Kolumnit

Jyrki Lehtolan kolumni: Miehen kyvykkyyttä määrittää universaali ihmisyys – naista se, että hän on nainen

Yhä edelleen miestä ja miehen kyvykkyyttä määrittää sukupuolten ylle nouseva universaali ihmisyys, naista määrittää se, että hän on nainen, kirjoittaa Jyrki Lehtola.
16.5.2019 Teksti: Jyrki Lehtola

Uuteen eduskuntaan valittiin ennätykselliset 93 naiskansanedustajaa, joiden ensimmäinen haaste on saada muut suhtautumaan heihin muinakin kuin 93 naiskansanedustajana.

Yhdeksänkymmentäkolme naiskansanedustajaa antoi terveen signaalin siitä, että maailma voi olla tasa-arvoinen, naisella voi olla yhtäläiset mahdollisuudet päästä eteenpäin ja naistakin kuunnellaan.

Näiden asioiden tulisi olla itsestään selviä, mutta kun oli otettu 93 askelta eteenpäin, niitä alettiin ottaa nopeasti taaksepäin, koska kaikki näkivät ympärillään taas pelkkiä sukupuolia ihmisten sijasta.

Kun nuoria naiskansanedustajia haastateltiin mediassa, kiinnostavinta tuntui kaikista olevan, mitä he ”nuorena naisena” ajattelevat eri asioista – ja mielellään pehmeistä asioista – vaikka tasa-arvossa olisi olennaista, että sukupuoli ymmärretään siirtää sivuun niissä asioissa, joihin se ei kuulu.

Kun on itse silloin tällöin luullut elävänsä tasa-arvoisessa maailmassa, jossa toista ei määritellä sukupuolen mukaan, on aina hämmentävää havahtua siihen, ettei maailma olekaan sellainen kuin on olettanut. Miehelle tällaisissa harhaluuloissa lilluminen on varmasti huomattavasti helpompaa kuin naiselle.

Yhä edelleen miestä ja miehen kyvykkyyttä määrittää sukupuolten ylle nouseva universaali ihmisyys, naista määrittää se, että hän on nainen.

Mies on se, jolla on kosketus objektiiviseen totuuteen, nainen ajattelee tunteillaan ja sukupuolellaan. Mies pystyy hahmottamaan kovat, kylmät realiteetit, nainen pohdiskelee pehmeitä ajatuksia arvoista, lapsista ja perheistä.

Kun nainen pääsee elämässään pitkälle, esimerkiksi eduskuntaan, on huomionarvoista, että kyseessä todellakin on nainen, joka on päässyt pitkälle. Kun mies pääsee elämässään pitkälle, niin kuuluu ollakin.

Mies puhuu sellutehtaista, nainen päivähoidosta. Kun nainen alkaa puhua sellutehtaista, mies muuttuu helposti kärsimättömäksi ja keskeyttää, koska nyt puhutaan miesten asioista, sellusta ja tehtaista.

Kun nainen pääsee elämässään pitkälle, esimerkiksi eduskuntaan, on huomionarvoista, että kyseessä todellakin on nainen, joka on päässyt pitkälle. Kun mies pääsee elämässään pitkälle, niin kuuluu ollakin.

Miestaiteilijat käsittelevät ikuisuusaiheita. Aikuisen kuvataiteilijapuolisoni teoksia kuvailtiin takavuosina ”tyttömäisiksi”, koska puolisoni ei ollut 60-vuotias mies.

Vastaavan asenteen näkee edelleenkin kulttuurielämässä, jossa miehet arvottavat naisten teoksia sen kautta, että tässä nainen kuvaa hennolla otteella naistunteitaan. Jos lukee vaikkapa Ellen Thesleffin saamaa kritiikkiä, tapa katsoa naisen tekemää taidetta ei ole juurikaan sadassa vuodessa muuttunut.

Vaikka tasa-arvon tulisi olla itsestäänselvyys, politiikan arki on niin uriinsa jumiutunut, että paljon on vielä tehtävää.

Eduskunta on epäsäännöllisten työaikojen työpaikka, jossa ei ole paljoakaan ajateltu perhe- ja lastenhoitojärjestelyjen aikatauluja. Viime aikoina naiskansanedustajat ovat joutuneet nostamaan näitä arjen ongelmia esiin, ja jos todella eläisimme tasa-arvoisessa maailmassa, myös miehet olisivat tuoneet esille näitä ongelmia, koska lastenhoito koskee samanveroisesti heitä kuin naisiakin.

Pari kertaa olen seurannut sivusta, kun politiikan nais- ja miestekijät viettävät iltaa keskenään, eikä sielläkään tasa-arvo ole kukkinut.

Muutama vuosi sitten helsinkiläisbaarissa puolue A:n poliitikot viettivät iltaa vaalien alla.

Puolueen naiset hakivat pöydälle lisää juotavaa baaritiskiltä, jotta miehet saivat jatkaa analyysejään politiikan ja itsensä tiimoilta. Välillä joku naisista sanoi miesmonologien sekaan jotain, mistä miehelle tulikin mieleen pitkä miestarina.

Pari kuukautta sitten olin syömässä ravintolassa, jossa istui puolue B:n johtoa. Luulin koko ruokailuni ajan, että takanani olevassa loosissa istui vain kaksi omaan puheeseensa rakastunutta keski-ikäistä miestä, kunnes lähtöä tehdessäni huomasin, että kahden miehen lisäksi pöydässä oli kolmen tunnin ajan istunut myös kaksi nuorempaa naista, jotka eivät olleet puhuneet mitään koko illan aikana.

Lue myös

Suosittelemme