Julkkikset

Löydös vei taas leikkaukseen – Hanna-Riikka Siitonen: ”Kävin mielessäni läpi huonotkin vaihtoehdot”

6.11.2014 Teksti: Anna.fi

Sopisiko oranssi väri pikkupirulle? Isoisä on ostanut kahdeksanvuotiaalle Vienolle halloween-asun koulun juhliin. Nyt tytär soittaa äidilleen ja kaipaa apua kynsilakan ja hiusvärin valinnassa.

– Ihanan pieniä ongelmia, Hanna-Riikka Siitonen hymyilee.

Hanna-Riikka Siitonen

Hän yrittää sovittaa perheasiat kiireiseen aikatauluunsa: kolmena päivänä viikossa on Uusi päivä -tv-sarjan kuvauksia Tampereella ja lisäksi on musiikkituottajan töitä. Edessä on myös tiivis pikkujoulukauden keikkaputki ystävä Nina Tapion kanssa.

Jossain mielen sopukoissa mietityttää myös tuleva kilpirauhassyöpään liittyvä kontrolli, joka tapahtuu aina kolmen kuukauden välein. Sen jälkeen Hanna-Riikka odottelee taas tuloksia. Lääkärille tai hoitajalle kyseessä on vain yksi työpuhelu, mutta Hanna-Riikalle, jo yli 13 vuotta sairauden kanssa eläneelle, tieto on joka kerta iso asia.

Muutaman kerran on tullut ikäviä uutisia, kuten viime toukokuussa. Silloin Hanna-Riikka hiukan säikähti ja joutui järjestelemään uusiksi työ- ja muitakin asioitaan. Lääkäri kertoi, että edessä olisi maksaleikkaus.

Hanna-Riikka Siitonen

Ruumis: Jatkoajalla

”Sairastin lapsena astmaa, allergiaa ja kroonisia korvavaivoja. Totuin sairaaloihin enkä pelännyt tutkimuksia. Minut oli nukutettu jo teini-iässä yli kymmenen kertaa.

Kilpirauhassyöpä löydettiin, kun olin 29-vuotias, ja se oli tietysti iso järkytys, vaikka se selittikin väsymykseni ja oireeni. En ollutkaan laiska, olin sairas. Minut leikattiin, sain sädehoitoja ja tajusin, että krooninen syöpä ei ole koskaan ohi. Diagnoosin jälkeen minulle povattiin kymmentä elinvuotta, joten olen oikeastaan ollut jo pitkään jatkoajalla.

Sairaus on projekti, jonka kanssa elän, mutta jonka en salli hallita elämääni. Sävähdän aina kun luen, että joku on selvinnyt syövästä. Se tuntuu vähän hassulta, ei kai tästä voi selvitä. Joskus menee hyvin, joskus vähemmän hyvin.

Minulta otetaan kolmen kuukauden välein verikokeet, ja seurataan niitä elimiä, joihin tauti voisi levitä. Alkuaikoina pelkäsin tutkimuksien jälkeisiä puhelinsoittoja, mutta muutaman takapakin ja monien hyvien tietojen jälkeen olen vähitellen jopa tottunut tilanteeseen. Minut on leikattu useammankin kerran, mutta juuri tällä hetkellä tunnen voivani hyvin.

Tauti on vähän kuin näyttelijän ammatti. Iso osa on odottelua ja valmistautumista, näyttämöllä tai kuvauksissa ollaan vain hetki.

Sairaalassa potilaiden kesken tunnen eräänlaista sotakaveruutta. Voimme esittää suoria ja henkilökohtaisia kysymyksiä, koska tiedämme, että toinen tajuaa tilanteen.”

Hanna-Riikka Siitonen

Mieli: Ihmeen viileä

”Viime keväänä maksassani oli yllättävä löydös, joka jouduttiin leikkaamaan. En hirvittävästi hätkähtänyt tietoa. En itkenyt, en mennyt paniikkiin enkä jaksanut pohtia, onko joku arvo hälyttävä.

Ryhdyin heti järjestelemään: Kuinka kauan olen pois töistä? Kuka hoitaa Vienon? Pääsenkö juhannuksena mökille? Olen vitsaillut, että onneksi en ole uimapukumalli, joten arven näkymisestä ei tarvinnut huolehtia.

Totta kai kävin läpi myös huonoimmat vaihtoehdot, kuten olen tehnyt ennenkin. En kuitenkaan jäänyt lillumaan synkkiin ajatuksiin.

Joskus olen miettinyt, että huijaanko itseäni, kun olen näin viileä. Mutta mitä sitten, vaikka käytännöllisyys olisi osin feikkiä, en keksi parempaakaan vaihtoehtoa. On sanottu, että jo hymyileminen tekee ihmisen iloisemmaksi, joten ehkä myös viileys rauhoittaa.

Viimekeväinen leikkaus sujui hyvin. Pidin pitkän kesäloman ja olen iloinen, että saatoin jo elokuussa jatkaa töitä.

Minun olisi helppo vaieta sairaudestani, mutta haluan kertoa siitä muiden takia. En halua, että se aiheuttaa kenellekään vaivaantuneisuutta. En salaile, vaan puhun sen verran, että oleellinen tulee ilmi. En ole toiminut syöpäyhdistyksissä, mutta annan vertaistukea katutasolla. Ihmiset tulevat juttelemaan minulle ja 99-prosenttisesti jaksan kuunnella jopa ventovieraita ihmisiä.
Yleisesti sairaudessa ei ole paljon kiinnostavaa puhuttavaa. Tuntisin eläväni kaksoiselämää, jos tekisin siitä numeroa. Haluan olla työssäkäyvä ihminen, en potilas.”

Teksti: Sanna Wirtavuori
Kuvat: Pekka Holmström/Otavamedia

Anna 45/2014

Kommentit (5)

Tiedän miltä tuntuu Haannariikasta ja perheestä. Olen elänyt tyttäreni rinnalla hänen rintasyöpäänsä ja itkenyt ja rukoillut. Tällähetkellä syöpä on voitettu ja pojat sai kasvaa äidin hoivissa. Rukoilen voimia omalle tyttärelle ja Hannariikalle ja sinun läheisillesi. Olet upea osassasi koulumaailmassa, se on lempiohjelmiani. Siunausta sinulle ja perheellesi ja hyvää Joulunodotusta Raikka

9
2

Ihana Hanna! Kiitos sinulle, aina oman kokemuksen kertominen auttaa niitä joista saattaa tuntua että tarpovat yksin pimeässä.. <3 🙂

Jaksat olla ihanan pirteä ja tuot miellyttävää olemustasi myös Uusi Päivä -sarjaan, kiitos! 🙂

Loistava Hanna-Riikka!
Olet todella upea, kaivattu, ”Ajassa, tässä ja nyt, konkreettisen elämän etulinjassa näkyvä elämäntaidon opettaja”!
Kirkas,kaunis ja kannustava ESIKUVA kaikille!
Löytämäsi ELÄMÄNTEHTÄVÄ, lisäksi hyvänä taiteilijana tunnettu,
toimii!
Kiitos!
Olet KULTAA!

Hei Hanna,
Kiitos sanoistasi! Sain voimaa tähän päivään. Syövän sairastaneena ja kontrollista toiseen pelonsekaisin tuntein kulkevana, tiedän sen ahdistuksen määrän mikä voi ottaa valtaansa. Hienosti tuot esille sen, että et anna ikävien tunteiden hallita elämääsi. Toivoisin niin pääseväni samaan. Syöpä todettiin 1.5v sitten ja psyykkisesti on ollut todella kova puukonisku.
Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi.

Tiedän miltä tuntuu Haannariikasta ja perheestä. Olen elänyt tyttäreni rinnalla hänen rintasyöpäänsä ja itkenyt ja rukoillut. Tällähetkellä syöpä on voitettu ja pojat sai kasvaa äidin hoivissa. Rukoilen voimia omalle tyttärelle ja Hannariikalle ja sinun läheisillesi. Olet upea osassasi koulumaailmassa, se on lempiohjelmiani. Siunausta sinulle ja perheellesi ja hyvää Joulunodotusta Raikka

9
2

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *