Avautumisia

Meikkaamattomat vs. meikkaavat – mistä tämä vastakkainasettelu?

8.3.2018 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa oikein ihanaa naistenpäivää! Päiväni aihe ei käsittele suoranaisesti naistenpäivää, eikä aatteita ja pyrkimyksiä sen takana. Tänään haluan puhua niin monet kerrat sosiaalisessa mediassa törmäämääni keskusteluun kosmetiikan käytöstä, varsinkin meikkaamisesta. Sosiaalisessa mediassa aika usein törmää hyvin negatiiviseen asenteeseen meikkaavia ja ihoa hoitavia kohtaan. Minua tämä hyvin jyrkkä asenne suuresti ihmetyttää.

Kaikki meikkaamattomat tai kosmetiikkaa välttävät eivät toimi toisia dissaavasti. Mutta sitten on paljon naisia, jotka puhuvat kanssasiskoistaan todella rumaan sävyyn, vain koska toiset naiset meikkaavat tai tykkäävät ihonhoidosta. Käytän tässä nyt sukupuolta naiset, koska en ole nähnyt miehiltä aivan vastaavaa, eikä kosmetiikkaa tai meikkejä käyttäviä miehiä kohtaan vastaavaa kommentointitapaa. Tietenkin meikkaava mies on edelleen tabu jopa täällä Suomessa, mutta jotenkin olen onnistunut välttämään heitä ryöpyttävän kommentoinnin. Ehkä sitä on vähemmän? Kyllä tietysti miehetkin puhuvat rumasti meikkaavista naisista esimerkiksi Iltsikoiden kommenttiosioissa, mutta tyyli ei ole itseään jalustalle nostattavaa. Se kuuluisa saunanraikas nainen on se paras. Joo, me naiset se tiedetään. Meikkaamista ei vaan välttämättä tehdä miesten vuoksi.

Aika tyypillinen kommentti Facebookissa menee jotenkin näin: ”En koskaan meikkaa tai käytä kaiken maailman tököttejä. Miksi ihmeessä sitä turpaansa pitää maalata?”

Bloggaajakollegan blogiin oli tullut kommentti, jossa haukuttiin kaupan kassalla työskennelleen naisen ”punaiseksi maalattua h*oraturpaa”.

Tai sitten ne tyypilliset:

”Ikinä en ole mitään käyttänyt. Kyllä sen huomaa niistä jotka käyttävät. Näyttävät vanhemmalta kuin minä.”

”S*atanan rumaa kun naama pitää maalata kaiken maailman tököteillä.”

”Vain rumat meikkaa.”

Miksi ihmisillä, varsinkin huomioni mukaan, tietyssä iässä olevilla naisilla on pakottava tarve nostattaa oma meikkaamattomuus jalustalle ja painaa alas meikkaavia? Miksi? Toisten meikkaaminen tai ihonhoito ei kuitenkaan ole heiltä pois. Tämä on asia, jota olen miettinyt jo vuosia. Tämä on kieltämättä väärä paikka kysellä, että miksi? Kuitenkin Glitz & Glam -blogin lukijakunta koostuu meikkaamisesta, ihonhoidosta ja sun muusta ”kauneudenhoidosta” kiinnostuneista. Mutta jos tälle mieltäni askarruttaneelle kysymykselle saisi vastauksen ja heräisi keskustelua, että mikä meissä kosmetiikkaa käyttävissä niin ärsyttää? Jos emme aiheuttaisi voimakasta tunnetta, ei kenelläkään olisi tarvetta tuoda omaa tapaansa niin voimallisesti ja vastakohtaa halveksivasti esiin.

Ymmärrän asian, jos taustalla on jokin aate tai pyrkimys. Sanotaanko näin, että ymmärrän, jos hurjaa kosmetiikan käyttöä kyseenalaistetaan vaikka ympäristösyistä. Kuitenkin aika harvoin tällaista näkökulmaa tai perustelua toisten paheksumisesta tulee ilmi. Yleensä ne syyt tuntuvat olevan enemmän kommentoijan oman pään sisäisiä mielipiteitä ja oletuksia.

Olemmeko me meikkaavat ja kosmetiikkaa käyttävät vaan ärsyttäviä ja huonompia ihmisiä? Huonompia naisia? Mikä meissä niin ärsyttää? Olemmeko ylpeitä ja itsekeskeisiä näiden pahasti sanovien ja ajattelevien mielestä? Minä en ole itsekeskeinen tai erityisen ylpeä. Toki olen ylpeä omasta sinnikkyydestäni ja tietynlaisesta vahvuudesta sekä herkkyydestäni. Olen ylpeä siitä, että olen samaan aikaan vahva ja herkkä. Olen ylpeä siitä, että minussa on monessakin asiassa kaksi puolta. En ole ”joko tai” -persoona. Ylpeyteni on sellaista tervettä ja ne ovat muussa kuin ulkonäössäni. Vaikka ikä ja elämänkokemukset ovat lisänneet sisäisen kauneuden arvostusta, ei se poissulje meikkaamisen hauskuutta ja iloa, jonka se voi tuoda välillä niin haastavaan elämään.

Mutta ulkonäöstäni en ole ylpeä, mutta olen mielestäni ok. Niin meikittä kuin meikillä. Koen vain olevani enemmän minä saadessani tehdä itsestäni sellaisen kun haluan. Minusta on hauskaa, kun voin muuttaa tyyliäni fiilikseni mukaan. Minusta on kivaa, kun talvipakkasten aikana ihoni ei varise toisten päälle tuulessa. Koska jos en hoitaisi ihoani, olisi minulla ihan fyysistä kipua ihollani. Minulla on onneksi oikeus kaikkeen tähän. Minulla on oikeus olla meikittä tai meikissä. Saan valita. Jos yhtään ymmärtää sanomani asian syvällistä puolta, ymmärtää, että en puhu pelkästään kosmetiikasta. Puhun myös vapaudestani valita. Siitä joka meillä on.

Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia. Ne eivät ole joko tai. Vastakkainasettelu on turhaa. Välillä on hieman hämmentävää, kuinka ihmiset nähdään lokeroina. Meikkaavat ovat automaattisesti turhamaisia tai omaavat heikon itseluottamuksen. Ihoa hoitavat ja ikääntymisen merkkejä hidastavat olisivat neuroottisia ulkonäöstään. Eihän se niin mene. Heikkoa itseluottamusta on kaikilla – näin uskaltaisin väittää. Jopa niillä, jotka eivät meikkaa. Meistä jokainen on ihminen ja ihminen ei aina ole kaikista vahvimmillaan. Minulla saattaa olla upeimmassa meikissä ihan järjettömän heikko olo itsestäni. Toisinaan taas meikkaamattomana koen olevani onnistuja ja selviytyjä. Siksi tuntuu ihan absurdilta välillä lukea somekeskusteluja, joissa ihmiset lokeroidaan vain ulkonäkönsä perusteella.

Olenko se vain minä, joka kiinnittää huomiota hyvin voimakkaisiin vastakkainasetteluin? Omasta mielestäni en ole sen huonompi tai parempi ihminen kuin meikkaamaton. En usko, että minulla on paljoa sen huonompi itseluottamus, sillä näyttäydyn blogissani ilman meikkiä isommalle ihmisryhmälle kuin Kouvolan keskustassa kävellessäni. Eilen olin Helsingissä. Sielläkään ei vastaani kulkenut niin montaa ihmistä kuin yhtä ainutta blogipostaustani lukee. Mutta ei minusta ole kivaa mennä ihmisten ilmoille silmänaluset mustina, kasvot punapilkullisina jne. Minulle meikki on pukeutumista. Haluan vain sonnustautua päivän tyyliini tai olla vähän freesimmältä näyttävä kuin oikeasti olisin. Mutta kukaan meikkaamaton vastaantulija ei näytä minusta mitenkään ”huonolta”, enkä koskaan mieti, että miksi tuo ei meikkaisi itseään? Välillä mietin, että luulevatko meikkaamattomat, että heitä arvosteltaisiin? En jotenkaan vaan jaksa uskoa, että meikkaamattomia arvosteltaisiin yhtään enempää kuin meikkaavia – päinvastoin! Toki välillä joku tykkää trollata ja heittää bensaa liekkeihin sanomalla meikkaamattomuutta tyylittömäksi ja muita kanssaihmisiä epäkunnioittavaksi. Ne ovat trolleja, jotka vain tykkäävät hämmentää ja ärsyttää muita – ainakin pääsääntöisesti.

En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt syytä sille, miksi meikkaava ja kosmetiikkaa käyttävä nainen on niin aggressiivisen kommentoinnin kohteena? Olen toki miettinyt, että voiko se olla meikatun naisen tuomaa epävarmuutta meikkaamattomalle? On minullakin vähän epävarma olo, jos olen sellaisessa seurassa, jossa minua nuoremmat ovat käyneet parantelemassa itseään plastiikkakirurgilla. Syntyy hetkellinen tunne, että pitäisikö minunkin olla paranneltu versio? Riitänkö tällaisena sittenkään, kun nuoremmatkin ovat paranneltuja? On minullakin epävarma olo, jos muut seurueessa ovat treenattuja ja omaavat kauneusihanteiden mukaisen vartalon. Itselläni ei vain tule tarvetta sanoa heistä rumasti, koska tiedostan epämiellyttävän tunteen syntyvän kateudesta ja omasta epävarmuudestani. Voiko tässäkin olla samasta kyse? En tiedä. Menee jo kyökkipsykologian puolelle, mutta tällaisia olen miettinyt.

Kävin tässä välissä lukemassa uutisia ja artikkeleita. Meinasin jättää koko postauksen julkaisematta, sillä loppujen lopuksi pohdin hyvin vähäpätöistä aihetta. Kaikki on niin suhteellista. Kun jossain päin maailmaa taistellaan hengestä, jossain ihmisoikeuksista, niin tämän postauksen aihe tuntuu aika pieneltä. Kuitenkin aiheeni liippaa läheltä naistenpäivää, joten julkaisen tämän.

Mitä ajatuksia sinulla heräsi aiheesta? Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita, mutta tietenkin jokaista kunnioittavasti. 😉

IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE!

Kommentit (40)

Minulle on saattunut niin, että päivittelijät ovat olleet naisia. Oma mieheni ei koskaan 20 vuoden aikana ole kyseenalaistanut meikkaamistani, vaikka ihan taatusti on joskus ollut tylsää odottaa minua. Nykyään hyvin vähän saan kommentteja asiasta. Enemmän niitä tuli aikana ennen meikkaajan ammattia.

Ensinnäkin, hyvää naistenpäivää Minna! <3 Toiseksi. Todella hyvää pohdintaa, jota olen itsekin aika paljon miettinyt. Ja juuri tuota, että miksi se herättää niin paljon tuntemuksia. Olen kyllä myös huomannut sen, että helposti leimataan pinnalliseksi, jos meikkaakin vähän "enemmän". Työskentelen työympäristössä, jossa pääsääntöisesti muut ei juurikaan meikkaa. Itsekin meikkaan minimaalisesti ihan vain siksi, että aamulla en jaksa panostaa. Silti käytän enemmän meikkiä kuin moni muu. Toiset saattavat käytätä vain ripsiväriä, minulle tulee ripsivärin lisäksi luomivärin pohjuste, ihonsävyinen luomiväri, meikkivoide ja kulmakynä.

Meikkaan siksi, että siitä tulee itselle hyvä olo ja se on aamulla ihana rentoutushetki ennen kiireistä työpäivää. Vapaapäivinä on parasta meikata, kun ei tarvitse edes lähteä mihinkään vaan voi tehdä kasvoille juuri sellaisen meikin, mikä fiilistää. Vaikka vähän överin.

En edes halua tietää missä kunnossa mun iho olisi nyt, jos en olisi sitä hoitanut. Atopia, akne ja jälleen atopia… Luultavasti iho olisi jo arvilla ja parkkiintunut. Ihonhoito on siis myös iso osa mun rutiinia. Kaikkihan ei tällaisesta nauti samalla tavalla kuin me kosmetiikkaintoilijat, mutta entäs sitten? Jokainen tehköön tyylillään. Ei minua haittaa jos joku muu ei halua meikata tai hoitaa ihoaan. Se on jokaisen ihan oma valinta, eikä ole minulta millään tavalla pois. 🙂

Huh, tästähän tuli melkein postaus 😀 Joudun varmaan tekemään oman vastineen blogiini, kun tätä asiaa nyt on näin paljon!

Tiedän varsin hyvin tuon leimaamisen. Jotenkin itsestäni tuntuu, että olen saanut todistella omia kykyjäni paljon enemmän kuin monen muun. Vain koska olen yhdeltä ammatiltani meikkaaja ja kirjoitan kauneusblogia sekä sen lisäksi minut nähdään somessa aika tujakoilla meikeillä, vaikka siviilissä kuljen aika luonnollisesti ehostautuneena. Tässä muuten yksi syy, miksi olen vähentänyt meikkiä siviilissä. Miksi olen massaan sulautuva. Valloillaan olevat asenteet eivät ehkä ole kaikista suotuisimmat meikkaamista taitaville, koska hyvin herkästi leimataan ihmiseksi, joka ei muuta mieti kuin omaa ulkonäköä. Jokainen meikkaava sen tietää ettei näin ole, mutta pinttyneitä asenteita ja ennakkoluuloja on haastavaa murtaa.

Ehdottomasti kannattaa kirjoittaa. Vain keskustelemalla ja asioiden esille nostamisella pystytään muuttamaan käsityksiä. Ihan vain herättelemään jokaista itsetutkiskeluun. Mitä paremmin itsensä tuntee, sitä luottavaisempi itseään kohtaan on. 🙂

Ärsyttää kyllä vetää esiin tämä ainainen kateus, mutta en mä muutakaan keksi, miksi meikkaavia ja ihonhoidosta kiinnostuneita naisia mollataan? Koetaanko meikkaava nainen jotenkin uhkana, jos itse tykkää mennä naturellina, eikä ehkä sittenkään ole niin hyvä itsetunto niinkuin aina noissa keskusteluisda väitetään, että naturellina näyttäytyvillä on hyvä itsetunto ja meikkaavilla huono. Ja onko lapsena opetettu kotona, että vain tyhjäpäät ja h****t meikkaa ja itseään kunnioittava ja uskottava nainen ei? Ei me varmaan ikinä saada tietää, sillä en usko, että kukaan näistä meikkivihaajista kehtaa sitä oikeaa syytä ääneen sanoa, kunhan vaan saavat tosiaan itseään nostettua jalustalle hyökkäämällä meikkiä käyttäviä vastaan. Ja vaikka ärsytyksen kohteena olisikin vain ne, jotka tykkää käyttää oikeasti PALJON meikkiä, eikä joku perus-Pirjo, joka aamulla vähän huolittelee lookiaan niin mikä ihme saa silti aikuisen ihmisen käyttäytymään noin rumasti muita kohtaan, että pitää haukkua ja huudella asiasta? En vaan voi ymmärtää, pidettäs vaan jokainen huolta omista asioista. Toisen ulkonäön negatiivisesti kommentoiminen, jos mielipidettäsi ei ole kysytty on minusta vaan ihan pelkkää kiusaamista ja typeryyttä.

Kateuskortti on kieltämättä kulahtanut, mutta kuten itsekin postauksessani kerron, niin hoikkien ja kauneusihanteita vastaavien vartaloiden joukossa olen epämukavuusalueella. Tuntee itsensä helposti niin huonoksi verrattuna toisiin. Tiedostan syyksi kateuden, joten minulle ei synny tarvetta alkaa muita painamaan alas, jotta voisin kiillotella omaa sädekehääni. Vaikea sanoa, että mitkä ovat kenenkin motiivit (ne oikeat, eivät ne joiksi niitä sanotaan) toisia dissatessa.

”Toisen ulkonäön negatiivisesti kommentoiminen, jos mielipidettäsi ei ole kysytty on minusta vaan ihan pelkkää kiusaamista ja typeryyttä.”

TÄMÄ! Juuri näin.

Ja pakko vielä lisätä, että minusta hyvän itsetunnon omaava ja henkisesti hyvinvoiva ihminen ei koe tarvetta nostaa itseään jalustalle varsinkaan muiden kustannuksella, eli tästäkin voimme ehkä jotain päätellä…

Tuo on totta! Ihmisluonteeseen kuuluu kyllä toisten arvostelu ja arvioiminen, mutta jos itseään nostatellaan ja muita painetaan alas, niin se kertoo muustakin.

Just samaa asiaa pohdiskelinkin tässä yksi päivä. Olin jokin aika sitten viettämässä päivää (ja iltaa) sellaisen naisporukan kanssa, jossa kaikki eivät tunteneet toisiaan välttämättä kovin hyvin. Niin kauan kun oli vaan kevyt päivämeikki, niin kaikki fine ja mukavaa oli porukalla. Mutta sitten kun iltamenoihin meikkasi enemmän ja laittaitui, niin ihan selvästi osalla asenne muuttui ja saattoi aistia ärsyyntymistä. Mietin myös, mikä siinä on perimmäinen syy. Harmitti kuitenkin. Joka tapauksessa ihanaa naistenpäivää ihan kaikille naisille, meikeissä tai ilman! 😉

Minä niin tiedän tuon! 😀 Naurattaa, vaikka ei oikeasti nauratakaan. Mutta osaan hyvin samaistua. Joskus muinoin kaveriparikuntaringissä oli eräs naisihminen, jonka oli vaan aina pakko piikitellä minua, jos olin laittautunut biletykseen. Jos tapasimme ”pieruverkkareissa”, niin minua kohtaan oltiin mukavia. Mieheni on huomannut tuon naisen käytöksen, eli ei ole minun päästä keksimää. Se oli niin ilmeistä. Emme tosiaan enää kuulu siihen porukkaan, koska kuka nyt haluaa pahaa oloa saada – puolin ja toisin. Minä kun selkeästi aiheutin vahvoja tuntemuksia. On vaan parempi pysytellä sitten tervehtimisen asteella tuttavuudessa. 🙂

Ja juuri tuo, meikeissä tai ilman! 🙂

Todella hyvä postaus ja ikävä kyllä yhä edelleen niin ajankohtainen! Äitini esimerkiksi aina muistutteli miten ”hänen ei tarvitse hoitaa ihoaan tai meikata” (olisi tehnyt mieli sanoa, että kosteusvoide ei olis pahitteeksi). Hän oli kuitenkin innokas huomauttelemaan ulkonäöstäni tyyliin ”olet taas niin kalpea”, ”pitäisikö sinun käydä leikkauttamassa hiuksiasi”, ” sinulla on huono iho, koska käytät liikaa tököttejä”, ”oletko lihonut/laihtunut”.

Välillä tuntuu, että mentaliteetti yhä edelleen on, että luonnonkauniit naiset saa loistaa, muut hävetköön/tyytyköön osaansa. Vaikka meikkaussa on mielestäni paljon enemmän kyse omasta tyylistä ja sen korostamisesta kuin ”yritän kaikin keinoin olla kauniimpi” asenteesta.

Ja niin tuttua Coconut! Ainakaan aikaa ei saa käyttää tälläytymiseen (joka on ihanaa), vaan tosi nopeesti jotain saa sutaista.

Joo, tuo aika myös! Just kun itsestä olisi kiva laittautua ja meikata rauhassa, niin aina on joku suureen ääneen ihmettelemässä miten VOI kestää NIIN kauan… huoh…

Minulle on saattunut niin, että päivittelijät ovat olleet naisia. Oma mieheni ei koskaan 20 vuoden aikana ole kyseenalaistanut meikkaamistani, vaikka ihan taatusti on joskus ollut tylsää odottaa minua. Nykyään hyvin vähän saan kommentteja asiasta. Enemmän niitä tuli aikana ennen meikkaajan ammattia.

Surullista. 🙁 Ihmettelen vain tuota ristiriitaa. Ulkonäöstä huolehtiminen on paha asia, mutta silti kaikkea pitäisi tehdä. Jännä…

”Vaikka meikkaussa on mielestäni paljon enemmän kyse omasta tyylistä ja sen korostamisesta kuin ”yritän kaikin keinoin olla kauniimpi” asenteesta.”

TÄMÄ! Allekirjoitan. Ei kaikessa ole kyse kauniimpana olemisesta. Toki sitäkin, mutta loppujen lopuksi se kauneus on aina katsojan silmissä.

Hyvää naisten päivää! On ilo olla pimp*käs!
Onneksi omassa lähipiirissä ei ole noin kurjaa porukkaa mitä kommentteja netissä lukee.. Joku ongelmahan siellä on takana niinkuin kaikessa, kun pitää toisia mollata. Ystäväpiirissäni on tosiaan addikteja;D sekä niitä jotka rasvaa itsensä Tummelilla ja meikkaa vain omiin häihinsä. Mulla ei ole mitään ole kyllä mitään ongelmaa kenenkään naaman kanssa, fiksuja naisia kaikki. Mun mielestä meikkaaminen tai omassa tapauksessa ihonhoito on harrastus. Se on luovaa sekä kiehtovaa leikkiä biokemistiä kaiken maailman pipetti-pullojen kanssa, koe-eläimenä oma nassu. Eräs ystäväni kutoo paljon kaikenlaista sekä ompelee vaatteita itselleen ja lapsilleen. Se on hieno taito, harrastus. Mä mietin tuota harrastusten eroa, onko se pinnallista kun pukeutuu ja pukee lapsensa hienoihin vaatteisiin? Itsetekemiin. Kyse on siinäkin pintapuolisesta asiasta kuitenkin, ihan niinkuin itsensä koristelu meikein. Miksi se ei ole paha? Siinäkin menee rahaa sekä kallis-arvoista (netti-)aikaa hukkaan! Heh.
Eräs toinen tummempaa sävyä oleva ystäväni (ihana iho, ripset, hiukset..oijoii!) ei meikkaa (mut arvaappa mikä karva-show…), mutta kuluttaa aikaa nettiin itseään ja elämäänsä kuvaillen, on sekin ”pinnallista” .. ihme leuhotusta;), vie aikaa ja rahaa.
Se mitä villasukankutoja ja some-kuvaaja ja meikkaaja saa… iloa elämäänsä, jokainen tyylillään 🙂

Sama juttu itselläkin. On kaikenlaisia naisia, enkä ketään ajattele huonommaksi tai paremmaksi näiden perusteella. Kyllä ne mielikuvat syntyvät muista tekijöistä. 🙂

Tuo raha on kyllä kanssa se ikuinen aihe monille. Joku harrastaa sisustamista, mutta sitä ei yleensä pidetä turhana ja pinnallisena, ellet sitten tykkää tukea design-suunnittelijoita ja maksaa valaisimesta tai taulusta enemmän. Silloin alkaa se paheksunta. Tämä koskee kaikkea. Ei pelkästään ihonhoitoa tai meikkaamista. Harrastamista voi tehdä huokeasti tai kalliisti. Sitä voi tehdä vain harvoin tai sillä voi elättää itsensä. Meitä on niin moneen junaan, että on välillä vaikea käsittää, ettei kaikki ihmiset tunnu hyväksyvän kuin oman tapansa. Mitä erilaisempia ihmisiä tuntee ja on tekemisissä, sitä paremmin ymmärtää ja on avarampi omissa asenteissaan. Tätä mieltä itse olen. Ehkä siksi yritän ymmärtää, että miksi meikkaaminen koetaan niin voimakkaasti? Mikä siinä niin ärsyttää?

”Mutta jos tälle mieltäni askarruttaneelle kysymykselle saisi vastauksen ja heräisi keskustelua, että mikä meissä kosmetiikkaa käyttävissä niin ärsyttää?”

Mäkin todella haluaisin kuulla tähän kysymykseen vastauksen, varsinkin kun itseäni toisten meikkaamattomuus yms. ei häiritse lainkaan.

Ehkä se jää meille vielä mysteeriksi. Olisi vain kiva ymmärtää, että mikä siinä niin kiikastaa. Kun tosiaan itseänikään ei meikkaamattomuus häiritse. En koe meikkausta tai meikkaamattomuutta mitenkään hyveenä. Se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Rohkeus ja villit meikit ovat kieltämättä kivoja väripilkkuja ja myönnetään, että joskus vähän hätkähdyttääkin, mutta en niitä negatiivisesti koe. Jos joku haluaa maalata itsensä punaiseksi joka päivä, niin se on sen henkilön asia.

Hyvää naistenpäivää! 🙂
Olen joskus lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan naiset kokevat meikkaavat naiset itsevarmempina kuin meikkaamattomat. Tästä voi syntyä uhan tunne. Toisaalta olen kuullut erään ystäväni ajattelevan, että meikkaamattomat naiset olisivat itsevarmempia ja tämä ajatus mielessään hän pyrkii itsekin vähentämään meikkaamista, siis vaikuttaakseen itsevarmemmalta ja saadakseen itsevarmuutta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että asia riippuu siitä, millaisia merkityksiä sille antaa, eikä meikkaamattomuus tai meikkaaminen kerro suoraan itsevarmuudesta tai sen puutteesta 🙂

Tuota epävarmuutta vähän tavallaan spekuloinkin oman esimerkkini kautta. Loppujen lopuksi taitaa olla niin, että jokainen meistä on epävarma – ainakin joskus. Itse ainakin olen tällaiseen johtopäätökseen tullut. Toiset enemmän epävarmoja kuin toiset ja ne aiheet/asiat vaihtelevat.

Itse kuulun enemmän siihen joukkoon naisia, jotka kulkevat ilman meikkiä arjessa. Toisaalta olen tosi kiinnostunut meikkaamisesta, kosmetiikasta ja ihonhoidosta, koska minussakin on se turhamainen puoli. Meikkaaminen kyllä tuo sellaista pientä lisäbuustia omaan olotilaan, josta nautin. Ja silmämeikkien teko on itselleni sellaista arkipäivän taidetta, harrastan myös maalausta. Koen, että olen oma itseni meikillä ja siihen päälle jotain extraa, kun teen voimakkaan meikin.

Olen kasvanut ympäristössä, jossa omalle ja toisten ulkonäölle ei niin anneta painoarvoa, vaan olen oppinut ihailemaan ihan muita ominaisuuksia naisissakin, esim fiksuutta, saavutuksia, luovuutta, ihmissuhdetaitoja. Ehkä tuo meikkaavat vs meikkaamattomat -vastakkainasettelu kertoo osittain siitä, että meidän naisten arvo on edelleen liikaa sidoksissa siihen, miltä me näytämme. Eikö se riitä, että jotkut miehet meidän ulkonäköämme arvioivat välillä törkeälläkin tavalla? Voisimmeko me tiedostavat, länsimaiset, vapaat naiset antaa arvoa toisillemme pääsääntöisesti ihan muilla perusteilla? Paljon meikkaavat huomiotaherättävät naiset saavat ikäviä kommentteja tietynlaisilta ihmisiltä, mutta väittäisin kyllä, että meikkaamattomat huomiotaherättävät naiset saavat myös ikäviä kommentteja sitten vähän toisenlaisilta ihmisiltä. Tai jos olet ylipainoinen tai alipainoinen, liian pitkä tai pätkä, pieni- tai isotissinen jne jne. Syitähän riittää.

Itse kun en osaa sanoa kenellekään päin naamaa mitään ikävää, niin on vähän vaikea arvioida, mitä tällaisten ihmisten päässä oikein liikkuu. Mieleen tulee esim se, että joku voi kokea olevansa moraalisella tasolla jotenkin korkeammalla, kun ei meikkaa. Eiköhän meistä kaikki ainakin hieman moralisoi toisten valintoja, jos omamme ovat ihan toisenlaiset. Tietysti tuohon voi liittyä jotain piilotettuja toiveta ja halusta muuttaa omia elämäntapaa, jos triggeröityy vaikka toisen ”turhamaisuudesta”. Sitten on tietysti kateus: oma olo muuttuu epämukavaksi, kun joku ”kauniimpi” on vierellä. Hyvin inhimillistä, mutta viisaampi käsittelee kateuden tunteet muulla tavalla kuin sanomalla rumasti. Ja luulen, että sitten on vaan niitä ihmisiä, jotka saavat nautintoa muiden ihmisten loukkaamisesta keinolla millä hyvänsä. Nämä netissä trollaavat ”ootpa ruma” -nettikommentoijat ovat varmaan usein tätä ihmistyyppiä.

”Ehkä tuo meikkaavat vs meikkaamattomat -vastakkainasettelu kertoo osittain siitä, että meidän naisten arvo on edelleen liikaa sidoksissa siihen, miltä me näytämme.”

Luulen kanssa näin. Olen lukenut tutkimuksia (en tiedä kuinka tieteellisiä ja oikeita ovat olleet), joissa on ollut, että meikkaava nainen mielletään pinnalliseksi ja tyhjäpääksi. Lyhyet ihmiset mielletään vähän yksinkertaisiksi. Naisethan eivät ole yhtä kyvykkäitä kuin miehet. Lisäksi ylipainoiset mielletään tyhmiksi. Tiedätkö, minuun osuu jokainen. Olenkin joskus itseironisesti miettinyt, että mitähän kaikkea minustakin vain ulkonäön perusteella ajatellaan? 😀 Miten tällä älykkyysosamäärällä osaan edes käynnistää tietokoneen tai soittaa puhelimella? Ai niin, lisäksi olen nykyään blondi! Apua! 😀 Veikkaan, että täällä Suomessa pahin noista minun ominaisuuksistani on tuo ylipaino. Toisena tulee varmaan meikkaus. Näin veikkaan.

On siis aivan käsittämätöntä, että ihmisiä lokeroidaan ulkonäön perusteella, kun ne eivät voi mitenkään pitää paikkaansa. Onneksi näistä puhutaan kaiken aikaa äänekkäämmin. Olen tässä työhaastatteluja käyneenä miettinyt, että kuinka paljon minun ulkoiset seikkani tulevat vaikuttamaan?

Ai, että mä vihaan tuota blondi-juttua. ”Helppo” sekä ”tyhmä”.. ja vain hiustenvärin perusteella. Rasismia mollata ulkonäön =”rodun” perusteella, sitähän se on.
Ps. Ei muuten kannata tavoitella normaali-painoakaan ;D , laihemmat haukkuu läskiksi, lihavemmat haukkuu liian laihaksi.. Sontaa vaa joka tuutista.

Tuo on totta! Omalla tavallaan sekin on rasismia, vaikka ei täysin. Olen ollut suurimman osan elämästäni tummahiuksinen. Muutuinko vaalean värin myötä helpommaksi ja tyhmemmäksi? 😀

Kieltämättä noin se vähän menee kärjistetysti. Aina on niitä, jotka haluavat olla toisille ilkeitä. 🙁

Onneksi suurempi joukko ei välitä tai osaa edes pitää mielipiteensä omanaan.
Tuosta hiustenvärjäyksestä tuli mieleen hassu sattuma nuoruudesta. Kokeilin välillä punertavaa/tummempaa väriä päähäni ja aina, kun sain värjättyä kohta puhkesi viisauden hammas tai 2 😀 .. Ehkä siinä on jotain perää ;D ..

Itselläni ei ole vieläkään kaikki viisaudenhampaat puhjenneet. 😀

Minäkin olen törmännyt tähän, enimmäkseen facebookin keskusteluryhmissä, jopa niissä juuri kauneuteen ja tyylin keskittyvissä. Osa on sillä kannalla että mitä enemmän meikkiä sen parempi, ja jotkut taas sitä mieltä että luonnollisuus ja meikittömyys on sitä ”oikeaa” kauneutta, ja aika pisteliäitä kommentteja heitellään suuntaan jos toiseen, toiset ovat feikkejä kakkunaamoja ja toiset pliisuja ja tylsiä eloveenoja. En osaa sanoa minäkään mistä tämä johtuu, tai miksi kauneuteen liittyvät asiat liitetään aina pinnallisuuteen, eikä hyvinvointiin. Mitä enemmän nostaa rautaa salilla ja pitää huolta kehostaan syömällä terveellisesti on positiivinen asia, mutta ihonhoito vain turhamaisuutta. Usein sanotaan, että miehet eivät pidä meikkiturvista, mutta veikkaanpa että hillitty kauneusmeikki on miestenkin mieleen. Itse meikkaan yleensä jos lähden jonnekin, oli se sitten töihin tai juhliin, mutta jos olen kotona tai käyn vaikka kaupassa, menen ilman meikkiä. meikattuna tunnen itseni kuitenkin itsevarmemmaksi. Sairastan masennusta, joten meikki on minulle myös kilpi joka suojaa minua. Tästäkin olen saanut kuulla kommentteja, että kun kerran jaksan meikata, en voi olla masentunut. Ihonhoito on mulle oikeastaan harrastus, tiedän siitä enemmän kuin varmaan yksikään tuttavani, mutta heidän kanssaan ei tule juuri aiheesta keskusteltua, juttelen sitten kaltaisteni kanssa ihonhoitoaiheisissa ryhmissä. Mulle se tuottaa iloa ja auttaa ahdistukseen.

Facebookissa tätä minullekin eniten näkyy. Jopa ihan lehtien nostamien artikkeleiden kommenteihin käydään kertomassa omia mielipiteitä. Yleensä tuota harrastava ikäryhmä on jo selkeästi varttuneempi, eikä oikein vielä hallita sosiaalisen median käytöstapoja. Varmasti F2F ovat tosi mukavia ja leppoisia ihmisiä, mutta Facebookissa tapahtuvan kommentoinnin perusteella on vaikea uskoa ihmistä lempeäksi isoäidiksi. Ja tähän sanomaani vielä painotan, että ei tietenkään kaikki varttuneemmat, mutta osa toimii noin.

”Sairastan masennusta, joten meikki on minulle myös kilpi joka suojaa minua. Tästäkin olen saanut kuulla kommentteja, että kun kerran jaksan meikata, en voi olla masentunut.”

Olen hämmentynyt. :O Olen itsekin ollut masentunut. Meikkasin silti. Argh! Meinaa mennä tunteisiin tuo kommentti. Toisilla ihmisillä ei ole mitään käsitystä mitä kaikkea masennus voi olla, sen lisäksi niillä toisilla ihmisillä ei ole empatiaakaan. 🙁

Huoh. Luulisi että tähän maailmanaikaan tollaset huoraturpa-kommentit ois jo unohdettu.
En mä ainakaan meikkaa siksi että mulla olisi huono itsetunto tai pitäisin itseäni rumana. Meikkaan joka ikinen päivä töihin. Viihdyn huoliteltuna! Tykkään meikeistä, ihonhoidosta ja tuoksuista. Aika leppoisa ”harrastus” 😊

Todellakin luulisi, mutta ei. 🙁

Meikkausta ja ihonhoitoa harmillisesti paheksutaan somessa, vaikka harrastus se on siinä missä pitsinnypläys tai keramiikkataidekin on. Kiva harrastus onkin! 🙂

Mielenkiintoinen aihe 😊 Itse meikkaan yleensä töihin kevyesti, ja viikonloppuna enemmän. Jos olen vain kotona, en meikkaa ollenkaan. En osaa ymmärtää miksi jotkut sanovat niinkin ilkeästi joidenkin ihmisten meikkaamisesta, eihän sen pitäisi meikkaamattomien elämään vaikuttaa.
Huomaan kyllä että itselleni tulee joskus pieni kateus, kun katsoo joitakin meikkivideoita yms youtubesta, miten kauniisti ihmiset osaavat meikata ja miten paljon tuotteita heillä on, mutta ihaillen ja
kiinnostuneena aina katselen niitä 😊

Ehkä meikkaamattomat kokevat olevansa ”parempia” kuin paljon meikkiä käyttävät, että on pakko jotenkin kommentoida pahasti.
Ehkä meikkaamattomat olevat kateellisia ja se kumpuaa vihana.
Ehkä joiden ajatusmaailma on sellainen että miksi kauniiden ihmisten täytyy tärpätöidä naamaansa turhaan.
Ehkä joitakin ihmisiä ärsyttää tämä oletettu turhamaisuus että pitää meikata älyttömästi ollakseen jotenkin kauniimpi ja cool ja suosittu.

Itse meikkaan sen takia koska tykkään meikata joskus, tahdon joskus näyttää ehostetulta, kun olen meikannut tunnen oloni itsevarmemmaksi ja mukavaksi. En juuri koskaan ajattele niin että no pakko meikata etten näytä niin rumalta. Eihän sitä koskaan voi ihmisten ajatuksia tietää, jos ei kysy 😊 jokaisella kuitenkin saa olla oma mielipide asioissa, mutta kunhan ne osattaisiin esittää asiallisesti ilman että ketään loukataan. ☺️

Hyvää pohdintaa! 🙂

Juuri tuo, että saahan jokaisella olla mielipiteensä, kunhan esittää sen asiallisesti ja muita kunnioittavasti. 🙂

Itse meikkaan joka päivä töihin ja usein myös viikonloppuisin. Olen ruma ilman meikkiä ja meikillä saan hieman kohennettua ulkonäköäni. Mutta tässä iässä rumuus ei enää haittaa, meikkaan, koska tykkään siitä ja ihoni voi paremmin, kun siinä ole ohut kerros meikkivoidetta. Jos olen ilman, lähes joka kerta iltaan mennessä on noussut pahkura tai kaksi.
Minä en kiinnitä huomiota siihen, onko toinen ihminen meikattu vai ei. Mutta totuus on se, että kaikki naispuoliset henkilöt, jotka ovat olleet ilkeitä minulle ja ovat muuten olleet ylimieisiä ovat olleet vahvasti meikkattuja. Varmasti muillakin on näitä kokemuksia, siitä on varmaan tullut se mielikuva, että kaikki meikatut henkiöt ovat ylimielisiä, vaikka se ei pidä paikkansa.

Surullista kun koet itsesi noin. En usko, että olisit ruma. Tiedän, että et ole ruma. Kukaan ei ole. On kyllä ihmisiä, jotka hirveällä käytöksellään alkavat näyttää rumilta.

Tuota syytä olen itsekin pohtinut. Onkohan ollut niin, että meikatut naiset ovat olleet sattumalta niitä ilkeitä, josta on syntynyt kokemus, että meikattu = ilkeä. Ilkeitä on meikatuissa ja meikkaamattomissa.

Yleensä nämä meikkaamattomat omaavat jo geeneiltään melko ongelmattoman ihon, jonka kanssa pärjää jollain perusrasvalla. Siksi usein kuulee itseäni todella paljon harmittavan olettamuksen, että nimenomaan meikki ja ihonhoito aiheuttaisivat esim. aknea. Näitä vanhoja oletuksia, että akne hoituu pesemällä ja meikki tukkii ihon ja iho varmasti paranisi kun käyttäisi vain vettä ja saippuaa… Argh! Mulla itselläni on ollut aika ongelmainen iho ja olen nyt viimein saanut sen suunnilleen kuntoon. Koen mineraalimeikkipohjan auttavan pitämään ihon puhtaampana, eikä sen fysikaalinen aurinkosuojakaan ole haitaksi. Olen kymmenen vuoden etsimisellä löytänyt sopivat kosteusseerumit, retinoli-ja glykolituotteet ja tukkimattomat aurinkosuojat. Ja suurin vaikutus on silti oikeanlaisella hormonitasapainolla… On tullut kokeiltua mökillä ja lomilla tuota ”vettä, saippuaa ja niveaa-metodia” ja tulos oli kipeitä, arpia jättäviä patteja leuassa ja poskessa.

Suurimmat meikkaamisen vastustajat ovat yleensä niitä, jotka eivät jostain (uskonnollisesta, periaatteellisesta, kasvatuksellisesta??) syystä ole koskaan oppineet meikkaamaan tai ole koskaan edes kokeilleet vaikka kulmakarvojen nyppimistä. Tai ainut kokemus meikkaamisesta on ollut teiniajan yritys peittää finnejä jollain talkkipitoisella vanhan ajan puuterilla. Tällaiset naiset eivät ehkä edes tiedä, kuinka huomaamaton, ihoahoitava ja edullinen meikkipohja voi olla nykyajan teknologialla. Ja kuten ihmisluontoon kuuluu, niin erilaisia ihmisiä on helppo arvostella varsinkin anonyymina netissä. Olen kyllä lukenut rumia kommentteja, joissa kaikki meikkaamattomat ovat punertava- ja hilseilevänaamaisia rasvanaamoja. Naista, joka ei nypityttänyt kulmakarvojaan häitänsä varten, arvosteltiin rumasti.

Tällainen vastakkainasettelu tulee kyllä esiin todella monissa asioissa, ja yleistä näille on tämä mustavalkoisuus. Kaikki meikkaajat eivät ole turhamaisia pakkelinaamoja, jotka käyttävät satoja euroa kuussa naamaansa. Kaikki kasvissyönnistä kiinnostuneet eivät ole vegaaneja ja kaikki alkoholinkäyttäjät suurkuluttajia. Varsinkin netissä on helppo kärjistää.

Tuo on niin totta! Sitkeässä on käsitys, että meikki ja ihonhoito on ongelmien aiheuttaja. Kyllähän se ennen on voinut ollakin niin, koska mietitään nyt keskiajan meikkituotteita. Aika kamalia. Puhdistustuotteet olivat heikkoja vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, eikä meikkiä saatu puhdistettua yhtä tehokkaasti kuin tänä päivänä.

”Ja suurin vaikutus on silti oikeanlaisella hormonitasapainolla… ”

Tämä! Minulla sama juttu. Kosmetiikalla voin osaksi vaikuttaa ihon kuntoon, mutta kun hormonit on mitä on, ei sille voi minkään, että kasvot kukkivat. 🙁

Vastakkainasettelua on kaikkialla. Myös vanhemmuudessa, varsinkin äitiydessä. Jos teet töitä, etkä jää maksimiajaksi hoitovapaalle, olet itsekeskeinen uraäiti, jos taas jäät kotiin, olet yhteiskunnan taakka ja laiska äiti. Olet ja teet mitä tahansa, olet aina jotenkin väärin jonkun silmissä, eikä sinua nähdä kokonaisuutena.

Olen meikannut lähes päivittäin 35 vuotta ja aion jatkaa hamaan loppuun asti 🤣 Nykyään olen myös blondi, ylipainoinen ja ammatiltani kosmetologi/parturi-kampaaja joten sitä ”tyhmyystaakkaa” on ihan kertynyt. Nyt opiskelen hoitoalalle amkissa ja edelleen meikkaan töihin ja tulen meikkaamankin. Itsetuntoni on ollut jo vuosia kohdallaan joten tyhmittely ei enää hetkauta puoleen tahi toiseen.
On itsellenikin kommentoitu meikkaamisesta ja kehoitettu kokeilemaan meikittömänä menoa kauppaan. Olen vastannut että kokeilehan itse joskus mennä kevyessä meikissä ihmisten ilmoille… Kun tämä on vaan niin oma valinta eikä kellään pitäisi olla nokan koputtamista (juurikin istun nyt kotona ilman meikkiä).
Mutta se mitä toivoisin: että oppisin meikkaamaan noin ihanasti kuin blogin kirjoittaja ♡♡♡

Minulla lähes samat tyhmyystaakat ja siihen päälle tosiaan vielä lyhyys. 😀 Oi, sinä olet opiskelemassa ja vaihtamassa alaa. Wau! 🙂 Oikein paljon iloa opiskeluihin!

Olen niin monet kerrat saanut samanlaisia kommentteja. Oma mies ei ole kertaakaan tämän lähes 20 vuoden aikana kyseenalaistanut haluani meikata. Mielestäni hän voisi siitä jopa sanoa, koska joutuu minua aina odottelemaan. 😀 Mutta kenelläkään muulla ei mielestäni ole mitään järkevää syytä asiasta edes huomauttaa.

Luin yhdestä toisesta blogista tästä samasta aiheesta. Yleensä meikkausta dissaavat ohittavat kokonaan asiat:

– meikkaaminen on myös luovaa (taidemuoto)
– meikkaaminen voi rentouttaa, olla self carea ja omaa aikaa
– meikkaaminen suurimmassa osassa tapauksista EI ole pyrkimys miellyttää haluttua sukupuolta, vaan ihan itseään
– meikkaaminen on itseilmaisua, kuten vaatteet, hiukset, tietyt tavat jne.

En itse jaksa miettiä meikattu/meikkaamattoman vastakkainasettelua kamalasti, sillä omasta lähipiiristäni olen lähinnä saanut meikkitaidoistani kannustusta ja kehuja. Meikkaan mielelläni tuttujani, en siksi että he *tarvitsisivat* ehostusta, mutta haluan ns. pistää näppini heidän kauniisiin kasvoihinsa. 😀

Kun olin 14-vuotiaana rippileirillä ja en meikannut vielä vuosikausiin, isonen (miespuolinen) sanoi että täysin luonnollinen kauneus ”ei tietenkään” riitä, vaan täytyy laittautua edes vähän. Se kolahti kovaa, koska en itse meikannut ja mietin enkö ole riittävä. Toisaalta minua ei kiinnostanut silloin juuri toisten miellyttäminen.

Nykyään ajattelen, että jokainen olkoon miten vain, mutta kannattaa pitää itsestään huolta. Mun tapani on laittaa naama tip-top kuntoon, mutta kävellä verkkareissa Ässään. En niin välitä muodista, ja se on mulle OK.
Mitä tulee lööpeihin ja saunanraikkauden puolestapuhujiin niin tod.näk. puhuvat paskaa, kun toisella sivulla on Iltatyttöjä, Kardashianpylly-jumppaohjeita ja kasvonkohotus-mainoksia. 😉

xx Laura / Laura Loukola Art & Beauty Blog

”– meikkaaminen on myös luovaa (taidemuoto)
– meikkaaminen voi rentouttaa, olla self carea ja omaa aikaa
– meikkaaminen suurimmassa osassa tapauksista EI ole pyrkimys miellyttää haluttua sukupuolta, vaan ihan itseään
– meikkaaminen on itseilmaisua, kuten vaatteet, hiukset, tietyt tavat jne.”

Samaa mieltä! Itselleni se on tuota kaikkea.

”Mitä tulee lööpeihin ja saunanraikkauden puolestapuhujiin niin tod.näk. puhuvat paskaa, kun toisella sivulla on Iltatyttöjä, Kardashianpylly-jumppaohjeita ja kasvonkohotus-mainoksia. ”

Kyllä! Niin suuri ristiriita. Toki onhan lehdistöllä isot yleisöt ja sama lehti tavoittaa hyvin erilaisia ihmisiä. Mutta silti!

Oi, tämä on aihe johon olisi paljon sanottavaa mutta en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Olen ajatellut usein tuota samaa, miksi ”saunaraikkaat luomunaiset” niin agressiivisesti hyökkäävät meikkaavien kimppuun. Itselle siitä tulee todella paha mieli.
Meikkaan kahdesta syystä, siksi että olen todella ruma ja meikillä saan vietyä huomiota hieman toisalle, vähän kuin naamion suojaksi. Meikkaamisesta on tullut ajan myötä myös harrastus, rakas harrastus joka tuo hyvää mieltä ja iloa ja toimii itseilmaisun keinona. On ihana tehdä sateenkaarimeikki tai sutasta vihreetä huulipunaa ihan vaikka vain Prismaan.
Joten kun joku haukkuu meikkaavan naisen maanrakoon, tunnen itseni vielä rumemmaksi ja kuin en osasi valita ”oikeita” kunnollisia harrastuksia päivieni iloksi, eli olen huono ihminen. Mutta vaikka kosmetiikka on minulle tärkeätä, on minussa paljon muutakin, ei se sulje pois ns syvällisempiä asioita.

Minulle tulee todella surullinen tunne, kun kuulen tai luen jonkun sanovan itseään rumaksi. 🙁 En usko sinua siinä asiassa. Vaikka en ole nähnyt sinua, tiedän sen. En ole nähnyt ihmistä, joka olisi ulkoisesti ruma. Mutta joudun samaan hengenvetoon toteamaan, että itsestään saattaa oikeasti ajatella noin. Se ei kuitenkaan ole totuus. Tiedätkö, että minäkin olen kokenut itseni maailman rumimmaksi ja ällöksi? En onneksi enää, mutta on minulla niitä päiviä tai kausia, kun en tunne itseäni riittäväksi oikein missään asiassa. Se mitä haluan sanoa, on että kokemuksesi rumuudesta on sinun pääsi sisällä. Et ole muiden silmissä ruma. Olen tehnyt ison työn päästäkseni eroon vastaavasta tunteesta itseäni kohtaan. Työ jatkuu edelleen. Haluan antaa sinulle yhden ohjeen. Jos törmäät somessa kommenttiin jossa joku haukkuu itseään rumaksi ja näet hänen kuvastaan, että hän ei ole. Mieti siinä vaiheessa, että voisiko sinunkin kohdalla olla niin, että et ole ruma, mutta koet vain niin? Se että joskus joku/jotkut ovat halunneet satuttaa, ei kerro sinusta mitään. Se kertoo aina enemmän sanojasta.

Ihanaa kevään odottelua sinulle Tuulia! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *