Pipsa Hurmerinta näkee nyt mallivuotensa uudella tavalla: ”Ulkonäön tuomaa valtaa ei käsitä, ennen kuin sitä ei enää ole”

Kokki ja entinen malli Pipsa Hurmerinta tekee pitkiä työpäiviä Sikke’s -ravintolan keittiömestarina. Rankka työ ja lyhyet yöunet heijastuvat myös ulkonäköön. Nelikymppinen Pipsa tunnistaa kipuilevansa ulkonäön muutosten kanssa ja näkee nyt uudella tavalla, mitä ulkonäkö yhteiskunnassamme merkitsee.

”Kun nykyisin näen itsestäni huonossa valossa otettuja kännykkäkuvia, ajattelen, että apua, ikääntyminen etenee kaasu pohjassa. Kulunut vuosi on ollut hektinen ja rankka, olen nukkunut huonosti ja ehtinyt panostaa itseeni aikaisempaa vähemmän. Kolmikymppisenä ulkonäkö pysyi samanlaisena vuosikausia, mutta neljänkympin jälkeen muutoksia alkoi tulla nopeasti. Sen kanssa tunnistan itsessäni pientä kipuilua.

Käyn kosmetologilla hoidattamassa ihoani ja seitsemän viikon välein kampaajalla. Töihin meikkaan aina, vaikka kokin työssä olisi helppo lokaantua tiskirätin näköiseksi. Huolehdin itsestäni, koska siitä tulee hyvä olo.

Ihailen kollegaani Helena Puolakkaa, joka näyttää aina skarpilta täydellisesti leikatussa ja värjätyssä polkkatukassaan. Minäkin haluaisin olla ihminen, joka näyttää huolitellulta ihmisten ilmoilla liikkuessaan, mutta olen se, joka vie lapsensa eskariin pyjamahousuissa ja Uggeissa.

Aktiivinen mallinurani kesti kauan, kolmikymppiseksi asti, mistä olen kiitollinen. Lopetin alalla, kun huomasin, että hienojen vuosien jälkeen työt menivät keikka keikalta huonommiksi. Mallintöissä ikä ja sentit näkyvät suoraan töissä ja kukkarossa. On karseaa, miten nuoruuteen obsessoitunut yhteiskunta me olemme.

Hymyilemällä ja silmiä räpyttelemällä voi päästä minne vain, näin yksinkertaistettuna. Nuorempana en edes ymmärtänyt, millainen valttikortti ulkonäkö on. Sen tuomaa valtaa ei käsitä, ennen kuin sitä ei enää ole. Se kortti on nopeasti katsottu, jos ei ole muuta annettavaa.

Ulkonäkö ei määritä minua ihmisenä. Jos mallina lantioni oli liian leveä johonkin mekkoon tai ulkonäköni oli muuten johonkin työhön sopimaton, en ottanut sitä henkilökohtaisesti. Minussa on muutenkin tietynlaista keveyttä, en ota asioita liian vakavasti.”

Luit juuri lyhennelmän Annan 18/2020 kansijutusta, jonka on kirjoittanut Sari Hannikainen. Hyvinvoinnin avaimet -sarjan artikkelissa Pipsa Hurmerinta kertoo, miksi hän otti vastaan vaativan työn keittiömestarina, vaikka se merkitsee sitä, että hän on paljolti sivussa miehensä ja poikansa arjesta. Miksi Pipsa ei enää halua naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa? Miten hän on oppinut pärjäämään unettomuuden kanssa, josta hän on kärsinyt 15 vuotta? Lue koko juttu numerosta 18/2020 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!