Terveys

Löytyisikö väsymyksen syy verikokeella? Tiedä nämä asiat veriarvoista

Veto on poissa, vaikka nukkuisi kunnon yöunet. Selviääkö syy jatkuvaan väsymykseen verikokeella?
5.1.2019 Teksti: Virve Järvinen Kuvat: iStock

Mitä verestä tutkitaan, jos jatkuvasti väsyttää?

Kun potilas tulee lääkäriin pitkään kestäneen väsymyksen vuoksi, hemoglobiini eli Hb kuuluu ensimmäisinä tarkistettaviin asioihin. Hemoglobiini on veren punasoluissa oleva, rautamolekyylejä sisältävä valkuaisaine.

Alhainen hemoglobiini eli anemia paljastuu perusverenkuvasta, jonka selvittämiseen riittää yksi putki verta. Normaalin hemoglobiinin alaraja on naisilla 117 g/l. Perusverenkuvasta selviää myös veren punasolujen koko, joka antaa anemiasta tarkempaa tietoa. Tämän MCV-arvon tulisi sijoittua 82:n ja 98:n femtolitran välille.

Lääkäri voi mittauttaa verestä myös foolihappo- ja B12-vitamiinipitoisuudet. Molempia tarvitaan punasolujen muodostukseen, joten niiden puute aiheuttaa anemiaa. Raskaus lisää foolihapon tarvetta. B12 -vitamiinin puute voi liittyä suoliston imeytymishäiriöihin.

Potilaan muista oireista riippuu, mitä muuta lääkäri haluaa selvittää verikokeesta. Väsymys on erittäin yleinen oire, ja sen takana voivat olla esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöt ja koholla oleva verensokeri.

Mikä anemiassa vie voimat?

Hemoglobiinin tehtävänä on kuljettaa happi keuhkoista kudoksiin ja vastavuoroisesti soluhengityksen tuotoksena syntyvä hiilidioksidi kudoksista keuhkoihin uloshengitettäväksi.

Kun hemoglobiini on alhainen, kudoksiin ei kulje riittävästi happea. Se tuntuu epämääräisen väsymyksen ja heikotuksen tunteen lisäksi alentuneena suorituskykynä: jumpassa ei jaksa ja juoksu vaihtuu mieluummin kävelyksi. Päätä voi särkeä, keskittyminen olla huonoa, ja iho ja huulet saattavat kuivua.

Väsynyt, keskittymiskyvytön nuori pitäisi varmuuden vuoksi lähettää kouluterveydenhoitajalle sormenpääverinäytteeseen.

Lievä anemia ei tunnu miltään, ja siksi se paljastuu monesti muun syyn vuoksi otetuissa verikokeissa.

Mikä laskee hemoglobiinia?

Matala hemoglobiini eli anemia ei ole sairaus vaan oire. Tavallisin syy siihen on raudanpuute: länsimaissa joka kymmenes kärsii raudanpuutteesta.

Rauta varastoituu elimistöön, lähinnä maksaan, varastoraudaksi. Raudasta tulee pulaa, jos sitä poistuu elimistöstä tavallista runsaammin verenvuodon mukana, kuten runsaissa kuukautisissa. Raudasta tulee pulaa myös, jos se ei imeydy tai jos sitä saadaan ravinnosta liian vähän, kuten kasvisruokavaliossa voi tapahtua. Raudan imeytymistä voi haitata esimerkiksi keliakia tai lääkitys, kuten närästyksen hoitoon käytetyt happosalpaajat.

Aikuisen naisen tulisi saada rautaa päivittäin 15 milligrammaa. Yli 60-vuotiailla sen saantisuositus on sama kuin miehillä eli 9 milligrammaa päivässä.

Rankka kestävyysliikunta lisää elimistön raudantarvetta. Lisääntyneestä raudan tarpeesta ei välttämättä seuraa raudan puute, sillä elimistö tehostaa tarpeen mukaan raudan imeytymistä. Mutta jos kovaan treeniin yhdistyvät runsaat kuukautiset ja yksipuolinen ruokavalio, raudanpuutteen riski kasvaa – ja näin käy usein nuorille tytöille.

Näkyykö raudanpuute aina verikokeissa?

Raudanpuute voi olla piilevää, sillä rautavarastot voivat huveta ilman, että hemoglobiini on vielä ehtinyt laskea. Tämän vuoksi väsymystä valittavan potilaan verestä pitäisi tutkia myös varastoraudasta kertova arvo eli ferritiini. Rautavarastoja kuvaavan ferritiini-arvon tulisi olla naisilla 10–150 ja miehillä 28–370 mikrogrammaa litrassa.

Ferritiini-arvon tulkinnassa on paljon huomioitavaa. Alakanttinen taso eli alle 30 ug/l voi viitata rautavajeeseen. Arvo voi olla koholla, vaikka ihmisellä olisi raudanpuute, sillä esimerkiksi tulehdukset kohottavat sitä.

Miten rauta-arvot saa nousemaan?

Todettua anemiaa hoidetaan suun kautta otettavalla rautalisällä. Se alkaa tuntua voinnissa jo muutamassa viikossa ja näkyä veriarvoissa noin kuukauden kuluttua. Jotta rautavarastot täyttyvät, rautalisää pitäisi käyttää vähintään kolmesta kuuteen kuukautta.

Runsaiden kuukautisten hoito gynekologin kanssa on anemian hoitoa. Ellei kuukautisvuotoa saada tasaantumaan hormoneilla, rautalisää kannattaa käyttää yleensä muutama kuuri vuodessa. Verenvuodon muut syyt, kuten suolistovuodon mahdollisuus, tulee myös tutkia.

Osalle käyttäjistä rautavalmisteet aiheuttavat vatsavaivoja. Tällöin kannattaa vaihtaa valmistetta. Niiden siedettävyydessä on eroja.

Eikö ruoka riitä kohottamaan rauta-arvoja?

Suomalaiset naiset saavat ravinnostaan keskimääräisesti liian vähän rautaa. Terveellinenkin ruokavalio voi johtaa raudanpuutteeseen. Rautaa on sekä kasvikunnan että eläinkunnan tuotteissa, mutta kasviksista peräisin oleva rauta imeytyy huonommin. Hyvin imeytyvää on punaisen lihan, kalan ja verituotteiden rauta. Hyviä kasvisperäisiä raudanlähteitä ovat esimerkiksi palkokasvit, linssit, herneet, täysjyvätuotteet ja pinaatti.

Raudan imeytymistä tehostaa C-vitamiini ja haittaavat tee, kahvi ja maitotuotteiden sisältämä kalsium. Liha-aterian päälle juotu maitokahvi voi estää jopa 80-prosenttisesti lihan raudan imeytymisen.

Jos anemia on jo todettu, pelkkä ruokavalio ei riitä rautavarastojen täydentämiseen, vaan tarvitaan rautalääkitystä.

Miksi rautalisää ei saa syödä varmuuden vuoksi?

Elimistö ei pysty poistamaan liikaa rautaa, kuten se poistaa vaikkapa ylimääräistä C-vitamiinia. Rauta kertyy elimistöön, ja liiallisena se vaurioittaa sydäntä, maksaa ja munuaisia.

Vuosia jatkunut rautalisien liikakäyttö altistaa sydän- ja verisuonisairauksille ja diabetekselle. Terve ihminen ei voi saada ruoasta liikaa rautaa.

Nestemäisen kasvirautavalmisteen satunnaisesta käytöstä tuskin on haittaa.

Kuinka usein veriarvoja pitää seurata?

Laboratoriokokeet ovat sairauksien diagnoosin ja seurannan tärkeitä työvälineitä. Kokeiden määrääminen, tulosten tulkinta ja jatkohoidosta päättäminen kuuluu lääkärille. Tämän vuoksi ei ole järkevää hakeutua verikokeisiin omin päin.

Yleensä veriarvot tarkistetaan esimerkiksi työterveyshuollon tekemissä määräaikaistarkastuksissa. Jos on oireita, kannattaa olla yhteydessä omaan terveyskeskukseen tai nuoren ollessa kyseessä kouluterveydenhoitajaan.

Asiantuntijana hematologian dosentti Elina Lehtinen, HUS

Kommentit

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *