Muutto ulkomaille puolison työn perässä

Kun suomalainen perhe muuttaa ulkomaille, on taustalla hyvin usein toisen työpaikka. 

Tällä viikolla olemme asuneet täällä Tukholmassa kuukauden päivät. Alku on ollut yhdistelmä uutuuden huumaa, vähän vastarintaa ja ripaus haikeutta.

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin muuton taustalla on puolisoni työpaikka. Siinä missä mieheni on kiinni kiivaassa työrytmissä minun tehtäväni tässä elämänvaiheessa on sopeutettava oma työni suhteessa kotiin. Lapset kulkevat itse kouluun eikä varsinaiseen kuuskaamiseen ole tarvetta mutta äitinä koen sen tärkeäksi, että heillä on vanhempi kotona jonka kanssa peilailla päivän tapahtumia uudessa ympäristössä. Koulupäivät täällä ovat pidempiä mutta läksyjä on ainakin tässä vaiheessa vähemmän.

Harrastusrumban käynnistäminen

Harrastusten käynnistäminen on osoittautunut haastavammaksi kuin olisin voinut kuvitella. Tytär harrastaa tennistä. Ryhmät ovat täynnä ja jonotuslistat pitkät alueellamme ja jotta pääsee alkuun on otettava yksityistunteja. Sitten taas jalkapalloon suhtaudutaan täällä niin intohimoisesti, että olemmekin saanet perustella kuinka poikamme on pelannut viisivuotiaasta lähtien ja suhtautuu lajiin kunnianhimoisesti. Koripallon aloittaminen on onneksi alkanut sujuvasti.

Tärkein oma harrastukseni on lenkit ja uiminen luonnon vesissä ympäri vuoden ja sitä pystyy täälläkin tekemään luontevasti siihen aikaan kun itselle sopii parhaiten.

Sopeutuvaisuus

Sopeutuvaisuus on ehkä se kaikkein tärkein luonteenpiirre, jonka avulla ulkomaille muuttaminen onnistuu mahdollisimman hyvin. Erityisen tärkeää sopeutuvaisuus ja muuntautumiskyky on lapsilla ja minulla. Lasten arkea rytmittää koulu ja harrastukset. Siksi on niin tärkeä saada harrastukset heti kuntoon.

Oma arkeni yrittäjänä muuttuu sen verran, että kehittelen joustavia työkuvioita jotka sopivat paremmin nykyiseen muuttuvaan elämäntilanteeseen. Olen myös tässä iässä kokemusteni muokkaama kokonaisuus joka ei onneksi pelkää tutustua uusiin ihmisiin. Suomessa olen todella hyvin verkostoitunut mutta täällä olen vasta alkutekijöissä. Onneksi minulla on jo nyt pari hyvää avainhenkilöä jotka ovat innoissaan esittelemässä minua kaikille. Askel kerrallaan.

Sukulaiset ja ystävät

Vaikka suku ja ystävät meillä vierailevat, olemme silti täällä pääsääntöisesti omillamme toistaiseksi ilman tukiverkkoja. Tämä on ehkä  yksi merkittävimmistä ulkomailla asumisen kääntöpuolista. Eikä vain satunnaisen hoitoavun takia, vaan ylipäätään myös lasten, isovanhempien ja muun lähisuvun suhteiden takia.

Voisin toisaalta kuvitella, että minulle päätös muuttaa ulkomaille olisi ollut vaikeampi jos vanhempani olisivat vielä elossa. Lasten toinen isoäiti asuu Suomessa mutta heidän toinen isoisä asuu taas Yhdysvalloissa joten videopuhelut ovat olleet tärkeä yhteydenpitokanava jo pienestä pitäen. Siihen he ovatkin luontevasti tottuneet. Lisäksi Tukholma on niin lähellä, että voi käydä myös helposti Suomessa.

Haikeaa on ollut tajuta, vaikka pyrkisinkin matkustamaan Suomeen aina, kun mahdollista, en mitenkään pysty/ehdi tapaamaan kaikkia niitä ihmisiä joita toivoisin näkeväni. Väistämättä osa ystävyyssuhteista kuihtuu olemattomiin yhteisen ajan puutteessa ehkä jopa loppuu kokonaan. Ulkosuomalaisuus saattaa myös kasvattaa erilleen ystävistä. Saan uusia kokemuksia täällä, joissa Suomessa asuvat ystävät eivät ole läsnä. Ehkä myös muutun niiden myötä täysin uuteen suuntaan.

Samaan aikaan ystävät Suomessa elävät omaa elämäänsä eteenpäin ja olet ulkopuolinen heidän arjestaan. Tätä nyt tietysti tapahtuu muutenkin. Ystäviä tulee ja menee läpi elämän elämäntilanteista riippuen. Haluaisin silti uskoa, että parhaimmat ystävät säilyvät ulkomailla asumisesta huolimatta. Ja toisaalta kun näkee harvemmin panostetaan yhdessä oloon aivan eri tasolla.

Yksi hieno asia uuteen maahan muuttaessa liittyen perheeseen, on se, että on aluksi irrallaan muista sosiaalisista verkostoista.

Perhe hitsautuu yhteen tavalla, joka ei välttämättä olisi ollut mahdollista Suomessa.

Viikonloppuisin puuhaillaan koko perheen voimin sen sijaan, että kaikki menisivät omia menojaan.

Tällaisia pohdintoja tänään.

Iloa viikkoon,

Janina