Ihmiset ja suhteet

Tule apuun, seksisijainen!

Teksti:
Anna.fi

Mies ei anna – eikä vaimoakaan huvita. Mitä tehdä? Arvostetulla seksologilla on uudenlainen ehdotus. Sitä paitsi intohimon katoamisessa on yksi hyväkin puoli.

Tule apuun, seksisijainen!

Intohimo loppuu 99 prosentin varmuudella pitkissä liitoissa. Eikä se haittaa yhtään.

Tätä mieltä on lääketieteen ja kirurgian tohtori, gynekologi ja kliininen seksologi Anneli Kivijärvi. Siksi hän näkeekin punaista lukiessaan juttuja aiheesta ”Näin säilytät intohimon suhteessa”. Ne ovat hänen mielestään hölynpölyä ja kertovat lähinnä siitä, kuinka säilytetään ja kehitetään ystävyyttä ja toveruutta.

– Kuuntelepa tätäkin, tämä tupsahti juuri postiluukusta. Intohimo kuulemma säilyy, kun huomaat toisen arjessa ja yllätät hänet ja keskustelette. Jos seksi ei siis maistu, kannattaa muka syödä yhdessä kaurapuuroa, Kivijärvi ihmettelee.

Kivijärven mukaan intohimo katoaa parisuhteesta neljänsadan yhdynnän jälkeen eli silloin, kun rakastumisvaihe menee ohi. Jos pari asuu saman katon alla, tähän menee aikaa yleensä pari vuotta. Sen jälkeen seksi muuttuu toisenlaiseksi, avio- tai ystävyysseksiksi. Intohimo liittyy suurella osalla naisista rakastumisen tunteeseen.

– Rakastamisvaiheessa spontaani halu häviää, mutta hyvä vaste säilyy toisen tekemään aloitteeseen, Kivijärvi sanoo.

Jos asuu kaukana toisesta, kovakin kiihko voi säilyä koko elämän.

Riitta Uosukainenkin hehkutti kirjassaan seksiä Topinsa kanssa, ja se oli varmasti totta. Hehän asuivat pitkään eri kaupungeissa.

Mutta miksi enimmän kiihkon katoaminen ei muka haittaa?

Esimerkiksi siksi, että toinen vaihtoehto, jatkuvassa intohimon pyörteessä eläminen, on suunnattoman paljon huonompi vaihtoehto. Se kun tarkoittaa sitä, että kumppania pitäisi vaihtaa ja perheensä rikkoa aina parin vuoden välein. Lopputuloksena on surua ja murhetta, stressaava elämä ja yksinäinen vanhuus.

– Jos rakkautta riittää, on järjetöntä erota pelkästään seksuaalisen kipinän katoamisen vuoksi. Sama ongelma on vääjäämättömästi edessä seuraavassakin suhteessa, tohtori muistuttaa.

Seksistä on tehty Kivijärven mielestä mediassa turhan näkyvä asia. Kannattaisi keskustella enemmän rakkauden säilyttämisestä avioliitossa ja välillä vaikka unohtaa koko seksi.

– Rakkaus, kunnioitus ja arvostus ovat hienoja asioita. On ihanaa, jos vierellä on kumppani, joka oikeasti välittää, kuuntelee, hyväilee, puhuu ja jonka kanssa voi harrastaa ja jakaa arkensa.

Kivijärvi on itse ollut saman miehen kanssa 16-vuotiaasta saakka, yli 40 vuotta.

– Missään nimessä ei kannata kauhistua sitä, että avioliitto alkaa muistuttaa ystävyyssuhdetta. Se on normaalia, hyvä asia, Kivijärvi sanoo.

Seksitöntäkin liittoa kannattaa jatkaa, jos tilanne sopii molemmille. Mutta jos puoliso haluaa seksiä, sitä täytyy hänelle Kivijärven mielestä antaa, jos on kerran luvannut – vaikkei niin huvittaisikaan. Aina voi sulkea silmät ja käyttää mielikuvitustaan. Moni pystyy siihen, ja seksi on ihan nautittavaa. Seksiä voi harrastaa vaikka joka päivä ilman intohimoa.

– Välillä seksi on kuin käytäisiin Hesen hampurilaisella, välillä kuin viiden tähden illallisella. Ei ole iso asia ryhtyä seksiin, kaupan kassajonossakin menee enemmän aikaa. Suomalainen seksi kestää keskimäärin kuusi minuuttia. Kannattaako moisen tähden katsella kiukkuista puolisoa, Kivijärvi kysyy.

Missä tilanteissa avioseksistä on oikeutettua kieltäytyä?

– Joka päivä ei tarvitse antaa, mutta kerran, pari viikossa kyllä. Kieltäytyä voi vakavan oman, lapsen tai muun läheisen sairauden takia. Jos kieltäytyy kuusi kuukautta ilman tähdellistä syytä, koko romanttinen suhde on sanottu irti ja toinen saa mennä vieraisiin avoimesti ja vapaasti.

Kivijärven mielestä kieltäytyjän tulisi itse asiassa hankkia itse sijainen itselleen. Siis joku, joka suorittaa sen osan avioliittoa, johon itse ei kykene tai johon ei halua.

Tohtori on huomannut työssään, että yhä suurempi osa seksistä kieltäytyjistä on nykyään miehiä. Iso osa 30–40-vuotiaista naisista elää kovassa puutteessa. Eikä Kivijärvellä ole aavistustakaan,
mistä ilmiö johtuu. Hän ei ole saanut haastattelemistaan miehistä mitään irti.

– Miesten on tietysti hankalampaa osallistua haluttomana seksiin kuin naisten, jotka voivat laittaa liukuvoidetta ja olla pari minuuttia aloillaan. Miesten paineet ovat kovemmat.

Mitä Sannan kannattaisi tehdä? Erota?

– En suosittele eroa ensisijaisesti kenellekään, mutta Sannan täytyy päättää, miten tärkeää intohimo on hänen hyvinvoinnilleen. Jos se on huomattava asia, on järkevääkin ottaa ero, mutta
samalla pitää olla tietoinen, että tekee valinnan näistä syistä, sanoo hahmopsykoterapeutti ja kliininen seksologi Heidi Valasti-Lindgren.

Pari saattaisi hänen mielestään saada suhteeseensa takaisin alkuaikojen kipinää, mutta se edellyttäisi myös miehen mielen tutkimista. Eikö intohimon loppuminen sitten olekaan takuuvarmaa?

– Intohimoa voi ja pitää vaalia. Ei se minnekään katoa. Ihmiset kadottavat sen itse. Ihminen tekee itse itsensä intohimottomaksi.

Valasti-Lindgren sanoo, että toki sitoutuneen parin liitossa intohimo on erilasta kuin tuoreen parin, joka elää rakastumisen aiheuttamissa kemiallisissa hormonihöyryissä.

– Suhteen alkuvaihe on kuin huumetrippi, johon monet jäävätkin koukkuun. Se on sääli, sillä syvempi kiintymys on mahdollista vasta, kun rakastumisen vaihe on ohi.

Niin. Siksi sen kovimman kiihkon katoaminen onkin erittäin hyvä juttu. Se antaa mahdollisuuden edetä suhteessa eteenpäin. Rakkauteen asti.

Teksti: Miia Saari
Kuva: Colourbox

Anna 25/2012

X