Avautumisia

Meikkaamattomat vs. meikkaavat – mistä tämä vastakkainasettelu?

8.3.2018 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa oikein ihanaa naistenpäivää! Päiväni aihe ei käsittele suoranaisesti naistenpäivää, eikä aatteita ja pyrkimyksiä sen takana. Tänään haluan puhua niin monet kerrat sosiaalisessa mediassa törmäämääni keskusteluun kosmetiikan käytöstä, varsinkin meikkaamisesta. Sosiaalisessa mediassa aika usein törmää hyvin negatiiviseen asenteeseen meikkaavia ja ihoa hoitavia kohtaan. Minua tämä hyvin jyrkkä asenne suuresti ihmetyttää.

Kaikki meikkaamattomat tai kosmetiikkaa välttävät eivät toimi toisia dissaavasti. Mutta sitten on paljon naisia, jotka puhuvat kanssasiskoistaan todella rumaan sävyyn, vain koska toiset naiset meikkaavat tai tykkäävät ihonhoidosta. Käytän tässä nyt sukupuolta naiset, koska en ole nähnyt miehiltä aivan vastaavaa, eikä kosmetiikkaa tai meikkejä käyttäviä miehiä kohtaan vastaavaa kommentointitapaa. Tietenkin meikkaava mies on edelleen tabu jopa täällä Suomessa, mutta jotenkin olen onnistunut välttämään heitä ryöpyttävän kommentoinnin. Ehkä sitä on vähemmän? Kyllä tietysti miehetkin puhuvat rumasti meikkaavista naisista esimerkiksi Iltsikoiden kommenttiosioissa, mutta tyyli ei ole itseään jalustalle nostattavaa. Se kuuluisa saunanraikas nainen on se paras. Joo, me naiset se tiedetään. Meikkaamista ei vaan välttämättä tehdä miesten vuoksi.

Aika tyypillinen kommentti Facebookissa menee jotenkin näin: ”En koskaan meikkaa tai käytä kaiken maailman tököttejä. Miksi ihmeessä sitä turpaansa pitää maalata?”

Bloggaajakollegan blogiin oli tullut kommentti, jossa haukuttiin kaupan kassalla työskennelleen naisen ”punaiseksi maalattua h*oraturpaa”.

Tai sitten ne tyypilliset:

”Ikinä en ole mitään käyttänyt. Kyllä sen huomaa niistä jotka käyttävät. Näyttävät vanhemmalta kuin minä.”

”S*atanan rumaa kun naama pitää maalata kaiken maailman tököteillä.”

”Vain rumat meikkaa.”

Miksi ihmisillä, varsinkin huomioni mukaan, tietyssä iässä olevilla naisilla on pakottava tarve nostattaa oma meikkaamattomuus jalustalle ja painaa alas meikkaavia? Miksi? Toisten meikkaaminen tai ihonhoito ei kuitenkaan ole heiltä pois. Tämä on asia, jota olen miettinyt jo vuosia. Tämä on kieltämättä väärä paikka kysellä, että miksi? Kuitenkin Glitz & Glam -blogin lukijakunta koostuu meikkaamisesta, ihonhoidosta ja sun muusta ”kauneudenhoidosta” kiinnostuneista. Mutta jos tälle mieltäni askarruttaneelle kysymykselle saisi vastauksen ja heräisi keskustelua, että mikä meissä kosmetiikkaa käyttävissä niin ärsyttää? Jos emme aiheuttaisi voimakasta tunnetta, ei kenelläkään olisi tarvetta tuoda omaa tapaansa niin voimallisesti ja vastakohtaa halveksivasti esiin.

Ymmärrän asian, jos taustalla on jokin aate tai pyrkimys. Sanotaanko näin, että ymmärrän, jos hurjaa kosmetiikan käyttöä kyseenalaistetaan vaikka ympäristösyistä. Kuitenkin aika harvoin tällaista näkökulmaa tai perustelua toisten paheksumisesta tulee ilmi. Yleensä ne syyt tuntuvat olevan enemmän kommentoijan oman pään sisäisiä mielipiteitä ja oletuksia.

Olemmeko me meikkaavat ja kosmetiikkaa käyttävät vaan ärsyttäviä ja huonompia ihmisiä? Huonompia naisia? Mikä meissä niin ärsyttää? Olemmeko ylpeitä ja itsekeskeisiä näiden pahasti sanovien ja ajattelevien mielestä? Minä en ole itsekeskeinen tai erityisen ylpeä. Toki olen ylpeä omasta sinnikkyydestäni ja tietynlaisesta vahvuudesta sekä herkkyydestäni. Olen ylpeä siitä, että olen samaan aikaan vahva ja herkkä. Olen ylpeä siitä, että minussa on monessakin asiassa kaksi puolta. En ole ”joko tai” -persoona. Ylpeyteni on sellaista tervettä ja ne ovat muussa kuin ulkonäössäni. Vaikka ikä ja elämänkokemukset ovat lisänneet sisäisen kauneuden arvostusta, ei se poissulje meikkaamisen hauskuutta ja iloa, jonka se voi tuoda välillä niin haastavaan elämään.

Mutta ulkonäöstäni en ole ylpeä, mutta olen mielestäni ok. Niin meikittä kuin meikillä. Koen vain olevani enemmän minä saadessani tehdä itsestäni sellaisen kun haluan. Minusta on hauskaa, kun voin muuttaa tyyliäni fiilikseni mukaan. Minusta on kivaa, kun talvipakkasten aikana ihoni ei varise toisten päälle tuulessa. Koska jos en hoitaisi ihoani, olisi minulla ihan fyysistä kipua ihollani. Minulla on onneksi oikeus kaikkeen tähän. Minulla on oikeus olla meikittä tai meikissä. Saan valita. Jos yhtään ymmärtää sanomani asian syvällistä puolta, ymmärtää, että en puhu pelkästään kosmetiikasta. Puhun myös vapaudestani valita. Siitä joka meillä on.

Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia. Ne eivät ole joko tai. Vastakkainasettelu on turhaa. Välillä on hieman hämmentävää, kuinka ihmiset nähdään lokeroina. Meikkaavat ovat automaattisesti turhamaisia tai omaavat heikon itseluottamuksen. Ihoa hoitavat ja ikääntymisen merkkejä hidastavat olisivat neuroottisia ulkonäöstään. Eihän se niin mene. Heikkoa itseluottamusta on kaikilla – näin uskaltaisin väittää. Jopa niillä, jotka eivät meikkaa. Meistä jokainen on ihminen ja ihminen ei aina ole kaikista vahvimmillaan. Minulla saattaa olla upeimmassa meikissä ihan järjettömän heikko olo itsestäni. Toisinaan taas meikkaamattomana koen olevani onnistuja ja selviytyjä. Siksi tuntuu ihan absurdilta välillä lukea somekeskusteluja, joissa ihmiset lokeroidaan vain ulkonäkönsä perusteella.

Olenko se vain minä, joka kiinnittää huomiota hyvin voimakkaisiin vastakkainasetteluin? Omasta mielestäni en ole sen huonompi tai parempi ihminen kuin meikkaamaton. En usko, että minulla on paljoa sen huonompi itseluottamus, sillä näyttäydyn blogissani ilman meikkiä isommalle ihmisryhmälle kuin Kouvolan keskustassa kävellessäni. Eilen olin Helsingissä. Sielläkään ei vastaani kulkenut niin montaa ihmistä kuin yhtä ainutta blogipostaustani lukee. Mutta ei minusta ole kivaa mennä ihmisten ilmoille silmänaluset mustina, kasvot punapilkullisina jne. Minulle meikki on pukeutumista. Haluan vain sonnustautua päivän tyyliini tai olla vähän freesimmältä näyttävä kuin oikeasti olisin. Mutta kukaan meikkaamaton vastaantulija ei näytä minusta mitenkään ”huonolta”, enkä koskaan mieti, että miksi tuo ei meikkaisi itseään? Välillä mietin, että luulevatko meikkaamattomat, että heitä arvosteltaisiin? En jotenkaan vaan jaksa uskoa, että meikkaamattomia arvosteltaisiin yhtään enempää kuin meikkaavia – päinvastoin! Toki välillä joku tykkää trollata ja heittää bensaa liekkeihin sanomalla meikkaamattomuutta tyylittömäksi ja muita kanssaihmisiä epäkunnioittavaksi. Ne ovat trolleja, jotka vain tykkäävät hämmentää ja ärsyttää muita – ainakin pääsääntöisesti.

En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt syytä sille, miksi meikkaava ja kosmetiikkaa käyttävä nainen on niin aggressiivisen kommentoinnin kohteena? Olen toki miettinyt, että voiko se olla meikatun naisen tuomaa epävarmuutta meikkaamattomalle? On minullakin vähän epävarma olo, jos olen sellaisessa seurassa, jossa minua nuoremmat ovat käyneet parantelemassa itseään plastiikkakirurgilla. Syntyy hetkellinen tunne, että pitäisikö minunkin olla paranneltu versio? Riitänkö tällaisena sittenkään, kun nuoremmatkin ovat paranneltuja? On minullakin epävarma olo, jos muut seurueessa ovat treenattuja ja omaavat kauneusihanteiden mukaisen vartalon. Itselläni ei vain tule tarvetta sanoa heistä rumasti, koska tiedostan epämiellyttävän tunteen syntyvän kateudesta ja omasta epävarmuudestani. Voiko tässäkin olla samasta kyse? En tiedä. Menee jo kyökkipsykologian puolelle, mutta tällaisia olen miettinyt.

Kävin tässä välissä lukemassa uutisia ja artikkeleita. Meinasin jättää koko postauksen julkaisematta, sillä loppujen lopuksi pohdin hyvin vähäpätöistä aihetta. Kaikki on niin suhteellista. Kun jossain päin maailmaa taistellaan hengestä, jossain ihmisoikeuksista, niin tämän postauksen aihe tuntuu aika pieneltä. Kuitenkin aiheeni liippaa läheltä naistenpäivää, joten julkaisen tämän.

Mitä ajatuksia sinulla heräsi aiheesta? Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita, mutta tietenkin jokaista kunnioittavasti. 😉

IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE!

Lue myös

Suosittelemme