Julkkikset

Riitta-Liisa Roponen ei saa mistään muusta samanlaista nautintoa kuin kilpahiihdosta: ”Olisi helpompi lopettaa, jos tuntisin edes pientä kyllästymistä”

Hiihtäjä Riitta-Liisa Roponen, 42, kilpailee parhaillaan yhdeksänsissä MM-kisoissaan. Enää hän ei pidä hiihtämistä työnä, mutta kisasuksien iskeminen naulaan ei ole silti vielä ajankohtaista.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Om-Arkisto

Riitta-Liisa Roponen kilpailee parhaillaan hiihdon MM-kisoissa Oberstdorfissa Saksassa. Kisat jatkuvat 7.3. asti.

Hiihtäjä Riitta-Liisa Roponen, 42, kilpailee parhaillaan yhdeksänsissä MM-kisoissaan. Enää hän ei pidä hiihtämistä työnä, mutta kisasuksien iskeminen naulaan ei ole silti vielä ajankohtaista.

Riitta-Liisa Roponen, onko hiihto sinulle työ, harrastus vai elämäntapa?

Ajattelin pitkään, että hiihto on työni. Vietin viime talven Yhdysvalloissa vapaaehtoisvalmentajana Denverin yliopiston hiihtojoukkueessa, ja silloin suhtautumiseni hiihtämiseen muuttui.

Tosin edelleen uhraan hiihdolle vähintään yhtä paljon aikaa ja ener­giaa kuin silloin, kun kutsuin sitä työkseni. Mutta jos se olisi työtä, siitä pitäisi saada palkkaa. Kenties tämä on minulle enemmänkin elämäntapa, jolle uhraan 100 prosenttia työajastani.

Asun tyttäreni ja koiramme kanssa kolmisin Haukiputaalla mieheni Tonin työskennellessä Yhdysvalloissa. Hiihtämiseni ohjaa perheemme arkea. Elän kuin ammattiurheilija.

Lue lisää: Mustasukkaisuus loi Riitta-Liisa Roposen urheilijaperheessä varjon suhteeseen – Valmentaja-aviomies Toni tunnustaa: ”Tärkeintä on itse ymmärtää ja huomata asia – vasta sitten voi parantua”

Olet 42-vuotias, voitit juuri hiihdon SM-kultaa ja olet mukana Suomen MM-kisajoukkueessa. Mikä on rautaisen kuntosi salaisuus?

Se, että ylipäätään pystyn tämän ikäisenä menestymään tällä tasolla, kertoo siitä, että harjoitteluni on ollut oikeanlaista jo vuosia sitten. Olen pystynyt nyt treenaamaan enemmän kuin aiemmin, tällä kaudella harjoitustunteja kertyy yli tuhat. Olen harvoin sairaana, ja viime aikoina pöpöjä ei ole ollut lainkaan.

Tyttäreni on jo sen ikäinen, ettei minulla mene enää aikaa ja energiaa lapsen hoitamiseen, vaan voin treenata kaksi kertaa päivässä ja lisäksi lenkkeillä koiran kanssa. Kilpailukaudella pidän yhden lepopäivän viikossa.

Olet ollut mukana arvokisoissa jo vuodesta 2002 lähtien. Eikö hiihto kyllästytä, Riitta-Liisa Roponen?

Ei yhtään. Olisi paljon helpompi lopettaa ja vaihtaa ammattia, jos tuntisin edes pientä kyllästymistä. Saan harjoittelusta valtavasti lisäenergiaa. Palauttava harjoitus luonnossa ystävän kanssa edistää myös henkistä hyvinvointiani.

Joskus kaatosateessa olen tosin miettinyt, että onko tosiaan pakko lähteä treenaamaan. Toistaiseksi tunne on aina mennyt nopeasti ohi.

Mitä rituaaleja sinulla on ennen kisaladulle lähtöä?

En ole taikauskoinen enkä esimerkiksi laita aina tiettyä monoa ensin jalkaani. Kilpailuun valmistavia rutiineja minulla toki on, kuten suk­sien testaamista, verryttelyä ja aamulenkki. Aloitan kisapäivän aina syömällä puuroa, jossa on marjoja, mehukeittoa ja pähkinöitä.

Mikä hiihtämisessä kiehtoo, Riitta-Liisa Roponen?

Ulkona oleminen ja luonnosta nauttiminen. Olen pikkutytöstä lähtien hiihtänyt vanhempieni kanssa ja retkeillyt luonnossa. Nautin kilpahiihdosta, sillä siinä saan pistää itseni henkisesti tiukkaan paikkaan. Samanlaista nautintoa en ole saanut vielä mistään muusta. Jännitän kisoja edelleen.

Sinut tunnetaan vapaan hiihtotyylin taitajana. Miksi valitset ennemmin vapaan kuin perinteisen?

Vapaa on minulle luontevampi hiihtotyyli. Nautin vauhdin hurmasta, eikä sellaista pääse perinteisessä hiihdossa kokemaan. Tuskailin pikkutyttönä isälleni, etten ikinä opi hiihtämään vapaata. Nykyään minusta tuntuu, että perinteinen se vasta vaikeaa onkin.

Treenaat tyttäresi Idan kanssa. Mikä on tärkein neuvo, jonka olet antanut hänelle hiihtämisestä?

Nauti siitä, mitä teet. Kun teet parhaasi, se kyllä riittää. Itseltään ei voi vaatia enempää kuin sen, että antaa kaikkensa.

Lue lisää: Hiihtäjä Krista Pärmäkoski: ”Onneksi miehenikin on urheiluhullu”

Mille nauroit viimeksi?

Perheemme labradorinnoutajalle. Koiran ilmeiden ja edesottamusten seuraaminen on hauskaa puuhaa.

Viihdytkö paremmin verkkareissa vai korkkareissa?

Minulla taitaa olla useammin jalassani verkkarit. Korkkarit laitoin jalkaan viimeksi joulupöytään mennessäni.

X