Ryijyt ovat kokeneet hurjan muodonmuutoksen – nyt ne näyttävät kieltä ja ”töhrivät” seinää
Ryijyt ja seinätekstiilit ovat nyt trendikäs tapa sisustaa kotia. Heidi Linsén innostui tuftaamisesta, josta tuli hänelle taideammatti. Esittelemme, miltä seinätekstiilit näyttävät nyt.
Ryijyt ja sisustustekstiilit ovat tehneet näyttävän paluun sisustukseen.
Ryijyt ja seinätekstiilit ovat nyt trendikäs tapa sisustaa kotia. Heidi Linsén innostui tuftaamisesta, josta tuli hänelle taideammatti. Esittelemme, miltä seinätekstiilit näyttävät nyt.
Perinteisesti ryijy saattaa tuoda mieleen Akseli Gallen-Kallelan tai mummolan olohuoneen, mutta nykyään trendikkään ryijyn voi löytää nykytaiteen museosta tai opiskelija-asunnon seinältä.
Pehmeät huulet, jotka näyttävät kieltä tai antavat suukon ovat aika kaukana Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisista ryijyistä.
Huuliryijyjen takana on Heidi Linsén. Hän kutsuu töitään tekstiilitaideteoksiksi, koska on saanut palautetta, että hänen töitään ei laskettaisi ryijyiksi.
Perinteisesti ryijyt valmistetaan ompelemalla tai solmimalla. Linsén valmistaa teoksensa tuftaamalla. Se on eräänlainen kirjontatekniikka, jossa syntyy ryijymäinen lankapinta.
– Haluan olla varma kaikesta ja tarkistin asian kuitenkin Suomen käsityön museon asiantuntijoilta, sanoo Linsén.
Asiantuntijoiden mukaan myös Linsénin työt lasketaan ryijyiksi.
Moderni ryijy leikkii väreillä ja muodoilla
Ryijyt ja seinätekstiilit ovat tehneet paluun 2020-luvulla. Nykypäivän seinätekstiileissä on leimallisesti kirkkaat värit ja mielikuvitukselliset muodot. Modernit ryijyt ovat kuin poptaidetta, jossa aiheeksi voi päätyä vaikka banaani tai Jaffa-keksit.
Linsén on innoissaan ryijyjen uudesta tulemisesta. Hänestä on ihanaa, että perinteisellä tekniikalla voidaan saada aikaan moderneja ja omannäköisiä teoksia.
– Otetaan perinne ja tehdään siitä uutta, lisätään oma näkökulma sinne, Linsén sanoo.
Jotain ryijyjen kasvavasta suosioita kertoo myös se, että Linséniltä kysellään Instagramissa vinkkejä ryijyjen tekoon. Hän on huomannut, että tuftauskurssejakin on alkanut ilmestyä Suomeen.
Linsén innostui tuftaamisesta koronan aikana törmättyään siihen Youtubessa. Kulttuurialan työntekijälle vapautui aikaa miettiä, mitä oikeasti haluaa elämältä.
– Oivalsin, että siinä oli täydellinen hetki toteuttaa lapsuudesta asti haaveena mukana kulkenut ajatus taiteilijuudesta, sanoo Linsén.
Silloin Suomessa tuftaaminen ei ollut vielä niin iso juttu kuin mitä se nykyään on. Suomesta löytyy jo ryijyntekijöinä tunnettuja nykytaiteilijoita.
Linsén mainitsee esimerkiksi Deniz Satirin sekä Joonas Salon. Niina Mantsinen on puolestaan jo pitkän linjan tekstiilitaiteilija, joka tekee graffiteista inspiroituneita ryijyjä, jotka panevat miettimään katutaiteen laajaa tulkintaa töhryistä mainetekoihin.
Taidetekstiilien rinnalla kukoistaa myös sarjateolliset sisustusratkaisut. Suuret kodintavaravalmistajat tarjoavat mallistoissaan seinävaatteita, etenkin julistekokoisia miniryijyjä.
Sadannet huulet
Kun katsoo Linsénin tekemiä teoksia, voisi luulla hänen aina olleen innostunut käsitöistä. Ja tavallaan hän on ollutkin, mutta ei vain perinteisestä sukkien ja lapasien neulomisesta.
– Olen tehnyt yhden lapasen ja sen jälkeen ajattelin, että toista ei tule, Linsén toteaa.
Lapsuudenkodissa kannustettiin tekemään ja kokeilemaan itse. Teini-ikäisenä Linsén ompeli itselleen vaatteita. Ja onhan hänellä taustallaan myös muotoilijan koulutus. Se, että tuftaamisesta tuli Linsénin työtä, ei ehkä ollutkaan niin suuri yllätys.
Linsén hullaantui tuftaamisesta heti. Karun näköisellä työkalulla sai aikaan jotain pehmeää ja kaunista.
Yksi syy käsitöiden, kuten ryijyjen teon, suosiolle voi olla stressaava ja hektinen yhteiskunta. Käsitöitä tehdessä murheet unohtuvat, kun voi keskittyä vain käsillä tekemiseen.
– Ainakin minulle tuftaamisen vaatima keskittyminen ja flow karkottavat niin pienet kuin suuremmatkin huolet
Linsén kuvaa tilaa jopa meditatiiviseksi. Asiakas saa pehmeän taideteoksen seinälleen ja tekijä pääsee rentoutumaan ja kanavoimaan luovuutensa johonkin.
– Jotkut lähtevät vaikka nyrkkeilysalille purkamaan turhautumista, niin minä puran ne tähän, sanoo Linsén.
Tekstiiliteosten aiheena toimivat huulet saivat alkunsa Linsénin turhauduttua naisiin kohdistuviin paineisiin. Hän koki feminiinisen ilmaisun tilan tukahduttavan ahtaana.
Teoksiensa kautta Linsén pohti, onko naisella oikeus olla äänekäs, osaava, seksuaalinen, vihainen, ilkikurinen.
Sadas huuliteos tuli juuri valmiiksi. Viimeiseen työhönsä hän ikuisti omat huuleensa. Seuraava aihe on mielenosoituskulttuurin muutos Suomessa. Uusi teos tulee viemään Linsénin kaiken ajan.
– On kutkuttavaa olla innoissaan ja peloissaan, sillä en voi vielä tietää toimiiko ideani vai ei, hän sanoo.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous