosmetologia jo pari tuntia, kun minusta alkoi tuntua, että olin tuhlaamassa aikaani. Välillemme oli kehkeytynyt jonkinlainen perverssi kilpailu siitä, kumpi pystyisi olemaan vähemmän kiinnostava. Meillä ei kertakaikkiaan ollut yhtään yhteistä mielenkiinnon aihetta, joten olin yrittänyt parhaani mukaan vaikuttaa kiinnostuneelta siitä, miten valokynä eroaa peitevoiteesta, miksi sininen ei sovi minulle ja kuinka akryylikynsi eroaa geelikynnestä.
Kun lopulta olin täysin turhautunut epäonnistuneisiin yrityksiini johdatella keskustelua hienovaraisesti johonkin edes hieman kiinnostavaan aiheeseen ja pelkäsin pian nukahtavani pöytään, aloin vain kylmäverisesti kertoa väliin, kuinka lohi on syytä pyrkiä väsyttämään alavirran puolelta ja mitkä ovat parhaat taukopaikat Jyväskylän ja Oulun välillä.
Olen elämäni aikana karkottanut luultavasti satoja naisia innostumalla puhumaan aivan liikaa, täysin vääristä aiheista ja katastrofaalisen väärässä seurassa. Voisin vaikka lyödä vetoa, että saan naisen kuin naisen alle minuutissa vilkuilemaan levottomana ympärilleen ja katoavan kahdessa tyydyttämään yllättäen ilmaantunutta virtsaamistarvettaan. Niinpä! Kuinka paljon älykkäämpi veto se olisikaan ollut?
Tällä kertaa nainen kuitenkin katsoi minua tiukasti silmiin, nyökytteli innostuneesti päätään ja antoi muutenkin ymmärtää, että todella kuuntelisi minua, joten jatkoin hämmentyneenä kamikaze-hyökkäystäni.
– …ja mitä ABC-asemiin tulee, niitä ei ole Viitasaaren ja Pulkkilan välillä lainkaan, mutta loppujen lopuksihan se väli on kuitenkin vain 150 kilometriä. Moni ei uskoisi, että Renkomäen ja Vaajakosken välillä on itseasiassa noin 15 kilometriä pidempi SOK:n mentävä reikä.
Jouduin vetämään hetken henkeä, jolloin nainen tarttui tilaisuuteen kuin hauki lusikkaan ja jatkoi ilahtuneena kertomustaan siitä, minkälaisia terapeuttisia vaikutuksia eri väreillä on. Pelkäsin jo hetken olevani piilokamerassa. Olen minä ennenkin ohipuhujia tavannut, mutta tämä Kukka-Maaria vei kyllä voiton kaikista. Keskustelu oli juuri kadottanut viimeisenkin järjen hivenensä, mikä teki siitä yhtäkkiä uskomattoman kiehtovan.
Ymmärsin tietenkin maailmankaikkeuden minulle Kukka-Maarian muodossa antavan ironiaa tihkuvan hienovaraisen vihjeen. Olinhan jo tottunut kuuntelemaan ihmisten huolia kiinnostuneen näköisenä ja silti täysin välinpitämättömänä, mutta minä sentään näin vaivaa saadakseni aikaan edes muodollisesti järjellistä kommunikaatiota, kun taas tämä nainen vain tillitti minua (kieltämättä kauniilla) silmillään ja odotti sopivaa taukoa saadakseen kertoa jotain täysin omaan puheenvuorooni liittymätöntä. Ainoa myönnytys, jonka hän teki keskustelun rakenteellisille vaatimuksilla oli aloittaa puhuminen sanoilla ”aivan”, ”niinpä” tai ”mutta, sitten”.
Kun nainen vuorostaan nosti lasin huulilleen, huomasin tilaisuuteni tulleen.
– Aivan, mutta luultavasti se vain johtuu siitä, että etelästä lähdettäessä Viitasaaren kohdalla on useimmiten jo pimeää ja matka tuntuu siksikin pidemmältä. Ja tietysti Renkomäen jälkeen nyt on kuitenkin vielä 40 kilometriä moottoritietä, minä sanoin.
– Niinpä, mutta sitä minä vielä, että todella harva ymmärtää, ettei synteettisellä indigolla tosiaankaan ole mitään tekemistä aidon indigon kanssa, nainen vastasi.
Minun oli pakko purra kieltäni etten heti rikkoisi pelin sääntöjä huomauttamalla, että suurin osa ihmisistä tuskin on tietoinen edes siitä, että indigo on väri.
Puolen yön lähestyessä minusta alkoi tuntua, että nainen puhuisi valomerkkiin asti, kiittäisi sitten seurasta ja katoaisi. Tosin Kukka-Maarian lukeminen oli lähes mahdotonta, joten en ollut edelleenkään varma. Olin koskettanut hänen käsiään useastikin ja hän oli vastannut kosketukseen, mutta senkin hän oli tehnyt jotenkin ohimennen. Ei vaivautuneena, mutta ei kiinnostuneenakaan. Ammattimaisesti, oivalsin.
Koskettamisen merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Tie naisen pikkuhousuihin käy kaikkien aistien kautta yhtä aikaa. Romanttinen kokemus on erittäin helppoa purkaa osiin. Temppu perustuu vain miellyttävien ärsykkeiden yhtäaikaiseen tarjoamiseen kaikille aisteille. Takkatuli on romanttinen, koska se rätisee, lämmittää, valaisee, tuoksuu ja tarvittaessa maistuukin. Jos pystyy täyttämään naisen aistit sopivilla aistiärsykkeillä, hän sulaa syliin kuin tina kauhaan – yllättäen ja pyytämättä.
Esimerkiksi lahjojen ostaminen naiselle on naurettavan helppoa vaikka moni muuta väittääkin. Täytyy vain vaivautua ottamaan selvää minkälaisista väreistä, mauista, tuoksuista, musiikista, materiaaleista ja muodoista nainen pitää. Naiset itse mieluusti ylläpitävät myyttiä, etteivät miehet osaa ostaa mieluisia lahjoja, koska nainen on liian suuri mysteeri ratkaistavaksi. Kun muistaa, että nainen on tunnemotivoitunut olento ja että tunteita synnyttävät pääasiassa erilaiset aistiärsykkeet, jää naisen mysteeristä varsin vähän ratkaisematonta jäljelle.
Todettakoon tässä, ettei koskettaminen ravintolassa tarkoita reiden hipelöimistä pöydän alla. Naisen täytyy antaa pitää kuvitelmansa, että koettu yhteys on henkistä ja viatonta. Jos nainen tekee itse aloitteen hipelöinnin suhteen, se on rohkeaa ja hauskaa. Miehen tekemänä liike on tökerö, vaikka mies muuten kiinnostaisikin. Odota sen sijaan, että nainen sanoo jotain sykähdyttävää ja laske sitten kätesi liikuttuneena hetkeksi hänen kämmenselälleen.
Vuoden vaihteen lähentyessä minuutti minuutilta päätin kokeille kepillä jäätä, vaikken vieläkään tiennyt, minkälaiset osakkeet minulla oli hallussani. Ehdotin, että lähtisimme torille katsomaan ilotulitusta ja Kukka-Maaria innostui ajatuksesta heti. Poistuimme ravintolasta ja nainen työnsi kätensä tiukasti kainalooni tarjotessani käsivartta.
– Harvoin tapaa miestä, jonka kanssa on näin mukava keskustella, Kukka-Maaria yllättäen avautui noustessamme portaita Vuorikadulle.
Yritin löytää lauseesta sarkasmia, mutta sitä ei kerta kaikkiaan ollut. Päätin lakata yrittää ymmärtämästä ja sen sijaan vain nauttia vuodenvaihteesta viehättävän ja kummallisen kosmetologin seurassa. Ilmassa tuoksui ruuti. Vuosi 2007 päättyi.
Kommentit
Projektin määritelmä on juuri se, että on ainutkertainen tapaus eli 100 erinäistä settiä on projekti todellakin eikä mikään hanke. Joku AMK-apina kun asiaa tossa alkupuolella ”neuvoi”
Kommentit
Aijai, tarina päättyi kutkuttavasti juuri samalla tavalla kuin Salatut elämät päättyvät joka kerta. Lopusta puuttui vain teksti ”Jatkoa seuraa” tjsp, joka olisi tosin ollut turha blogin luonteen tuntien.
Tässä kirjoituksessa oli taas sitä _jotain_, joka on puuttunut muutamasta viimeaikaisesta kirjoituksesta, ja jota löytyi kaikista blogin kahden ensimmäisen kuukauden aikaisista tuotoksista. Tämä lämmittää mieltä erityisesti.
Toivottaisin Tepolle voimia projektin suunnan kääntämiseen ja huomauttaisin, että ei ne projektit nyt aivan NOIN yleisesti mene seinille – poislukien valtiovallan vetämät projektit.
Loppuun laittaisin Tepolle kysymyksen, jota olen itse jo jonkin aikaa pohtinut: Kuinka meinaat keksiä koko vuoden ajan tätä mahtavaa teoreettista materiaalia naisista – nehän ovat niin yksinkertaisia, ettei niistä loputtomasti keksi uusia ihmisiä kiinnostavia teoreettisia aiheita?! Vai onko sinulla valmiiksi mietittynä joku aihelista?? Vai kenties kopioitko teoriat jostakin??
Kuitenkin, edelleen olen samaa mieltä teorioidesi kanssa 95%:sti.
Tepon laskuoppi projektin etenemisestä pitänee juurikin kutinsa. Olet myös naurettavan oikeassa tuosta kahden ihmisen sinällään järjettömästä yrityksestä kommunikoida ilman minkäänlaista yhteistä punaista lankaa.
Ei kun uutta matoa koukkuun!!
Jäädäänpäs innolla odottamaan, miten Teille kävi Tammikuun 1. päivä! Helppoa luettavaa 🙂
Se on OLKILUOTO 3, FIN5. Jämähdin tuohon, pitää jatkaa lukemista. Aika yllättävä huti faktojen kanssa, yllättävää.
Jos Seihäjoelta haluaa Ouluun järkevin reitti ei ole Viitasaaren kautta.
Juuri kirjoitit alussa että projektia pitää alkaa korjaamaan ja korjaaja olet sinä itse! Nostit tavoitteita seuraavaa jaksoa varten huolimatta ”huonosti” menneestä alusta ja lähdit radalle toivoa täynnä!
Ja mitä teet lopussa???
LUOVUTAT! Jos oikeasti haluat nostaa kaatolukuja niin mene asiaan ja ala katsoa naisia vain, ja ainoastaa kaatoina! Toki käyttäytymisen pohtiminen on mielenkiintoista luettavaa mutta sitä haluavat voivat ottaa yhteyttä ”rakkauden romeoon” Päivärintaan ja painua herran kurssille ihmettelemään!
Ei muuta ku munaa pannuun ja makkaraa piirakan päälle!!!
ps. eikä se alkujakso nyt niin huonosti menny…
Mielestäni on typerää kutsua projektiksi tämän tyyppistä hanketta jossa tehdään 100 toisistaan melko riippumatonta suoritusta. Pikemminkin tarjoat naisille ilmaista seksipalvelua ja yrität tehdä hommasta itsellesi mahdollisimman miellyttävää.
Muhevaa.
Lukisin tätä enemmänkin, mutta pitäähän sitä muuhunkin keskittyä kuin kirjoittamiseen.
No on se hyvä ettei kaikki naiset ihan heti anna? Nykyään varsinkin nuoremman sukupolven naisilta lohkeaa todella helposti piparia.
Kas kas, sittenhän vietimme samassa baarissa vuodenvaihdetta. Itse keskityin maksimien ottamiseen, mutta toivottavasti Teppo-sedän ilta päättyi onnellisemmin kuin sammumiseen oman kämpän lattialle. (Joka sekään ei toki ole mitenkään kehno päätös vuodelle. 🙂
Tsemppiä ja inspiraatiota tällekin vuodelle!
Ihan hyvä kirjoitus ja sana on hallussa mutta se onko tällaisessa aiheessa sitten mitään järkeä !!! on eri juttu. Kaatoja varmaan laskee nykyään niin miehet kuin naisetkin … luulisin ei kokemusta näin 25v avioliitossa ja uskollisena olleena (: .
Onnea vain ao henkilölle , kuka minkäkin asian ja saavutuksen elämässään ottaa ns. projektikseen niin toivottavasti pärjää ja onnistuu siinä.
Itse , näin ehkä sitten vanhemman sukupolven edustajana ( yli 40 v ) olen aika lailla pidättyvyyden ja suppeamman kokemuksen kannattaja tällä alueella. Ehkä minä vanhana olen sitten niin fossiili ja uskon että seksisuhteiden ja kokemusten lukumäärä ei elämänlaatua paranna (: , hajottaa kenties . Mutta olenkin vanhanaikainen (: ja nainen (: .
Hups, olen pitänyt kiinni periaatteesta etten korjaile tekstiä enää julakisun jälkeen vaikka sinne aina pieniä epätarkkuuksia jääkin. Tällä kertaa senat olivat jo niin pahast sakaisin, että kävin ne vaihtamassa. Tarkoitus oli tietenkin sanoa Olkiluoto ja Jyväskylä, Loviisan ja Seinäjoen sijaan.
Ei pitäisi kirjoitella näitä silmät ristissä pikkutunneilla, mutta minkäs teet. Kiitos lukijoilleni hereilläolosta.
Älä rationalisoi, kun argumenttisi eivät pidä ja analogiasi ovat anaalista. Raivon kaivoni on pohjaton tyhmyyttäsi vastaan. Rahahuora, ohut on se liitin, viisauden napanuora, joka katkesi jo synnytyssairaalassa jolloin sinunkin tie on lyhyt ja suora.
Ihq keskustelu ”Kukka-Maarian” kanssa, pisteet pitkästä pinnasta. 😉
Mitä jos tyhjäpää jatkaa pulinaansa sängyssäkin? ”Ai, sulla on sinooperin värinen penis?” – tyyliin? (En ole varma onko sinooperi väri, valitan sivistyksen puutetta tällä saralla. Enkä jaksanut googlata.) Jatkoa mielenkiinnolla odotellen…
Ihmisethän tunnetusti villiintyvät kevään tullen, joten viimeistään terasseilta luulisi olevan mahdollista napata naisia nopeammassa aikataulussa. Tai vaihtoehtoisesti voisit mennä ”laskettelemaan” kun ruotsinlaivakin on kokeiltu. 😉
Ei -kiinnostavan ihmisen naimisesta: Olen heivannut ulkoisesti hyvinkin pantavia miehiä jos jutut ovat olleet sitä luokkaa että ilmastointiteippi keskustelukumppanin suun edessä vain nostaisi keskustelun tasoa. Puutteen lisääntyessä arvostelukyky tosin laskee joten satunnainen huti on toki saattanut olla mahdollinen. Valitettavan usein vain miehen idioottimaisuus on korreloinut kehnojen ajo-ominaisuuksien kanssa (viitaten taas ehdottoman objektiivisiin ja pitkällisiin tieteellisiin tutkimuksiin n. 20 ihmisen kaveripiirissä.)
Rajansa hudeillakin – on mahdotonta kuvitella seksiä jos potentiaalisen seksikumppanin jokainen lause saa aikaan tunteen että ilta voisi olla antoisampi koulutetun simpanssin kanssa. Edellä mainittu mielikuva häivyttää suurenkin panetuksen sekunnin murto-osassa.
Tuosta ristiinpuhumisesta,
Asuttuani ulkomailla viimeiset kolme vuotta olen huomannut etta tama ristiinpuhuminen – kaksi monologia samassa pydassa – on jotenkin erityisen suomalainen ilmio. Ei kommentoida toisen puhetta juuri lainkaan toisin kuin monissa muissa kielissa on tapana. Meiltakin toki loytyy nama ”niinko”, ”Ihanko totta”, ”kerro lisaa” ilmaisut, mutta niiden kayttoa pidetaan jotenkin teennaisena. Suomessa ollaan loppuun asti rehellisia ja kun ei kiinnosta – ei kiinnosta. Vahan voisi silti vedattaa, eikos?
Minusta on joskus parempi tama englantilaisten tapa olla teennaisesti kohtelias kuin suomalaisten aidosti epakohtelias..
Ei kylla nyt liity tahan aiempaan kaatokeskusteluun taas mitenkaan.. eli varsin suomalainen kommentti tahan valiin.
”Ilmassa tuoksui ruuti.”
Kostea ruuti, tällä kertaa.
Itse olen huomannut etta kun juttelen ihmisten kanssa, ja en valttamatta ole kiinnostunut aiheesta – ja annan heidan puhua, sanoen vain ”ihanko totta, niinko, miten hienoa, onpa kamalaa, jne” riippuen tarinasta – he jalkikateen kiittavat minua siita, miten hieno keskustelu oli.
Joskus en ole sanonut sanaakaan, ja henkilo sen kun puhua pulputtaa, ja kiittaa siita, miten hyva keskustelu oli – huom. ei siis kiita siita, etta sai purkaa sydantaan, tai puhua mulle… paitsi useimmat amerikkalaiset (taallakaan ei monelle riita aikaa tai mielenkiintoa kuunnella toisten ongelmia.) Useimmat kuitenkin huomaavat, jos toinen ei sano juuri mitaan keskustelussa. Sitten he havahtuvat, ja toteavat: ”sorry, I am venting, what about you” – koska he ovat tottuneet vuoropuheluun, ja varsinkin small talkiin. Jos siihen kuitenkin jatkaa, etta ”no, I am listening, and interested in what you are saying,” niin henkilo on ihmeissaan, kiitollinen, ja jatkaa puhettaan.
Suomessa ilmio kuuntelun merkityksesta on selkeampi, ja kuuntelemalla on helppo keino antaa itsestaan symppiksen kuvan. Yritan tosissaan olla aidosti kiinnostunut, ellei mene aivan mahdottoman ankeaksi – silloin olen hiljaa ja poistun ripeasti sopivan tilanteen tullen. Ja huom. olen luonnostani kova puhumaan, ja tykkaan keskustella lahes mista tahansa – joten helposti menis muuten keskeyttamiseksi lisaamalla omia kommentteja ja/tai kokemuksia toisen stooriin. Olen oppinut hillitsemaan itseani, koska kuuntelu on tuonut minulle parempia suhteita ihmisten valilla, koska he arvostavat sita, etta keskityn heihin. Ja se on myos johtanut siihen, etta nykyisin mieluummin kuulen muitten tarinoita kuin selittelen omiani. Jokaisella on jotain annettavaa, jos viitsii vaivautua ajattelemaan eri tavalla kuin mihin on tottunut omassa perspektiivissaan. Sita aina oppii enemman kuuntelemalla ja seuraamalla ihmisia, kuin jatkuvasti aanessa olemisesta.
Teppokin voisi noilla kosmetologin hopinoilla oppia asioita, joilla saisi virkistavan keskustelun aikaiseksi jollain varianalyyseista kiinnostuneilla naisilla – ja lisata potentiaalisesti kaatojaankin. It’s all in your attitude.
Olen huomannut, etta kysymalla kysymyksia jos toinen on hiljaa, auttaa -paitsi jos on sellainen ihminen joka ei puhu eika pukahda. Se on myos jollain tapaa sivistymattomyyden merkki… ja erittain epakohteliasta. Antaa ynsean vaikutelman.
Yleensa kuitenkin ihmisille on tarkeampaa saada puhua, ja loytaa kuunteleva korva, kuin etta aidosti keskustella vuoropuhelussa (annan toki ruumiin kielella ymmartaa, etta olen paikalla, toisin kuin esim. jos olisin ”ei puhu eika pukahda” tyyppi). Ja moni sellainen, joka ajattelee, etta ei olisi niin itsekeskeinen, etta ei huomaisi esim. minun olevan lahinna tarkoituksen mukaisesti hiljaa on vaarassa – koska totuus on, etta ihmisilla on tarve tulla kuulluksi, ja vain harva kanssaihminen vaivautuu kuuntelemaan, ja suurin osa ”kiittajista” olisi shokissa, jos tietaisi etta mina tahallaan olin hiljaa ”vuoropuhelun” aikana, ja etta heille yksinpuhelu oli ”hyva keskustelu”.
Ovathan he ihan jarkevia, koulutettuja ja menestyvia ihmisia… but that doesn’t change the heart of the matter.
siis torttu on sama asia kuin paska ei siis sama asia kuin pillu!!!lopeta tuon sanan käyttäminen!!!
Jostain perustelemattomasta syystä olen aina ajatellut, että Teppo toimii työkseen ohjelmistoprojektipäällikkönä ja menestyy hyvin työssään. Olen seurannut blogia alusta asti, mutta vasta tämän tekstin alkupuolen projektikirjoittelut sytyttivät pienenpienen lampun pääni sisällä. Tekstin kirjoitustyyli yhdistettynä asiasisältöön toi mieleeni väistämättä Timo Lehtimäen Ohjelmistoprojektit käytännössä -kirjan. Tekstin seasta löytyi myös hentosia viitteitä Parantaisen Sisäinen sankari -kirjaan. Muistaakseni samankaltaisia viitteitä oli myös Lehtimäen opuksessa. Voisiko Teppo M olla siis Lehtimäki itse!? Tämä tuottaa minulle suurta päänvaivaa, koska ihastuin Lehtimäen tyyliin kirjoittaa tylsistä asioista mielenkiintoisesti täysin samalla liekillä kuin Tepon blogiin.
Kommentteja, kiitos! (Eikä sitten mitään ”Teppo on nainen/multipersoona/homo/idiootti, se ei minua kiinnosta.)
TeppoM,
Sun pitää ehdottomasti ilmoittautua netin treffipalstoille ja hieman analysoida niiden merkitystä nykyajan ihmissuhdepelissä. Koska aika on rajattu, ja et halua sitä radalla koko ajan viettää, niin nettitreffipalsta kalastaa 24/7. Verkot verkkoon nyt ja äkkiä, niin alkaa toi laskurikin tikittämään eri tahtia. 🙂
Loistava idea kirjoittajaltsa jusseM. Todellinen kalastajahan pitää verkot kaikissa vesissä. Voi olla myös mielenkiitoista kuulla Tepon yleistystä treffipalstojen teksteistä..
Hupaisaa lukemista!Kiitos Teppo.Mielestäni vedon voisi rajoittaa siihen tilaan ”ettei ole pienintäkään epäselvyyttä,saako piparia vai ei”.Itse masturbointi toisen keholla ei ole niin kiinnostavaa mutta jos ihania poikkeuksia löytyy niin mielellään jaa ne toki.Ja totta tosiaan…ei se lumilinna enää kiinnostanut lapsena kun sen sai valmiiksi. Vielä kerran kiitos!
Teppo,
Pieni haaste peliin: Sinkku saa toosaa jos haluaa ja kovasti yrittää. Aina löytyy yksilahkeisia, jotka tietävät mitä kepille pitää tehdä, mutta palaa jonkin aikaa taaksepäin ja koeta analysoida sitä millä tavoin onnistuit vakiintuneen partnerisi kaatamaan sänkyyn. Vakiintuneessa parisuhteessa mahtava libidoero on ongelma jos ei halua uittaa pythonia vieraassa pesässä. Paraskin pelimies kuluttaa keinot pian loppuun kun samalla pitää taistella hillopäivien, päänsäryn, pahantuulisuuden yms ristitulessa.
Miten kaataa nainen, jota et voi puhua pyörryksiin ja kaikki romanttiset eleetkin ovat vaimon mielestä yliyrittämistä (tunnetuin seurauksin)?
Seli, seli, seli, seli… Edestä, takaa ja ympäri. Teppo tekee asioista aivan turhan vaikeita. Eihän tuo paneminen nyt noin monimutkaista ole – ainakaan naiselle. Eihän sitä tarvitse kuin nokkansa baarin ovesta sisään pistää, niin johan on tarjokkaita jonossa. Saahan sitä toki panemisesta hankalaakin tehtyä, niin halutessaan. Liekö sitten jonkun mielestä kiihottavaa.
Teppo, mekin teimme mieheni kanssa välitilinpäätöksen sinun projektistasi ja toisaalta omasta panoksestamme parisuhteen hoidossa. Mieheni totesi vain, että taitaa siis avioliitossakin saada enemmän kuin sinkkumiehenä täysyrityksellä.
Onnea silti projektillesi! Kannattanee lisätä vauhtia, jos aiot päästä tavoitteeseesi.
Mekin olimme tuolla Kaislassa samaan aikaan ja poistuimme katsomaan raketteja Senaatintorille. Teppo jää vielä kiinni, kun paljastaa liikaa tietoja paikasta, jossa on vähän väkeä paikalla.
”Teppo tekee asioista aivan turhan vaikeita. Eihän tuo paneminen nyt noin monimutkaista ole – ainakaan naiselle. Eihän sitä tarvitse kuin nokkansa baarin ovesta sisään pistää, niin johan on tarjokkaita jonossa. Saahan sitä toki panemisesta hankalaakin tehtyä, niin halutessaan. Liekö sitten jonkun mielestä kiihottavaa.”
Ei tee.
Naiset tekee.
Lainaus:
”Teppo tekee asioista aivan turhan vaikeita. Eihän tuo paneminen nyt noin monimutkaista ole – ainakaan naiselle. Eihän sitä tarvitse kuin nokkansa baarin ovesta sisään pistää, niin johan on tarjokkaita jonossa. Saahan sitä toki panemisesta hankalaakin tehtyä, niin halutessaan. Liekö sitten jonkun mielestä kiihottavaa.”
Ei tee.
Naiset tekee.
11.1.2008 klo 17.53, heikki5 (vierailija)”
Amen.
Outo väite tuo, että mies haluaa joka tapauksessa seksiä. Ei pitäisi yleistää, kun erot miessukupuolen sisällä ovat joka tapauksessa suuremmat kuin sukupuolten välillä. Joka muuta väittää, kaipaa lisää informaatiota ja maailmankuvan laajentamista.
Kanna siis Teppo ihan itse vaan vastuu haluistasi ja valinnoistasi, äläkä manaa koko miessukupuolta niitä oikeuttamaan.
Tekstisi tyyli, rytmi ja persoonallinen sävy ovat silti edelleen viihdyttävää luettavaa. Kiitos, että jaat nämä taitavasti väritetyt seikkailusi kanssamme.
Tämä oli lähestulkoon ensimmäinen loistava kirjoitus sen jälkeen kun vaihdoit Elleille. Jatka samaan malliin Teppo, ei niillä kaadoilla loppujen lopuksi niin väliä ole kunhan tekstin taso pysyy korkealla!
”Outo väite tuo, että mies haluaa joka tapauksessa seksiä”
Onpa tosi outo.
Jos 99 kaadon kohdalla vällyjen välinen taso on yhtä kutkuttelevaa kuin verbaalinen antisi, olen mielelläni 100 kaatosi, ilman sen kummoisempia horoskooppikeskusteluja (joka muuten on kaksonen, mutta lupaan puhua vähemmän kuin edeltäjäni) tai ”kissa hiiri-leikkiä.” Suoraan asiaan, pitkän ja raskaan matkan kunniaksi!
Ei sua kiinnosta mitkään tasot vällyjen välissä tai verbaaliset annit. Tepon saama arvostus, julkisuus ja tietyn statuksen saavuttaminen sua kiihottaa.
plääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääh !!!!!
En kyllä millään ymmärrä, miksi kukaan haluaisi liukuhihnapanoksi, olipa vastakappale kuka tahansa.
emmääkä
”Outo väite tuo, että mies haluaa joka tapauksessa seksiä.”
Joo, onhan se aikamoinen omanarvontunnon kolaus, jos panee pimppaa kuin chimppaa. Todellista harkintavallan väärinkäyttöä! Runkkaaminen kannattaisi oikeasti nostaa suurelle kulta-alustalle ja maailma olisi paljon parempi paikka.Edesmennyt Norman Mailerkin tajusi tuon vanhoilla päivillään.Seksi=suhde (tavalla tai toisella)=ongelmat ja hintana kova kun vastineena vain litisevät B-luokan poljennat (jos parempaa kaikkinensa, syntyy ehkäpä rakkaussuhdepakkaus).
A:”Vedä käteen vitun runkkari!”
B:”Ryyppää rahasi, hakkaa narttusi ja kidu kulisseissasi ennen kattonarua!”
Hmmm…
Ollaan jo tammikuun puolessa välissä ja Teppo on uudessa vuodessa.
Kirjoitustahti näyttää hidastuvan ja on jotain kirjoitus per viikko (tai 5 päivää) riippumatta kaatojen määrästä.
Varsinkin jos kirjoitusvauhti jatkaa laahaamista samaan tapaan, Teppo näyttää saavan tästä jopa 2 vuoden blogituotot…
Toden totta, kiirettä alkaa Tepolla kohta pitää.
Näin naisnäkökulmasta ajatellen ymmärrän, että voikin olla jännittävän kiihottavaa olla se sadas. Mutta itse en ilmoittautuisi. Ei sillä ole niin merkitystä onko seitsemästoista, viideskymmenestoinen, seitsemäskymmeneskahdeksas vai sadas, sikäli mikäli Arvoisa T pääsee ennen vuoden määräajan loppua noihin lukemiin.
Toivotan parasta onnea saalismailla, mutta yhä edelleen muistutan kondomin käytöstä – joskin nekin voivat pettää! Vaikka tavoitteitahan aina täytyy olla, ja tällainen projekti on hauskakin kokemus elämässä, tässä piilee paljon vaaroja. Jos se kondomi pettääkin, ja kohta on kymmenen lapsen elatusmaksut haussa. Tai ilkeämielinen sukupuolitauti, jonka saat 20. kaadon kohdalla, ja tartutat sen loppuihin 80 naiseen. Ai ai.
Hei Teppo. Blogistani löytyy sulle You make my day -kunniamerkki. Go Teppo go!
Teppoa kovempi sälli on tietysti Tomppa, joka puhuu nyt kaikkien kansojen puolesta ja hän TIETÄÄ:
http://www.dailymotion.com/video/x4249u_tomcruise_animals
Aziaa!
”Näin naisnäkökulmasta ajatellen ymmärrän, että voikin olla jännittävän kiihottavaa olla se sadas.”
Sisäinen huora puhuu, mutta miksi vasta nyt? Naiset, avatkaa sanaiset arkkunne tai huutakaa edes helevetin kovaan ääneen, kun minulta tulee.
Soitellaan…
Noniin, vauhtia Teppo, vauhtia! Aikataulutusongelmia selvästikin haistittavissa. Luotat alfaulosmaisena rantaleijonana kenties liikaa kirivaiheeseen ja kesäiseen ruuhkahuippuun?
Päivää,
Ehdotan Teppo että palkaat konsultin, jolla saat ehkä projektisi onnistumaan. Konsulttihan voisi kartoittaa sinulle parhaat apajat ja tehdä jonkin näköisen kartan jossa ilmenee parhaat ” hit rate” -alueet. Myös täällä ollut netti tulisi kartoittaa tarkasti.
Työn iloa!
anna tarinan jatkua… nyt jäi kiinnostamaan että saitko sinä sen kukkamaarian kaadettua vai tuliko rukkaset… pakko saada tietää… ja etkösän sinä onnistu rikkomaan sen sinun laskemasi naaisten kaato vauhdin, eli aika varmasti tulee yli 60 kaatoa…
Kukka-Maaria ei ole kosmetologi, mutta tyyppi on 100% varmasti olemassa – ja täysin uniikki.. Ja tuskin ollut ravintolassa.. = joku tuntee K-M:n ennestään = tod. näk. työkaveri = pitääpä alkaa kyylämään kuka meillä tätä blogia kirjoittaa..
Projektin määritelmä on juuri se, että on ainutkertainen tapaus eli 100 erinäistä settiä on projekti todellakin eikä mikään hanke. Joku AMK-apina kun asiaa tossa alkupuolella ”neuvoi”
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous