Ihmiset

Tuntien trimmaussessiot yhdistivät koiran ja emännän: ”Sadesäällä kuljetan Rafalin pissalle sateenvarjon alla”

Annukka Leutonen on kääpiövillakoiransa Rafalin peruskallio ja bosslady. Kaksikko syttyy päästessään yhdessä koiranäyttelykehään.

Teksti:
Terhi Harper
Kuvat:
Sampo Korhonen

Rafalin näyttelyuran alku on ollut lupaava. Annukka Leutonen huolehtii kampauksesta.

Annukka Leutonen on kääpiövillakoiransa Rafalin peruskallio ja bosslady. Kaksikko syttyy päästessään yhdessä koiranäyttelykehään.

– Rafalille olen kaikki kaikessa, rehtorina työskentelevä Annukka Leutonen kuvaa suhdettaan puolitoistavuotiaaseen kääpiövillakoiraansa. Villakoira­uros saapui Puolasta Helsingin satamaan ja Annukan elämään kahdeksan viikon ikäisenä.

Annukka on Rafalin peruskallio ja bosslady. Emäntänsä lähellä Rafalista kuoriutuu itsevarmuuden perikuva, jollaiseksi myös koiranäyttelytuomarit ovat jo ehtineet sitä kuvailla.

– Kutsun Rafalia Puolan pojaksi tai Mr. Polandiksi. Kilpailukehään saapuessaan se potkii ylväästi takajaloillaan, haukahtelee ja viskelee päätään puolelta toiselle kuin palkinto-ori.

Kaksikon yhteiset koiranäyttelyreissut suuntautuvat kotimaan lisäksi Baltiaan­; Viroon, Liet­tuaan ja Latviaan.

– Rafal nauttii siitä, kun ympärillä hyörii ihmisiä ja monesti tuttujakin koiria.

Emännän lähellä Rafalista kuoriutuu itsevarmuuden perikuva.

Palkinnoksi maksaa – ja iloa yhdessäolosta

Viikoittainen turkinhoitorutiini on liittänyt Rafalin ja Annukan tiiviisti yhteen. Turkin hoitaminen tehokuivauksineen, karstaamisineen ja konetöineen vie noin kolme tuntia. Kun edessä on esiintyminen näyttelykehässä, Annukka loihtii Rafalin turkkiin leijonaleikkauksen.

Kilpailupäivänä Annukka varjelee turkkia kuin perintökalleutta ikään.

– Sadekelillä kuljetan Rafalin sateenvarjon alla ulos pissalle – emäntä voi kastua, mutta koira ei!

Kaiken näyttelytoiminnan keskiössä on ilo yhteisestä tekemisestä.

– Kilpailusuoritukseen varaan mukaan maksaherkkuja ja kaninkarvalelun tai pallon. Niillä saan Rafalin täyden huomion.

Koiranomistajuus on avannut Annukalle ovet näyttelymaailmaan ja tuonut elämään uusia ystäviä. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä tapahtuu arjessa.

– Onpa työpäiväni ollut minkälainen tahansa, eteisessä vastaanotto on poikkeuksetta riemullinen. Kun istun sohvalla lukemassa tai katsomassa televisiota, Rafal puskee kuonoaan minua vasten ja tulee syliin. En ole koskaan yksin.

X