12 x joulukoristeet, joiden suosio hiipui – yksi yllättävä retrohitti revitään nyt käsistä
Joulukoristeissa ollaan usein perinteisiä, mutta osa koristeista on vuosien myötä painunut unholaan. Osa tekee uutta tuloaan.
Nämä(kin) joulukoristeet tulevat taas!
Joulukoristeissa ollaan usein perinteisiä, mutta osa koristeista on vuosien myötä painunut unholaan. Osa tekee uutta tuloaan.
Joulu, se tulee taas – ja joulukoristeet! Aivan pian on aika ottaa koristelaatikko esiin ja kaivaa tutut esineet esiin.
Näin se useimmiten menee, sillä perinneaspekti on monen suomalaisen joulukoristeluissa vahvasti läsnä. Vuosikymmenten takaiset esineet pääsevät paraatipaikoille, eikä oikea joulu tule ilman niitä.
Osa perinnekoristeista on kuitenkin unohtunut ja antanut tilaa modernimmille joulukoristeille.
Muistatko esimerkiksi nämä nostalgiset koristeet? Kumpaan kategoriaan ne sinun kodissasi kuuluvat, unohtuneisiin vai ikisuosikkeihin?
1. Todellinen retrohitti: Lumikide-jouluvalot
Monenkirjavat lapsuuden Lumikide-valot ovat ne Airamin teräväkulmaiset tuikkijat, joita on viime kuukausina kuvaannollisesti revitty käsistä tavarataloissa. Tuote on päässyt hetkittäin loppumaan monista kaupoista.
Facebookin jouluryhmässä, johon on liittynyt kymmeniätuhansia joulumielisiä, Lumikide-valosarja todettiin kollektiivisessa ymmärryksessä joulusesongin 2023 ilmiöksi.
2. Nostalgiset joulukoristeet helkkyen, välkkyen: enkelikello!
Kynttilöiden lämmön vaikutuksesta pyörivä ja vienosti helisevä enkelikello on kuulunut monen suomalaisen joulukotiin jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin koristeen toimintamekanismi patentoitiin Saksassa.
Alkuperäiset enkelikellot olivat nykyversioihin verrattuna raskaita, ja niissä käytettiin tuikkujen sijaan pitkiä, ohuita kynttilöitä.
Pöytäkoristeen lisäksi enkelikelloja käytettiin myös joulukuusen latvakoristeena.
Alkujaan nämä helisevät joulukoristeet valmistettiin saksalaisena käsityönä tinasta ja jopa kullattiin. Tuotanto on siirtynyt aikapäiviä sitten Kiinaan.
Leijuvat enkelit pompadour-kampauksineen ja trumpetteineen pitävät kuitenkin pintansa joulun tuojana yhä edelleen, sillä ne kuuluvat erilaisina versioina monen joulukoristemyymälän valikoimiin tänäkin päivänä.
3. Pahvitontut
Punaiset pahvitontut ilmestyivät monen kodin seinille ja ikkunoihin hyppimään joulunajan alkaessa – ja ilmestyvät yhä vielä. Se perinteisistä perinteisin tonttumalli on kuitenkin monen mielestä varsin ruma. Silti sitä leikattiin pahvista aina uudelleen sitä mukaa, kun entiset alkoivat reunoista liikaa rispaantua.
Yhteistä pahvitontuille yleensä on, että ne juoksevat tai vähintään kävelevät. Liikkumattomassa asennossa olevia pahvitonttuja ei jostakin syystä ole suosittu. Lyhty on yleinen vakiovaruste.
Pahvitonttujen suosiota ainakin osittain selittänee, että se on joulukoristeeksi varsin edullinen. Lisäksi siinä on itse tehdyn tuntua, ja lapsiltakin onnistuu. Mahdollisesta mauttomuudesta viis – pahvitontut pitävät pintansa!
4. Joulukoristeet ysäreimmillään: Puutulppaanit
Puutulppaanit ovat olleet joulukoristeina suosittuja ainakin 80- ja 90-luvulla. Osa suomalaisista on tykästynyt käyttämään niitä ympärivuotisinakin koristeina. Punainen puutulppaani on mielletty erityisesti joulun koristeeksi.
Joulukoristeet-kategoriaan puutulppaanit mahtuvatkin vaivatta, sillä usein niiden kanssa samaan maljakkoon on ollut tapana yhdistää jouluisia oksia tai varpuja.
5. Savu-ukko eli piippu-ukko
Kuten moni muukin joulukoriste, myös savu-ukko on kotoisin Saksasta. Savu-ukko eli Räuchermänn on suitsuketeline, jonka sisään sytytettävän suitsukkeen savu tupruaa ulos ukon suusta tai piipusta. Erzgebirgen alueella itäisessä Saksassa suitsukeukkoja on valmistettu 1700-luvulta lähtien.
Näitä venkoja ukkeleita ei välttämättä joka suomalaisessa kodissa ole ollut, mutta niissä joissa on, ne usein ovat sitäkin rakkaampia joulukoristeita. Savu-ukot voivat esittää jouluisia hahmoja kuten joulupukkia tai enkeliä, mutta useammin kaikkea muuta: esimerkiksi leipureita, kauppiaita, sotilaita, viinanpolttajia, vaeltajia. Vain mielikuvitus on rajana.
Lue myös Kotilieden juttu: Espoolainen Martin koristelee kotinsa jouluksi 60 savuavalla puu-ukolla: Isovanhemmilta peritty traditio ”lähti vähän käsistä”
6. Joululiinat ja -julisteet
Joulun alkaessa koristelaatikoista kaivetaan joululiinat pöydille ja joulujulisteet seinille. Kuulostaako tutulta lapsuudenkodistasi? Jos kuulostaa, et ole ainoa. Joulu on moneen kotiin tullut vasta, kun idylliset punatulkku- ja tonttujulisteet ja kynttiläornamenttiliinat ovat paikoillaan.
Joulujulisteet ovat tuoneet kotiin vanhan ajan joulutunnelmaa ja toimineet eräänlaisina joulutauluina. Joululiinojen yleinen ominaispiirre on, että niiden kuviointi saattaa olla nykymakuun aika mauton. Nostalgiassa niitä voittaa tuskin mikään!
7. Lankatontut ja -enkelit
Kukapa ei näitä muistaisi! Langasta tehdyt tontut ja enkelit ovat perinteisesti koristaneet niin joulukuusia kuin pianonpäällisiä suomalaisissa kodeissa. Lankakoristeiden suosion takana on ollut niiden helppous ja edullisuus – entisaikaan joka kodissa oli jämälankaa ja kädentaitoja sen verran, että niin tontut kuin enkelit syntyivät käden käänteessä.
Unholaan nämä pehmoiset joulukoristeet eivät suinkaan ole joutuneet, varsinkaan kun neulontabuumin myötä kaikenlainen käsillä tekeminen on nousussa. Moni tekee nykyäänkin lankatonttunsa itse nettiohjeilla, vaikkapa tällä talomuseo Glimsin perinteisen lankatontunteko-ohjeella.
8. Aarikan puutontut
Kaksi puista palloa, joista toinen punaiseksi maalattu ja toinen maalaamaton, tonttulakki, silmät ja suu – siitä syntyy ikoninen Aarikan tonttu. Nämä puutontut ovat ilahduttaneet jouluihmisiä jo 40 vuotta, ja uuden suosion myötä yhä useampia.
Nykyisin tonttuja on saatavilla eri väreissä ja teemoissa: on haltijatonttua, jalkapallotonttua, kurpitsatonttua ja hiihtäjätonttua. Monelle se aito oikea Aarikan joulutonttu on se perinteisin: punanuttuinen, punalakkinen.
9. Kimallenauhakimput
Mitä enemmän kimallusta, sen parempi, muistaa moni lapsuutensa joulukuusesta. Yhtenä kimalluksen takeena olivat kimaltelevat koristenauhakimput, joita voi myös pitää jokaisen siivoojan painajaisena! Ne levisivät yhdessä kuusenneulasten kanssa joka paikkaan.
Nykyisinkin koristenauhakimppuja myydään joulukoristeiksi, mutta ne on useimmiten sidottu toisesta päästään kiinni, jotta haituvat eivät pääse leviämään ympäriinsä.
10. Lippunauhat
Kuten useimmat perinteiset joulukuusen koristeet, myös lippunauha liittyy joulun alkuperäiseen sanomaan ja symboliikkaan. Kuusta kiertävät lippunauha on alkujaan muistuttanut siitä, että Jeesus syntyi kaikille kansoille.
Suomessa siniristiliput olivat suosittuja koristeita sotien aikaan ja sen jälkitunnelmissa. Vuosien myötä lippunauhan suosio on hiipunut. Monelle se on silti ehdoton omassa perinteisessä joulukuusessa.
11. Olkiset joulukoristeet
Jos etsitään kaikkein perinteisintä suomalaista joulukoristetta, katse voisi hyvinkin kääntyä olkikoristeisiin: himmeliin ja olkipukkiin. Olkea oli vanhaan aikaan joulun alla hyvin saatavilla sadonkorjuun jälkeen, joten siitä saatiin hyvää materiaalia koristeiden tekoon. Mikä ei kulunut himmeliin ja olkipukkeihin, heitettiin pirtin lattialle joulutunnelmaa tuomaan.
Himmeliperinne on kulkeutunut Suomeen Ruotsin kautta Länsi-Euroopasta. Olkipukki puolestaan liittyy vanhaan suomalaiseen kekripukkiperinteeseen ja uskomukseen olkipukin pahoja henkiä suojelevasta voimasta. Sittemmin se on ottanut paikkansa joulukoristeena yhdessä himmelin kanssa.
Oljesta on tehty myös muita joulukoristeita: enimmäkseen enkeleitä, mutta myös tonttuja ja mitä vain muuta, mihin sen on saanut taipumaan.
Himmeli on viime vuosina tehnyt uutta tulemista joulun koristeena, ja olkipukeillakin on yhä oma kannattajakuntansa.
12. Hasardit joulukoristeet: oikeat kynttilät kuusessa
Vain aidot kynttilät kuusessa toivat joulun, ajateltiin ennen aikaan. Nykyisin moni pitää ajatusta paloturvallisuuden kannalta kestämättömänä.
Saattavatpa jonkun lapsuusmuistoissa kimallella myös tähtisädetikut kuusen oksilla palamassa.
Lähteenä jutussa käytetty: kansallismuseo.fi, Kaisa Koivisto, Hannele Nyman, Marjo-Riitta Saloniemi: Joulupuu on rakennettu (Tammi 2009)
Kommentit
Minä en myöskään muista piippu-ukkoa lainkaan. Kaikki muut koristeet ovat tuttuja, oli myös lasisia kuusenpalloja joiden toinen puoli meni sisäänpäin ja oli hieno. Pentikin samannäköiset ovat liian isoja…
Ihan pienenä muistan että oikeita kynttilöitä poltettiin pieni hetki kuusessa, tosi vaarallisia! Paperitaulu oli aina seinällä ja siinä hevonen söi heiniä ja tonttu taputteli hevosta.
Kommentit
Mitä mautonta ikkunatontuissa ja joululiinoissa muka on? Ainoa, mikä on mautonta, on käyttää amerikkalaisia North Pole -elementtejä, kuten pitkäkorvaisia tonttuja, jotka ovat pukeutuneet räikeän vihreään ja keltaiseen. Polkkaraita ei myöskään kuulu jouluun muuten kuin karkkikepeissä.
Supersuositut valot? Puistattavat kirjavat vielä kamalammat jos vilkkuvat.
Miten niin nämä muut mauttomia tai hiipuvia?
Enkelikello, pahvitontut, joululiinat, lankatontut ja -enkelit, puutontut, olkikoristeet joka joulu käytössä.
Toisaalta en ole elinaikanani (yli 60 v) omassa isovanhempieni kodeissa edes nähnyt käytettävän noita muita mainittuja juttuja ”joulukoristeina”.
Savu-ukoista en ole ikinä kuullutkaan köhes 70:n elinvuoteni aikana!
Ja puutulppaaneitakaan en ole kellään nähnyt, mutta kaikki muut ovat tuttuja ja jokajouluisia.
Nuo valojen hatut laitoin valojen hajottua lankaan roikkumaan ja pikkujoulukuuseen koristeeksi.
Enkelikellon kun saisi sellaisena vanhanajan paksumpana versiona, ettei se kaatuisi tai vääntyisi käytössä. Sen kilinä kuuluu jouluaattoon yhtä lailla kuin kuusi.
Pahvitonttuja minulla ei ole kuin yksittäisinä, isoina versioina keittiössä roikkumassa jouluisin 8 kpl. Mutta on kuusi-, pukki- ja enkelirivistöjä.
Joululiinoja ja -tauluja on sekä kankaisina että paperisina. Niitä voi tilata yhdestä vintageliikkeestä uusiopainoksina myös pääsiäiseksi.
Lankatonttujen lisäksi on mainittava joululinnut vai onko se Karjalan käki?!
Puutontut ovat söpöjä joulukylässäni.
Kimallenauhoja laitan (teko)kuuseen ja annan niiden jäädä paikalleen odottamaan seuraavaa vuotta. Säästyy repimiseltä. 🙂
Lippunauhat ovat myös must. ♥
Olkisia koristeita on kuusessa eri vuosina eri värisinä. Punaiset ja mustat kimalteiset ja normivärisetkin joko kullalla tai hopealla silattuina.
Himmeli on katossa aina, oli joulu tai ei.
Sen sijaan oikeita kynttilöitä en kuuseeni laittaisi mistään hinnasta. Muistan se jatkuvan kynttilöiden vahtimisen lapsuudestani. Onneksi nykyisin saa kynttilöitä, joiden valoja ja liekkejä voi säätää eri kirkkaudelle ja liekehtimisen nopeudelle.
Valoisaa, värikästä ja kimaltavaa joulua kaikille!
Savu-ukot ihan tuntemattomia, ja ikää jo 69 vuotta. Muut kaikki mainitut sinänsä tuttuja, mutta kaikkia ei kotona sentään ollut. Olisi pieni mökki ollut liian täyteen ahdettu. Enkelikello oli kotonakin, mutta siinä oli usein jotain vikaa, eli enkelit olivat kai lakossa. Liekki ei osunut heihin. Yleensä sen joku korjasi jouluna kuitenkin. Pidin aitoja kynttilöitä vielä kuusessa kun lapseni oli pieni. Istuin yksiössä kuusen vieressä sen ajan, ettei lapsi päässyt niihin käsiksi. Lapsuudenkoti oli pieni mökki ja jo kuusen sijoittaminen keittiöön tuotti vaikeuksia kulkea. Mutta kynttilät siihen laitettiin. Kun joku oli aina siinä vieressä, eikä niitä jätetty yksin palamaan. Koiran tullessa sisään varmaan sammutettiin taas kynttilät. Tehtiinpä jopa kynttilöillä steariinikuvia, muistaako joku tällaista, hiukan ehkä vaarallistakin leikkiä? Eli palavasta kynttilästä tiputettiin steariinia halutulle kuvalle, jonka annettiin sitten jähmettyä. Joku aikuinen oli aina läsnä. Ilot olivat siihen aikaan yksinkertaisia 🙂 meille se kaunis värikäs steariinikuva tuotti iloa. Elettiin 60-lukua. Samoin voipaperin läpi piirretyt kuvat olivat hienoja, muistan Tammen Kultaisten Kirjojen yhden kirjan, oliko Aku Ankan joulu, jossa oravat Tiku ja Taku kiusasivat Akua joulukuusessa. Ja innolla piirrettiin niitä voipaperille.
Myöhemmin kun meillä oli villi kissa, sepäs ei antanut kuusen olla! Kaatoi ainakin kerran sen ja kaikki koristeet piti siirtää alaoksilta ylös. Varsinkin sitä lametta katti halusi maiskutella, sitä sai sitten kiskoa sen suusta pois. Ja ottaa koko kuusesta mokomat lameet, ettei kissaa tarvinnut kiikuttaa eläinlääkärille.
Oikean kuusen tuoksua kaipaan, aina ajattelen, että jospa ostan pikku kuusen. Mutta ei niissä kuusissa ole sitä tuoksua enää, kai ovat olleet liian kauan sisällä… Ja tuleehan siitä roskaa kamalasti. Mutta ei sellaista ennen surtu, kuusi oli oltava. Ja juhannuskoivut juhannuksena.
Minä en myöskään muista piippu-ukkoa lainkaan. Kaikki muut koristeet ovat tuttuja, oli myös lasisia kuusenpalloja joiden toinen puoli meni sisäänpäin ja oli hieno. Pentikin samannäköiset ovat liian isoja…
Ihan pienenä muistan että oikeita kynttilöitä poltettiin pieni hetki kuusessa, tosi vaarallisia! Paperitaulu oli aina seinällä ja siinä hevonen söi heiniä ja tonttu taputteli hevosta.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous