Saimi Hoyer toivoo ilon vuotta: ”Uskon tosi paljon kohtaloon ja oikeisiin kohtaamisiin”

Yrittäjä Saimi Hoyer, 44, erosi vuosi sitten. Vaikein aika on takana, ja hän viihtyy arjessaan kiireisenä yksinhuoltajana ja sinkkuna. – Uskon kohtaloon. Se oikea löytyy, jos on löytyäkseen, Saimi kertoi Annan haastattelussa hieman ennen kuin vuosi 2018 päättyi.

Marraskuussa Saimi Hoyerin auto suistui tieltä. Hän oli ollut Haikon kartanossa puhujakeikalla ja oli matkalla Savonlinnaan. Oli pimeää ja satoi räntää.

Saimin ystävä Virve ajoi hänen oliivinvihreää jeeppiään, ja tunnelma oli korkealla: he olivat menossa viettämään pikkujouluja. Mittarissa oli noin 80 kilometriä tunnissa, kun Parikkalan patsaspuiston kohdalla auton vasen takarengas irtosi.

Vauhti oli niin kova, että rengas vieri vastakkaiselle kaistalle ja sitten ylös rinnettä. Virve sai pidettyä auton hallinnassa ja pysäytettyä sen niin, että Parikkalan patsaspuiston kyltti oli heidän nenän edessään.

– Siihen meinasi loppua kaikki. Onneksi Virve oli ratissa. Jos minä olisin ajanut autoa, me ei oltaisi enää tässä, ajokortin vasta aikuisiällä ajanut Saimi Hoyer sanoo.

Naiset selviytyivät säikähdyksellä, mutta pikkujoulutunnelmat olivat tipotiessään. Koko illan he puivat järkyttyneinä onnettomuutta.

– Joka vuosi meidän pikkujoulut ovat menneet jollakin tavalla päin mäntyä, Saimi hymähtää istuessaan johtamansa Hotelli Punkaharjun kirjastohuoneessa.

– Nyt päätettiin, että seuraavan kerran vietämme vaikka talven vastaanottajaisia. Mutta pikkujouluja ei enää ikinä!

Saimi Hoyer ja lapset jäivät vanhaan kotiin

Ehkä auto-onnettomuus markkeerasi dramaattisen vuoden päättymistä. Saimi erosi tammikuussa (2018) liikemies Thomas Hoyerista 11 avioliittovuoden jälkeen. Thomas Hoyerilla on uusi asunto toisaalla, Saimi Hoyer on jäänyt perheen vanhaan kotiin. Heillä on kaksi poikaa, Kaspar, 12, ja Hektor, 10. Yhteishuoltajuudesta huolimatta Saimilla on kädet täynnä arjen pyörittämisessä, sillä hän on lähivanhempi. Hän pitää huolen esimerkiksi poikien virallisista asioista.

Kolmihenkisen perheen moderni omakotitalo on 40 minuutin ajomatkan päässä Punkaharjun hotellilta. Välillä he jäävät työasioiden takia yöksi hotellille. Kumpaankaan paikkaan ei kulje busseja, joten pojat kyyditetään kouluun koulutaksilla. Sille täytyy ilmoittaa, jos ei olla kotona. Kuskaukset kavereille tai harrastuksiin on hoidettava itse.

– Hektorilla on harrastuksia melkein joka ilta. Tänään hänellä ei ole uintia, mutta huomenna on tanssiesitys, Saimi sanoo.

Hotellilla pyörivä enkelikiharainen Hektor harrastaa showtanssia. Kun hän tapasi toimittajan hetkeä aikaisemmin, hän ojensi kätensä kohteliaasti ja esitteli itsensä.

– Olen halunnut opettaa pojille hyvät käytöstavat ja sen, että ihmisiä pitää kunnioittaa. Mielestäni käytöstavat ovat tänä päivänä monelta hukassa.

Saimi luonnehtii itseään herkäksi ja rakastavaksi äidiksi, joka halailee poikiaan paljon.

– Olen myös tiukka, mutta se johtuu siitä, että haluan poikien pärjäävän elämässä.

Kiire, kiire, kiire…

Poikien asioiden lisäksi Saimia pitävät kiireisenä työt. Hän tekee puhujakeikkoja, jotka vievät häntä pitkienkin ajomatkojen päähän eri puolelle Suomea. Myös vuonna 2016 uudelleen avattu ja saneerattu Hotelli Punkaharju vaatii paljon aikaa.

– Tähän liittyy niin monta pientä asiaa a:sta ö:hön, ettei sitä uskoisi, hän huokaisee.

Puhelin soi. Siellä on Kaspar, joka on tulossa kaverin luota Punkaharjulta kotiin.

– Otat junan Punkaharjulta ja jäät Luston asemalla, Saimi selittää puhelimeen. – Samassa junassa on Helena Åhman, sellainen Marilynin näköinen nainen. Ei sellaisia näy usein Punkaharjulla. Kun jäät pois, menet hänen luokseen. Max tulee hakemaan teidät. Moikka muru!

Helena Åhman on Saimin ystävä. Molemmat naiset ovat puhujatoimisto My Speakerin listoilla, ja illalla heidän on tarkoitus ideoida yhteistä puhujakonseptitilaisuutta hotellille. Max Kallinen on ravintolapäällikkö, joka auttaa välillä muissakin hommissa – kuten tänään kyytimiehenä.

– Välillä koen riittämättömyyttä perheen ja hotellin pyörittämisessä. Nämä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet – olen niin kylpyläloman tarpeessa, Saimi sanoo.

Puhelin soi uudestaan. Kasparilla ei ole rahaa junalippuun.

– Kulta, jos tarkastaja tulee, menet Helena Åhmanin luo, siis sen joka näyttää Marilyniltä. Pyydät häntä maksamaan lippusi.

Saimi sulkee puhelimen ja pudistelee päätään.

– Apua, nyt opetin Kasparin matkustamaan pummilla! Tästä ei kyllä jaeta Vuoden Äiti -palkintoa.

”Ero oli oikea ratkaisu”

Yksinhuoltaja, yrittäjä ja eronnut 44-vuotias nainen. Näin Saimia voisi luonnehtia tässä elämänvaiheessa.

Erosta on pian vuosi. Viime kesänä Ilta-Sanomissa hän kertoi, että ero tuntuu pieneltä kuolemalta ja epäonnistumiselta.

– Pikemmin se on surullista, koska perhe hajoaa, Saimi Hoyer sanoo nyt. – Mutta ero oli oikea ratkaisu.

Eron jälkeen ystävät ovat olleet kaikki kaikessa. Heiltä Saimi on saanut tukea, ja nyt, vaikean vuoden jälkeen, hän on alkanut saada takaisin omaa vahvuuttaan.

– Olen alkanut taas luottaa itseeni. Olen oivaltanut, että hei, minähän olen ihan hyvä tyyppi. Jotkut ystävätkin sanovat, että vanha Saimi on tullut takaisin.

Tällä hetkellä Saimi elää sinkkuna.

– En hae uutta parisuhdetta juuri nyt. Kumppani löytyy, jos on löytyäkseen. Jos ei löydy, sekin on ok.

Deittisovellukset hän jättää suosiolla muille.

– Ei tulisi pieneen mieleenikään mennä Tinderiin! Uskon tosi paljon kohtaloon ja oikeisiin kohtaamisiin.

Saimin miesmaku on vuosien varrella pysynyt samanlaisena. Hän on aina tuntenut vetoa intohimoisiin miehiin.

– Miehellä täytyy olla intohimo johonkin omaan juttuun ja hyvä itsetunto. Arvostan myös tunneälyä, sitä että mies osaa pistää itsensä likoon ja nauraa itselleen.

Eron jälkeinen yksinäisyys ei ole ollut missään vaiheessa pelottavaa.

– Olen ainoa lapsi ja tottunut olemaan paljon yksin. Niin oli mallivuosinakin. Sosiaalisuudestani huolimatta olen myös introvertti. Viihdyn hyvin myös omissa oloissani ja välillä matkustelenkin yksin.

”Jos minulle sanotaan pahasti, en unohda sitä ikinä”

Oveen koputetaan. Max kurkistaa sisään ja sanoo lähtevänsä hakemaan Kasparia ja Helena Åhmania asemalta. Samalla hän kysyy, tarvitsevatko Saimi ja tämän vieras serveerausta illalla. Hän on valmistellut keittiösalia, koska seuraavana päivänä ravintolaan on tulossa iso ryhmä.

– Ei paljoakaan. Viinipullo pöytään ja joku ruokalautanen, Saimi vastaa.

Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat Saimin tapa rentoutua ruuhkavuosiarjessa.

Henkilökohtaisissa asioissaan hän kuitenkin luottaa vain muutamaan hyvin läheiseen ystävään. Se on elämänkokemuksesta tullut oppi.

– Olen saanut pahoja kolauksia, kun olen mennyt luottamaan vääriin ihmisiin.

Vaikka Saimilla on vahvan ihmisen maine, hän sanoo olevansa pohjimmiltaan herkkä.

– Ja haavoittuvainen. Jos minulle sanotaan pahasti, en unohda sitä ikinä.

Haastatteluun tulee taas pieni tauko, sillä Saimi vilkaisee kännykkäänsä. Sinne on tullut viesti koululta.

– Tämä Wilma murhaa minut!

Saimi lukee viestin.

– Kaspar on saanut myöhästymismerkinnän, mutta se ei ollut hänen syynsä. Jeeppi ei käynnistynyt aamulla. Täytyy selvittää tämä, hän sanoo päätään pyöritellen.

No niin, takaisiin ihmissuhteisiin. Saimin sydänystävät voi laskea yhden käden sormilla. Pikkujouluna autoa ajanut Virve on heistä yksi. Tämän lehden kuviin Saimin meikannut Janne Suono on toinen.

– Janne on minulle kuin veli, me olemme todella nähneet toistemme elämät. Jannella on kodissani oma huone, ja hän on pojille rakas. Kaspar luottaa Janneen ja kysyy tältä asioita. Pojilla on elämässään paljon aikuisia, minkä näen rikkautena. Kaikkea ei tarvitse kertoa äidille – mikä tietysti ärsyttää välillä.

Vanhemmiten Saimi Hoyer on alkanut päästä eroon miellyttämisentarpeestaan.

– Minun on ollut vaikea sanoa ihmisille ei, koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä. Nykyisin se on vähän helpompaa ja sen ansioista elämäni on vähän seesteisempää.

”Ilman vastoinkäymisiä en osaisi jarruttaa”

Joku on taas ovella. Tällä kertaa hotellin respaa ja toimistoasioita hoitava Eeva Pulkkinen kurkkaa ovenraosta. Hän on lähdössä kotiin.

– Tulen huomenna jo kahdeksalta, koska teen palkka-ajot, hän huikkaa.

Eeva on yksi Hotelli Punkaharjun tukipilareista.

– En edes uskalla ajatella, mitä tapahtuisi ilman häntä, Saimi sanoo.

Hotelli Punkaharju on Saimin ylpeyden aihe. Se on remontoitu tyylikkäästi: aulassa on tummasävyinen kodikas loungetila, muuten hotellin värimaailma on vaalea ja pastellinsävyinen. Sisustuksesta on vastannut ammattilainen, mutta Saimi on ollut mukana jokaisessa vaiheessa.

Baaritiskin viereisellä seinällä on rivistö Saimille myönnettyjä kunniakirjoja. Yksi on Suomen poliisilta, kiitokseksi siitä, että Saimi emännöi hotellilla Sauli Niinistön ja Vladimir Putinin tapaamista kesällä 2017.

– En saa kertoa siitä mitään, mutta sen voin sanoa, että Putin on tosi lyhyt, hän sanoo ja virnistää.

Tuorein kunniakirjoista on Etelä-Savon Parhaat -palkinto, jonka Saimi sai tänä vuonna siitä, että hän on toiminut Saimaan ja järviluonnon puolestapuhujana.

Jos Saimilla on jokin elämäntehtävä, se on pitää hotelli pystyssä ja kehittää Punkaharjun ja Saimaan matkailua sekä kotimaassa että ulkomailla. Se on kovaa työtä. Kesän huippusesonki on lyhyt, eikä hotellilla näy tänään asiakkaita. Hotellin talousvaikeuksista on uutisoitu muutamaan otteeseen.

– Totta kai tämä on tiukkaa miettimistä joka päivä, mutta tilanne vaihtelee viikoittain. Ensi viikonloppuna hotelli on buukattu täyteen pikkujoulujen ja Lauri Tähkän keikan takia.

Satunnaiset mallin työt työllistävät Saimia edelleen, mutta erityisen innostunut hän on tällä hetkellä puhujakeikoista, joita hän on tehnyt kolmen viime vuoden aikana aikaisempaa enemmän. Puhujakeikoillaan Saimi kertoo omista kokemuksistaan ja siitä, miten hän on voittanut vaikeudet ja kulkenut kohti unelmiaan. Hän haluaa kannustaa muita samaan.

Vastoinkäymisiä on Saimin elämään mahtunut. Vuonna 2012 hän sairastui vakavaan infektiosairauteen, joka oli viedä häneltä hengen. Sairaalassa vietetyt kuukaudet ja samaan aikaan menehtynyt läheinen ystävä opettivat sen, että elämän jokaisesta päivästä on oltava kiitollinen.

– Ennen kuolemaansa ystäväni sanoi, että nauti siitä, että saat olla täällä. Niin olen yrittänyt tehdä.

Joskus mielessä on käynyt, että vaikeudet ovat olleet merkki.

– Olen niin intohimoinen ihminen ja menen kaikkeen täysillä, että ilman vastoinkäymisiä en osaisi jarruttaa.

”Odotan, että olisi vähän aikaa seesteisempää”

Pian on joulu. Sitä vietetään kotona poikien ja Saimin isän kanssa (Saimin vanhemmat ovat eronneet). Ehkä Virvekin liittyy seuraan lapsineen.

Jouluaaton aamupäivällä Saimi soittaa parille ystävälleen niin kuin hän on tehnyt jo pitkään. Sen jälkeen hän katsoo televisiosta joulurauhan julistuksen – perinne, jonka hän on oppinut äidiltään.

Illallisen jälkeen saunotaan. Sitä Saimi ei ole ehtinyt tehdä aikoihin. Sen jälkeen vain ollaan.

– Elämässäni on ollut niin paljon rankkoja juttuja, että nyt odotan, että olisi vähän aikaa seesteisempää. Toivon, että seuraavasta vuodesta tulee ilon vuosi. Mielestäni olen ansainnut sen, Saimi Hoyer sanoo.

Saimin vaatteet: kimono, toppi ja housut hálo, korkokengät Minna Parikka. Juttu on julkaistu alun perin Annassa 50/2018.