Elisabeth Rehn: ”On tärkeää, että emme rajoitu olemaan vain naisasianaisia”

Elisabeth Rehn on tehnyt pitkän, kansanvälisen uran maailman kriisi- ja kipupisteissä. Tehtävä ei ole aina ollut helppo, ministeri Rehn myöntää Annan 55-vuotisjuhlalehden haastattelussa.

”Olen kohdannut ihmisoikeustyössäni sellaisia murhaajia, että minun olisi vain tehnyt mieli vääntää heiltä niskat nurin. Vuonna 2000 Itä-Kongossa jouduin todella tekemään töitä hillitäkseni itseni. Olin siellä tekemässä Women, War and Peace -selvitystä YK:lle ja tapasin yhden Mai-Mai-ryhmittymän johtajista. Hän oli kohtelias mies, jolla oli elegantti puku ja lakerikengät. Tiesin kuitenkin, että hänen miehensä olivat edellisenä päivänä raiskanneet noin tusinan verran naisia ja haudanneet nämä elävinä hiekkaan. Hänenkin kanssaan oli kuitenkin kyettävä keskustelemaan, jotta sain selvitystä varten tietoa.

 

Rauhanneuvottelijat ja sopimusten allekirjoittajat ovat melkein aina miehiä. Naisia kaivataan lisää neuvottelupöytiin eikä vain tarjoilemaan herroille kahvia ja teetä. Naiset kiinnittävät miehiä useammin huomiota esimerkiksi siviilihallinnon rakentamiseen eli siihen, että sodan jälkeen rakennetaan riittävästi kouluja ja sairaaloita, ja siihen, miten sodasta traumatisoituneita ihmisiä voidaan auttaa. Naiset tietävät hallinnosta, politiikasta ja maanviljelyksestä yhtä paljon kuin miehet. Siksi on tärkeää, että emme rajoitu olemaan vain naisasianaisia. Tai neuvottelutilanteissa istumaan miesten takana avustajina ja kertomaan heille faktoja.

Viime kuukausina YK:ssa ja sen alajärjestöissä on nimitetty enemmän naisia korkeisiin virkoihin kuin aikaisemmin. Pohjoismaissa perustetussa Nordic Women Mediators -verkostossa naiset jakavat kokemuksiaan konfliktinratkaisijoina. Muutos on käynnissä, mutta se tapahtuu hitaasti.”