Julkkikset

Kiharoista tuli Heidi Kyrön tavaramerkki: “Ajattelin, etten voisi mennä esiintymään suoralla tukalla“

Kun Heidi Kyrö leikki pienenä laulajaa, hänelle oli tärkeää sonnustautua kauniisiin vaatteisiin, koruihin ja kiharoihin. Kiharoista tuli laulajan tavaramerkki, vaikka hänen omat hiuksensa ovat lasimaisen suorat.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Heidi Kyrön kotialbumi, OM-arkisto

Vaikka Heidi Kyrö voiteleekin lapsuudenkuvassaan suksia, hän näkee pienessä itsessään jo artistin.

Kun Heidi Kyrö leikki pienenä laulajaa, hänelle oli tärkeää sonnustautua kauniisiin vaatteisiin, koruihin ja kiharoihin. Kiharoista tuli laulajan tavaramerkki, vaikka hänen omat hiuksensa ovat lasimaisen suorat.

“Voitelen kuvassa isäni kanssa suksia kotonamme Kemissä 1981. Olen kolmevuotias, ja äitini on juuri ottanut minusta kuvia vihreän tapettiseinän edessä. Hän on kihartanut hiukseni, ja olen saanut pukeutua suosikkivaatteisiini: punaisiin liian lyhyisiin samettihousuihin ja ruskeisiin nahkasaappaisiin. Saappaissa on pikkuruiset korot, jotka kopisevat ihanasti. Kävelen eteiskäytävää pitkin uudestaan ja uudestaan ja leikin, että käytävä johtaisi esiintymislavalle. Olen jo päättänyt, että minusta tulisi laulaja – vaikka yhdessä vaiheessa minusta pitikin tulla kilpahiihtäjä.

Sain pienenä hiihtokärpäsen pureman. Isä harrasti hiihtämistä ja kisasi poliisien välisissä ampumahiihtokisoissa ja kuskasi minuakin hiihtämään. Laulaminen vei kuitenkin lopulta mennessään.

Heidi Kyrö voiteli isänsä kanssa suksia esiintymislookissaan. – Hiihtäminen on yhä rakkain harrastukseni, mutta nykyään vien sukset mieluummin ammattilaiselle huollettavaksi.
Heidi Kyrö voiteli isänsä kanssa suksia esiintymislookissaan. – Hiihtäminen on yhä rakkain harrastukseni, mutta nykyään vien sukset mieluummin ammattilaiselle huollettavaksi.

Vaikka voitelenkin kuvassa suksia, näen itsessäni artistin. Isä osti minulle mikrofonin, kun olin pieni, ja harjoittelin laulamista stereolaitteiden avulla. Vanhempani kannustivat minua ja tarjosivat jo varhain mahdollisuuksia artistiminäni etsimiseen. Muistan tosin äitini kerran yrittäneen jarrutella, etten osallistuisi johonkin laulukilpailuun. Toppuuttelu saattoi liittyä siihen, ettei äiti olisi itse uskaltanut tehdä sellaista. Isä puolestaan yllytti minua ja ryhtyi manageriksenikin, kun aloitin laulajan urani nuorena.

Aina kun leikin laulajaa, minulle oli tärkeää sonnustautua kauniisiin vaatteisiin, koruihin ja kiharoihin. Kun minut sitten stailattiin ensimmäisen levyni kanteen, hiukseni kiharrettiin tosi säkkärälle. Kiharoista tuli tavaramerkkini. Oikeasti hiukseni ovat lasimaisen suorat, ja oli raskasta loihtia kiharat joka keikalle. Ajattelin, etten voisi mennä esiintymään suoralla tukalla.

Vietän tänä vuonna 30-vuotistaiteilijajuhlaani. Tuolla eteiskäytävällä nahka-saappaissa, kiharat tukassani ja liian pienet vakosamettihousut jalassani haaveilin pitkästä laulajan urasta, isoista estradeista ja siitä elämästä, jota olen saanut elää. Jos voisin sanoa tuolle pikkutytölle jotain, kehottaisin unelmoimaan juuri niin isosti kuin hyvältä tuntuu.”

Heidi Kyröltä, 45, ilmestyi toukokuussa kokoelmalevy, ja hän kiertää esiintymässä ympäri Suomea.

Juttu on julkaistu alun perin Anna-lehdessä 23/23.

X