Julkkikset

Suurlähettiläs Päivi Laine palasi Kiovaan: ”Äitini toivoi, että pelkäisin joskus enemmän”

Suurlähettiläs Päivi Laine, 58, ei pelkää. – Järjestelyt tehdään aina huolellisesti, ja meidät on koulutettu toimimaan epävakaissa ympäristöissä.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Jonne Räsänen

Suurlähettiläs Päivi Laine, 58, ei pelkää. – Järjestelyt tehdään aina huolellisesti, ja meidät on koulutettu toimimaan epävakaissa ympäristöissä.

Suomen Ukrainan-suurlähettiläs Päivi Laine tuli Kiovasta Suomeen, kun sota alkoi. Nyt hän on palannut Ukrainaan. Eri maiden lähetystöt halusivat palata Kiovaan mahdollisimman nopea­sti. Paluulla haluttiin osoittaa ukrainalaisille, että he eivät ole yksin. Tietysti tärkeää on myös saada ensi käden tietoa ja nähdä, mikä tilanne sotivassa maassa on. Päivi matkusti Suomesta takaisin Kiovaan toukokuun puolivälissä.

Paluuta edeltävällä viikolla ehdimme tavata Päivin kanssa hänen Helsingin-kodissaan.

Keltatiilisen omakotitalon pihassa kukkii valkovuokkoja ja rhododendron nostelee oksiaan talven jäljiltä, kun Päivi istuu olohuoneessa suuren ruutuikkunan edessä.

– Meillä on ollut erinomainen työyhteisö Kiovan-edustustossa, hän aloittaa mutta ei pysty heti jatkamaan.

– Ajattelin, että tämä olisi jo helpompaa, mutta…

Päivi katsoo kohti kattoa ja räpyttää silmiään.

– Alan pillittää, kun ajattelen ukrainalaisia kollegoita. Olemme itkeneet myös yhdessä. Sota on ollut heille todella kovaa.

Ukrainasta on lähtenyt ulkomaille sotaa pakoon noin kuusi miljoonaa ihmistä. Maan sisäisiä pakolaisia on kahdeksan miljoonaa. Lapsista kolmasosa on joutunut jättämään kotinsa. Pelätään, että lähes puolet maahan jääneistä lapsista kärsii nälkää.

– Ukrainalainen lähetystömme väki on onneksi kunnossa. Yksi heistä osallistui sodan alussa Hostomelin lentokentän taisteluun. Toistaiseksi kaikkien kodit ja edustusto ovat välttyneet pahimmilta tuhoilta.

Päivi Laine: ”Pelkoa olen joskus tuntenut lähinnä lasteni puolesta”

Kiova ei ole Päivin ensimmäinen kokemus kriisialueelta. Ennen Ukrainaa hän oli kolme vuotta kiertävä suurlähettiläs Irakissa. Tilanne maassa oli silloin epävakaa, eikä Suomella ollut Bagdadissa vakituista edustustoa. Päivi matkusti Suomesta Bagdadiin viikoksi noin kerran kuussa.

Bagdadissa oli varauduttava Isisin iskuihin ja tienvarsipommeihin. Se tarkoitti liikkumista panssaroiduilla ajoneuvoilla ja luotiliivien käyttöä. Turvallisuutta lisäsi brittiläisen turvallisuusyrityksen tarjoama konttikylä, jossa Päivi piti ”residenssiään”.

– Pyysin päästä mukaan, kun näin turvamiesten lähtevän aamulla juoksulenkille. Se onnistui Bagdadin niin sanotulla vih­reällä alueella, ja siitä tuli tärkeä henkireikä muuten rajoitettuun olemiseeni.

Kuolemanvaarasta, pommiuhista ja ylipäätään peloista keskusteleminen on Päivin kanssa mielenkiintoista. Ensimmäiseksi hän muistuttaa, että ulkoministeriö ei lähetä diplomaattejaan hengenvaaraan.

– Järjestelyt tehdään aina huolellisesti, ja meidät on koulutettu toimimaan epävakaissa ympäristöissä.

Vaikeimmissakaan paikoissa pelko ei ole ollut Päivin päällimmäinen tunne.

– Pelkoa olen joskus tuntenut lähinnä lasteni puolesta. Kun olin pieni, oma äitini toivoi, että pelkäisin joskus enemmän. Se olisi säästänyt hänet monelta huolelta.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Minna Juti. Jutussa Päivi Laine kertoo muun muassa siitä, mikä äidin harrastus pelottaa hänen perhettään enemmän kuin työt kriisimaissa. Lue koko juttu Annasta 22/2022 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X