Joka viides saa elämänsä aikana paniikkikohtauksen – asiantuntija kertoo, milloin kyse on paniikkihäiriöstä
Paniikkihäiriössä voimakkaat ahdistuskohtaukset häiritsevät arkea. Yksittäisen paniikkikohtauksen voi laukaista esimerkiksi ahdistavalta tuntuva tilanne.
Paniikkihäiriössä voimakkaat ahdistuskohtaukset häiritsevät arkea. Yksittäisen paniikkikohtauksen voi laukaista esimerkiksi ahdistavalta tuntuva tilanne.
Paniikkikohtaus on voimakas pelko- tai ahdistuneisuuskohtaus, jonka oireita ovat esimerkiksi hengenahdistus, hikoilu, sydämentykytys, vapina, huimaus, tukehtumisen tunne, kuumat aallot ja vilunväreet. Oireet aiheuttavat usein pelkoa kuolemasta tai sekoamisesta ja kestävät tyypillisesti muutamasta minuutista puoleen tuntiin.
Paniikkikohtauksessa aktivoituvat aivojen sellaiset alueet, jotka ovat käytössä vaaratilanteissa. Tämä johtaa tahdosta riippumattoman sympaattisen hermojärjestelmän voimakkaaseen reaktioon.
– Sympaattinen hermosto valmistaa ihmistä toimimaan tilanteissa, joissa pitää taistella tai paeta. Paniikkikohtauksessa keho valmistautuu hätään, vaikkei varsinaista uhkaa olisikaan, kertoo psykiatrian dosentti ja MIELI Suomen Mielenterveys ry:n johtava asiantuntija Kristian Wahlbeck.
Yksittäisen paniikkikohtauksen voi laukaista esimerkiksi ahdistavalta tai pelottavalta tuntuva tilanne, mutta joskus paniikkikohtauksen syy ja tausta voivat jäädä epäselviksi.
Arviolta joka viides aikuinen saa elämänsä aikana paniikkikohtauksen.
– Esimerkiksi suuret elämänmuutokset, stressi, kuormittava elämäntilanne ja erilaiset traumat altistavat paniikkikohtauksille, Wahlbeck sanoo.
Paniikkihäiriö puhkeaa usein nuoruudessa
Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriön muoto, josta kärsii noin 2–3 prosenttia väestöstä jossain vaiheessa elämää. Useimmiten paniikkihäiriö puhkeaa nuorena aikuisena ja on naisilla kaksi kertaa miehiä yleisempi.
– Jos paniikkikohtauksia tulee niin usein, että ne häiritsevät normaalia arkea, puhutaan paniikkihäiriöstä. Vaikean paniikkihäiriön määritelmä puolestaan on, että paniikkikohtauksia tulee ainakin neljästi viikossa.
Wahlbeckin mukaan paniikkihäiriön kehittymisen riskiä kasvattavat turvaton lapsuus, erilaiset traumat sekä perintötekijät, mutta usein paniikkihäiriön aiheuttajaksi ei ole mahdollista nimetä yksittäistä tekijää.
Jo yksittäinen paniikkikohtaus voi laukaista pelon, jonka myötä ihminen alkaa vältellä paikkoja tai tilanteita, joissa kohtaus on tullut.
– Tyypillisiä tällaisia paikkoja tai tilanteita ovat esimerkiksi julkiset paikat tai lento-, auto- tai junamatkustaminen.
Palleahengitys voi rauhoittaa
Paniikkikohtauksen aikana hengitys muuttuu pinnalliseksi ja nopeaksi, mikä pahentaa oireilua. Autonomista hermostoaan voi pyrkiä rauhoittamaan palleahengityksellä ja pitämällä pienen tauon sisään- ja uloshengitysten välissä.
– Voi olla myös hyödyllistä ottaa haltuun erilaisia rentoutus- ja tarkkaavaisuusharjoituksia. Keskitetyn tarkkaavaisuuden avulla mieli rauhoitetaan kiinnittämällä huomio oireiden sijasta johonkin ympärillä olevaan kohteeseen, kuten toiseen ihmiseen tai ympäristön yksityiskohtaan.
Paniikkihäiriötä voidaan hoitaa psykoterapialla, lääkkeillä tai molemmilla. Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät ovat vakiinnuttaneet asemansa ensisijaisina lääkkeinä paniikkihäiriön hoidossa. Ne lisäävät aivojen serotoniinin tuotantoa ja vähentävät siten ahdistuneisuutta.
– Tietoisuus paniikkihäiriöstä on viime vuosina kasvanut, minkä seurauksena yhä useampi osaa hakea oireisiinsa ajoissa hoitoa, Wahlbeck sanoo.
Myös terveelliset elintavat, kuten riittävä palautuminen ja liikunnan harrastaminen, voivat auttaa ennaltaehkäisemään paniikkikohtauksia.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous