Pääsin kouluun!!!
Paljastin keväällä, että luen valintakokeisiin, koska olen hakenut ammattikorkeaan. Eilen valintatulokset julkaistiin ja hitsi vie minulle näytettiin vihreää valoa!
Olen ollut tämän viikon ihan tulisilla hiilillä. Olen odotellut tuloksia, jotka tulivat julkaisuun viimeistään 1.7. Olen päivittäin käynyt katsomassa, että jospa ne tulokset tulisivat aikaisemmin. Keskiviikkona oli sitten tieto Opintopolussa, että tulokset ovat luettavissa 1.7. Eli sinne viimeiseen päivään asti jouduin odottamaan. Olin myöhään hereillä torstai ja perjantai välisenä yönä. Juuri ennen nukkumaan menoa päätin kirjautua Opintopolkuun ja katsoa, että olisiko ne tulokset jo yöllä luettavissa? Tajusin tulosten tulleen, kun pääsin kirjautumaan sisälle. Uskotteko kuinka minun sydän teki pieniä pysähdyksiä ja kuinka kädet vapisten klikkailin ok-nappia ja jatka palveluun -nappuloita? Olin hengästynyt, paniikissa ja ihan hermona. Eteeni lävähti yläpeukku ja teksti: opiskelupaikka myönnetty. Sitten hermona lukemaan, että pääsinkö ykkös- vai kakkostoiveeseeni? YKKÖNEN! Jesh!!! Wuhuuu! Mitenkään ääneen en voinut tuuletella, sillä lapset ja mies nukkuivat. Minä pyörin ympäri taloa kyyneleet silmissä ja kiitosta kuiskaillen. Minä pääsin kouluun!
En todellakaan ollut varma pääsystä. Enemmän fiilikseni oli sellainen, että en varmaan tule pääsemään – varsinkin valintakokeiden kirjallisten kokeiden jälkeen. Ryhmähaastattelu oli sellainen, että tiedän itsekin loistaneeni siellä. Olen suht hyvä esiintymään ja olen vahvoilla sosiaalisissa tilanteissa. Molemmissa valintakokeiden ryhmähaastatteluissa oli itsensä esittely ja ryhmätyö, joka piti esitellä luovasti. Molemmissa haastatteluissa nousin johtajaksi ryhmätöissä, vaikka tarkoitukseni oli välttää sellaista. Mutta minkäs teet, kun kenestäkään toisesta ei noussut ns. johtajaa? Jonkun on pakko organisoida ja äiti-ihminen kun olen, niin minun jokainen päiväni on johtamista ja organisointia. Niin btw, molemmissa ryhmähaastetteluissa olin ainut nainen. Ok, olen vahvoilla tällaisissa, mutta kun sehän ei vielä riitä kouluun pääsyyn. Näköjään selvisin sitten kirjallisetkin, vaikka minusta tämän ykköstoiveeni, eli päivätoteutuksen valintakokeen kirjallinen osuus oli vaikeampi, kuin monimuotototeutuksen. En taatusti ollut parhaimmilla pisteillä kirjallisissa. Ehkä haastattelussa olen saanut aika korkeat pisteet ja siksi paikka aukesi minullekin.
Siitä on tosiaan 14 vuotta kun olen valmistunut ammattikoulusta. Siellä olen viimeksi opiskellut yleissivistäviä, kieliä, matematiikkaa jne. Kaikki muu opiskelu sen jälkeen on ollut käsityön opiskelua ja se on aivan erilaista. On aika hurjaa näin monen vuoden jälkeen yrittää ammattikorkeaan, kun ei ole lukiotaustaa, eikä muutenkaan ihmisenä kirjaoppinut, vaan vahvuuteni löytyvät enemmänkin sosiaalisen älykkyyden puolelta.
Kun eilen aamupäivällä vielä jatkoin hetkessä paistattelua ja tuuletusta kouluun pääsystäni, niin eipä mennyt kauan kun minuun iski uusi jännitys. Valmistunkohan koskaan? Kouluvuosista on niin kauan ja ruotsi nyt ainakin on aivan kateissa, eikä se koskaan mitenkään vahva aineeni ollutkaan. Että niin kauan osasin nauttia mahtavasta fiiliksestä. Hetkessä se oli ohi ja aloin panikoimaan ”tyhmyyttäni”. Pärjäänköhän minä koulussa? Tarttuuko tähän tuulitunneliin uusi tieto ja palautuvatko ne vanhat opit? Jännittää ja vähän pelottaakin. Olen aivan uuden edessä!
Jotkut teistä nyt saattaa miettiä, että miksi lähden opiskelemaan toista alaa? Se on niin oma aiheensa, enkä ole sitä täydellisesti vielä jäsennellyt omassa pääkopassani. Siksi voisi olla hyvä jos avaisin syitä joskus toiste. Syitä on monia ja olen aivan varma päätöksestäni. Moni varmaan oletti minun hakeneen estenomin opintoihin, koska se olisi varmaan ollut loogista. Itse en vain näe ko. koulutuksen tuovan minulle parempia työmahdollisuuksia, kuin tradenomin koulutus.
Esikoiseni aloittaa peruskoulun elokuussa. On todella jännää, että me molemmat tytöt perheessämme astumme opinahjon tielle. Elämme yhdessä jänniä aikoja ja molempia jännittää ensimmäinen koulupäivä. Onneksi oma kouluni alkaa 1,5 viikkoa myöhemmin, kuin tyttäreni. Olen ensimmäiset päivät lähettämässä ja vastaanottamassa pientä koululaista.
Pian on aika lähteä koulurepun ja -laukun ostoon. Nyt jos teillä paljon opiskelleilla on antaa hyviä vinkkejä mitä ominaisuuksia kannattaa ottaa huomioon koululaukkua ostettaessa? Minä vähän haaveilen Lumin laukusta. Mieheni vähän lupaili minulle iPadia, jos pääsen kouluun. Tabletti taitaa olla aika must juttu tänä päivänä, tai ainakin se helpottaa opiskelussa monia asioita. Opiskelu on niin digitalisoitunutta. Silloin kun minä viimeksi olen istunut koulunpenkillä, niin kännyköissä ei ollut edes kameroita. Oli matopelit ja soittoääniä & logoja sai tilata tekstarilla. Internet yleistyi vauhdilla ja olen ehtinyt sitä hyödyntämään omassa ammattikouluopiskelussani. Siihen aikaan vaan sivun lataaminen saattoi kestää 2-3 minuuttia.
Oikein paljon onnea muillekin koulupaikan saanneille ja ilman paikkaa jäänneille toivotan oikein paljon tsemppiä uuteen yritykseen! Vaikka tuossa kerroin hieman jännityksestäni ja peloistani, niin kyllä minä vaan olen niin onnellinen tällä hetkellä. Tein jotain sellaista, jossa en oikein meinannut uskoa itseeni. Mutta silti onnistuin! 🙂
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa
Kommentit
Kiitos Kikaltsu! 🙂
Minä kanssa uskon, että luennoilla paperi ja kynä on toimivin. Tosin… meinaan hankkia tulevaan tablettiini näppäimistön, niin silloin kirjoitan nopeammin, kuin kynällä kirjoittaisin. Olen niin paljon näpytellyt näppäimistöä, että olen joskus kirjoittanut unissanikin. Olen siis joskus ollut niin väsynnyt postausta kirjoittaessa, että olen nukahtanut kesken kirjoittamisen ja sormet ovat jatkaneet näppäilyä. Pieniä typoja löysin seuraavana päivänä postauksestani, mutta siihen väsymykseen nähden virheet olivat vähäiset. Tämä tapahtui viime syksynä, kun postauksen aihe oli sellainen, että pakko saada lukijoiden hyödyksi heti seuraavana päivänä. 😉
Joo, minulla ei tule ongelmia tekstin tuottamisessa – ellei sitten iske sellainen en-ole-tyytyväinen-mihinkään-mitä-kirjoitan -fiilis. Mutta siis tekstiä osaan tuottaa. 🙂
Minun miehelläni oli hankaluuksia, kun hän pääsi parempaan duuniin kohta 4 vuotta sitten. Hänelle koulutettiin toinen ammatti edellisen rinnalle, jotta hänestä saatiin moniosaaja ko. työpaikkaan. Hänen piti valmistuakseen kirjoittaa esseetä ja muuta sellaista. Hänellä ei lähtenyt kirjoittaminen samalla tavalla käyntiin, kuin minulla se tekee. Jos ei koskaan kirjoita, niin äkkiseltään se on haastavaa.
Joo, olen varmaankin, kun aikuisena lähden opiskelemaan. Muistan sen itsekin amisaikoina, kun ei oikein napannut joka kerta. Varsinkin kun täytin 18 vuotta ja koulussa olisi ollut teoriapäiviä ja yleissivistäviä. Minä olin sivistyneesti viettänyt sosiaalista elämää keskiviikon happy hour:lla. 😀 Enää ei sitä pelkoa ole. Ihan jännittää että miltä aikuisena opiskelu tulee tuntumaan? 🙂
Kommentit
Onnittelut opiskelupaikasta!
t. tradenomi v.2000 🙂
Kiitos hanneh! 🙂 Tulenkin sulle sitten vinkumaan apuja, kun en meinaa pärjätä koulussa. 😀
Todella suuret onnittelut!
Itse melkein valmistunut markkinoinnin tradenomiksi Lappeenrannasta. Onneksi perusopinnot ruotsi ja muut ei ole kuin pieni osa 😉 meillä vielä todella mielenkiintoinen, kun opiskellaan markkinointia osuuskuntamuotoisesti, eli perustettiin yritys ja tehtiin projekteja oikeille yrityksille ja opiskeltiin sitä kautta.
En näe, ettei tämä muka tue nykyistä uraasi, päin vastoin. Uskon, että kokemuksillasi ja taidoillasi pääset todella pitkälle! Ei muuta kun tsemppiä, uskomaton ura edessä 🙂
Kyllä se ihmisläheisyys näkyy tässäkin, blogeja olen lukenut kohta kymmenen vuotta, ja en varmaan kenellekään muulle ole näin paljoa kommentoinut 😀
Kiitos Ninni! 🙂
Oooh, kuulostaa hyvältä. Tuollainen tapa sopisi niin hyvin minulle. Opin parhaiten tekemällä. Siksi en ole kirjaoppinut, kun olen tekemisen ihminen. 🙂
Joo, tässä on ajatus, että tämä on jatkoa ja laajennusta uraani. Ei vaan jatkossa enää meikkaajana ja maskeeraajana tai myyntikonsulenttina, vaan tähtään ylemmäs. 🙂 Enemmän tuo uusi ammatti tukee tätä bloggaamista. Tulevaisuus näyttää mistä itseni tulen löytämään. On ihanaa, kun enää nykyään nuoruuden valinnat eivät ole koko elämän kestävä valinta, vaan sitä voi muuttaa suuntaa ja tehdä lähes mitä vaan, jos siltä alkaa tuntumaan. Maailma on avoin edelleen, vaikka ei enää olekaan yläasteen penkillä. 🙂
Kiitos Ninni! <3
Onnea opiskelupaikasta! Hieno juttu! 🙂 Mä taas pääsin opiskelemaan estenomiksi ja vielä ensikertalaiskiintiön jälkeen, kun olen valmistunut jo tervedenhoitajaksi. Jännitin, tärisin ja sitten tuulettelin täällä myös eilen aamulla 😀 Mut jeeeeeeeeeee meille molemmille ja kaikille muille, jotka saivat haluamansa koulupaikan!
Kiitos Nella ja oikein paljon onnea sinulle!!! <3
Oikein mahtavia ja antoisia opintoja sinulle! 🙂
ONNEA Minna!! 🙂 Minä satsaisin koululaukussa laatuun, ostaisin niin tukevaa tekoa olevan olkalaukun, että se ei menetä muotoaan vaikka siellä olisi joskus paljonkin kannettavaa.
Kiitos Noora! 🙂
Siksi minä noita merkkilaukkuja olen katsellut sillä silmällä. Oma kokemus on ollut Furlasta ja Versacesta todella positiiviset. Lumin laukut ovat vaan houkuttaneet ja nyt olisi hyvä syy hankkia laadukas laukku. 🙂
Jee! Oon niin mielissään sun puolesta! <3
Oi kiitos Katarooma! <3
Onnea!! Upea juttu! Olen itse opiskellut pikkulapsiaikana opistotutkinnon ja vuosi sitten valmistuin AMK:sta töiden ohella opiskellen. Uuden asian opiskelu on hienoa ja sitä voi jatkaa läpi elämän. Minäkin harkitsen uutta ammattia kauneudenhoidosta, vaikka olenkin jo viikon päästä 40, iik ?
Toivotan sinulle oikein antoisia opiskelupäiviä ?
Kiitos Mirveli! 🙂
Arvostan aina kaikkia, jotka ovat pystyneet opiskelemaan pienten lasten vanhempina. 🙂
Mikäänhän ei sinua estä opiskelemasta uutta ammattia kauneudenhoidosta. 😉 Pitää tehdä niin, kuin sydän sanoo. 🙂
Onneksi olkoon koulupaikasta!!!
Tekstistä oikein huokuu iloisuus 🙂 Vaikka emme tunne irl, tämä postaus sai minut iloiseksi ja pirteäksi!!! (mikä on näin aamutuimaan ”mission impossible”)
Mukavaa Viikonloppua!
Kiitos Tingeling! <3
Kiva kuulla, että piristin aamuasi. 🙂 Minäkään en ole aamuihmisiä ja oikein hirvittää, että minun pitäisi palata siihen moodiin, jossa joka päivä herätään aamulla aikaisin ja mennää kouluun. 😀
Paljon onnea opiskelupaikan johdosta, Minna!! 🙂
Kiitos Minna! 🙂
Onnittelut!!! 😀
Kiitos Niina! 🙂
Onnea opintoihin! Itse menin ammattikoulusta yliopistoon, ja toki muutos oli iso, mutta motivoituneelle opiskelijalle se ei ole ongelma, kuten ei varmastikaan sinulle 🙂
Kiitos Maija! 🙂 Minäkin tavallaan menen, mutta välissä on ollut 14 vuotta. 😀 Mutta tosi kiva kuulla, että sitä tekevät muutkin ja pärjäävät. 🙂 Motivoitunut ainakin olen. Osoitin sitä jo valintakoepäivän ryhmähaastattelussa. Toin haastettelijoille lyhyen CV:n markkinointikokemuksestani ja mukana oli kolme suosittelukirjettä. Yritin osoittaa motivoitumistani ja halua päästä kouluun. 🙂
Onittelut opiskelupaikasta!
Itsekin sain syksyksi paikan unelmieni koulutuksesta, mutta päätin luopua tuosta paikasta, kun työelämä tarjosin samaan aikaan vielä kiinnostavamman uuden tilaisuuden. Haetaan kouluun taas joskus myöhemmin uudelleen.
Turhaan epäimet kykyjäsi ja tunnet alemmutta opiskelutaustastasi! Ei pelkällä valkolakilla, vaan myös elämänkokemuksella on merkitystä. Ajattele, että tulevat luokkatoverisi eivät ole edes osanneet lukea vielä silloin, kun sinä jo olet kertaalleen ammattiin valmistunut.
Kiitos Veera! 🙂
Ooh, kuulostaa jännälle. Oikein paljon onnea ja iloa työhaasteisiin.
Ai kauhia! Tiedän mitä tarkoitit, mutta samalla minua alkoi naurattamaan, että olenko minä niin vanha ja kyllä vain! 😀 Nuorimmat luokkakaverini ovat olleet vielä vaipoissa, kun olen tavannut mieheni ja mennyt työelämään, eivätkä tosiaan osanneet vielä lukea, kun olen valmistunut ensimmäiseen ammattiini. 😀 Onneksi olen sellainen, joka tulee toimeen kaikenikäisten kanssa. 🙂
Sain muuten eilen tietää pisteet joilla pääsin kouluun. Katselin molempien hakujeni pisteitä ja alimmalla pisteellä kouluun päässeen pisteitä. En minä ollutkaan heikko! Minulla oli ihan ok pisteet. 🙂 En siis olekaan niin tyhmä ja osaamaton, kuin luulen olevani. Ihan kirkkaasti pääsin kouluun, vaikka luulin olleeni se rimaa hipoen pääsevä. Oli meinaan ihan reilusti paremmat pisteet molemmissa hauissa, kuin alimmalla pistemäärällä kouluun päässeillä.
Onnea opiskelupaikasta! ja myös pienelle tytölle peukut pystyyn alkavalle koulutielle <3
Kiitos Satu! <3
Voi miten upeaa! Onnea onnea!!! Ihan mahtavaa!!! <3
Kiitos Marjah! Tämä on huikeaa! 🙂
Onnittelut opintopaikasta! Ihan hieno juttu, tulet menestymään hyvin opinnoissasi Minna.
Kiitos Satu! 🙂 Toivottavasti pärjään. Yritän nyt pitää mielen positiivisena ja uskoa itseeni enemmän. 🙂
Wau miten hienoa! Oikein paljon onnea alkaviin opintoihin 🙂
Kiitos Mia! 🙂
Lämpimät onnittelut opiskelupaikasta!
Pystyn kuvittelemaan sen ilon ja riemun, joka pian vaihtuu pieneen pelkoon omista kyvyistään. Tulet varmasti useampaan kertaan miettimään omaa jaksamistasi, mutta hiljaa hyvä tulee. Ole armollinen itsellesi, hieno homma!
Kiitos Johanna! 🙂
Joo, niin siinä sitten ilo muuttui peloksi. 🙁 Mutta eilen sain vähän itseluottamusta, kun sain pisteet tietooni ja samalla pisteet alimmalle pistemäärälle, jolla kouluun oli päästy. Molemmissa hauissa olen ollut ihan kirkkaasti yli alimmilla pisteillä kouluun päässeeseen verrattuna. Ei mitkään huippupisteet minulla, mutta veikkaan keskivertoa. Eli en ole ollutkaan rimaa hipoen kouluun päässyt, vaan ihan ok:sti näköjään sittenkin valintakokeet olivat menneet. 🙂 En välttämättä olekaan niin ”tyhmä”, kuin itseäni pidän. 😀
Yritän nyt saada itseni armollisemmaksi itselleni ja yritän takoa enemmän uskoa itseeni. Nuo valintakokeiden pisteet auttoivat paljon, sillä ne olivat paljon paremmat, kuin luulin. 🙂
Paljon onnea opiskelupaikastasi! Itse aloitin nämä nykyiset amk-opinnot tyylliikkäällä Berlin Liebeskindin nahkaisella olkalaukulla. Ekana syksynä oli sen verran kannaettavaa, että parin viikon jälkeen siirryin suosilla hyvään reppuun ja käteni kiittivät. Jahka luennot ja luennoila roudattava materiaali vähenivät, niin siirryin edellä mainittuun olkalaukkuun ja välillä käytin Lumin laukkua, jos oli vain yksi luento päivässä.
Minustakin tulee tradenomi, ensi keväänä ! Johdon assistenttityö ja kielet koulutusohjelmasta. Eli kieliä olen lukenut valtavasti kouluaikana. Näin vanhemmalla iällä olen nopeutetussa tahdissa opiskellut, saanut korvaavuuksia edellisistä tutkinnoista ja ahotoitua osan kursseista työkokemukseni kautta. Minulla oli vielä pidempi aika edellisistä kokopäiväisistä opinnoista. Toki työn ohella olen tehnyt yhden ammatti- ja yhden erikoisammattitutkinnon, mutta ne olivat vähän erilaista opiskelua. Aluksi kyllä olin hirmu väsynyt, kun pitkästä aikaa piti eri tavalla käyttää aivojaan. Uutta asiaa tuli ovista ja ikkunoista . Mutta kyllä siihenkin tottuu ja se väsymys menee ohi.
Vähän vanhempana opiskelu sujuu yleensä oikein mukavasti. On elämänkokemusta ja tervettä järkeä väkisinkin enemmän iän vuoksi kuin juuri lukiosta valmistuneella. Motivaatio on korkealla ja sitä ymmärtää, että on tehtävä töitä opintojen eteen . Tiedän, että tulet pärjäämään oikein hyvin koulussa. Muistat vain olla itsellesi armollinen ja levätäkin välillä. Opon kanssa kannattaa heti jutella, että mitä saisit korvattua työkokemuksellasi 🙂
Minä pidän siksi amk-opinnoista, että ne ovat niin työelämlähtöisiä. Yliopistoaikoina ei yksikään kursseista ollut missään tekemissä työelämän kanssa, toki niistä opinnoista on pirusti aikaa. Toivon mukaan yliopistossa on nykyään myös jokunen käytännönläheinenkin kurssi myös minun entisessä koulutusohjelmassani 🙂 Opiskelu on kivaa, kun sen oikein oivaltaa. Tuolla innostuksella ja motivaatiolla pärjäät kyllä.
Ohhoh, tulipas vuodatus 🙂 Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi!
Kiitos onnitteluista ja kommentistasi! 🙂
Olen miettinyt myös, että jaksanko laukkua, mutta minulla on tosiaan auto ja parkkipaikalta kuljen lyhyen matkan kampukselle. Kouvolan KYAMK ei ole valtavan suuri, joten olkalaukku saattaa riittää minulle. Mutta jos ei, niin sitten se on pakko ottaa reppu. Mutta ajattelin lähteä liikkeelle olkalaukulla. 🙂
Ooh, sinä oot vähän niin kun ”korkeampi” tradenomi sitten. 🙂 Sinun koulutukseesi ei minun älli riitä, sillä kielet ovat minun kompastuskiveni. Tuota väsymystä osaankin jo odottaa. Ihan pelkästään uusi työpaikka aiheuttaa järkyttävää väsymystä, kun uuden oppiminen aina kuluttaa. Paljon asiaa, paljon muistettavaa ja ei mitään rutiinia ensimmäisten viikkojen aikana. Kun arki astuu kuvaan ja työ/opiskelu muuttuu rutiiniksi, on se sitten helpompaa ja väsymyskin helpottaa. Tiedän etukäteen, että tulen olemaan todella väsynyt ensi syksynä.
Kiitos vinkistäsi! Onhan minulla ainakin asiakaspalvelusta työkokemusta jo vuodesta 1998 lähtien, ja myynti on aina ollut läsnä työssäni. Muistelisin koulutusohjelmassa olevan jotain aspa-juttuja. Yrityksiin liittyviä ehdin alkaa jo hieman opiskella pa-kan oppisopimuskoulutuksessa, mutta en ehtinyt sitä loppuun asti. Mutta kiitti vinkistä. Täytyy tosiaan jutella opon kanssa sitten ja katsella. Mietin kyllä sitäkin, että eihän siitä haittaa ole, jos opiskelen jotain ihan koulussa, mutta sitten taas sieltä vapautuva aika ja energia olisi järkevämpää käyttää niihin minun heikompiin osa-alueisiin. 🙂
Kiitos ”vuodatuksestasi”! Sain hyviä vinkkejä. 🙂 Ihanaa kesää sinullekin!
Mulla on kielien kanssa se etu, että olen kasvanut kaksikielisten ihmisten keskellä. Ruotsi tulee siinä sivussa ja auttaa saksan opiskelussakin. Uusien sanojen oppiminen ei kyllä käynyt ihan niin nopeasti kuin parikymppisenä, kumma juttu 🙂 Mutta motivaatiolla ja sillä kuuluisalla sisulla pärjää hyvin.
Itse aloitan elokuussa työharjoittelun. Olisin toki saanut sen korvattua, mutta halusin mennä työharjoitteluun oppimaan uutta. Varmaan on taas väsymystä syksyllä ilmassa, mutta siitäkin selvitään 🙂
Innolla odotan sun postauksia , jotka liittyy opiskeluun 🙂
Minä jo lapsena harmittelin, että perheemme ei ollut kaksikielinen. (Ruotsi ei oikein luistanut, niin harmittelin kun en sitä ollut oppinut jo valmiiksi 😀 )
No tuo vähän jännittää, että miten tällä iällä oppii? Huomasin vain valintakokeiden ennakkomateriaalia lukiessani, että eihän tämä pääkoppa ime tietoa tekstistä, kuten aikoinaan. Se on varmaan se, kun päässä pyörii monta muutakin asiaa. Nuorena oli eri huolet, mutta silti oppikyky oli parempi, kuin nyt. Päntätessäni huomasin monet kerrat, että aloin miettiä pesemättömiä pyykkejä ja lasten asioita, sekä kaikkea blogihommiin liittyvää. Minun piti sitten lukea ääneen, jotta ajatus pysyy lukemisessa.
Joo työharjoittelu on varmasti paras opettaja. Meikkausasioissakin mielelläni katselen kollegoiden tekemistä, sillä aina siellä on joku juttu, joka tuo itselle uutta oppia ja vinkkiä. 🙂
Varmaankin tulen kertomaan opiskelustani. Täyttäähän se tulevaisuudessa ison osan elämääni ja on minulle ihan uusi asia. 🙂
Onnea ja tervetuloa Kyamkiin! 😀 Opiskeluissa tuo pädi alkaa olemaan aika must, etenkin jos ei jaksa luennoilla keskittyä.. 😉 Ja valmistumista ei kannata vielä miettiä, vaikka maikat tuntuukin aloittavan sen opparin toitotuksen jo ekoina päivinä ;D
Kouvolasta oon valmistunut tradenomiksi normiajassa 2009 ja nyt sosionomiopinnot Kotkassa meneillään viimistä vuotta normiaikaa (valmistuminen olisi keväällä 2017), mutta luulen, että töiden takia valmistuminen tällä kertaa lykkääntyy hieman.. 🙂 Mutta sitten ku tuo toinenkin tutkinto on plakkarissa, niin toivon töitä itselleni riittävän, kun on sekä talous- että sosiaalipuolen ”joka paikan höylän” tutkinnot 😀
Kiitos Vandaalia! 🙂
Nooh, oppisopimusopiskelussakin alkoi näyttötöistä toitotus ekalla viikolla. Joten eipä yllätä, että ammattikorkeassakin alkaisi heti. 😀 Parturi-kampaajien koulutus kestää kolme vuotta, mutta oppisopimuksella siihen voi valmistua nopeamminkin. Minä tähtäsin kahteen vuoteen. Tai noh, periaatteessa mitään koulua ei tarvi olla takana, jos läpäisee tutkintotilaisuudessa kaikki osa-alueet. Ne vaan ovat aika rankat ja sitä ennen pitää näyttää/todistaa, että on valmis tulemaan tutkintoon, eli riittävän pätevä.
Aah, sinäkin olet sitten moniosaaja. Meitä moniosaajia alkaa olla Suomi täynnä. 🙂 Minullakin tosiaan pari ammattia ja kolmannen opiskelu alkaa pian. Mitäs minä sitten olen? Olen keitto- ja meikkitaitoinen tradenomi, joka osaa vähän kampailla hiuksiakin. 😀 Mutta edelleen minulla pysyy tämä ihmisten kanssa työskentely, pieni ihmismielen ymmärtämisen tarve työssä ja kaupallisuus. Ei nämä ammatit lopulta niin eroa toisistaan.
Ooh, sä alat olee jo melkonen multitalentti 😀 Etenkin kun sulla on vielä blogi ja kyllä mä lasken myös äitiyden ”osaamiseksi” :3 Onnea tosiaan opintielle, jään mielenkiinnolla seurailemaan, jos blogissakin sivuat toisinaan aihetta! 🙂
Hahahaa! Sarkastisesti nauran itselleni tuosta äitiyden osaamisesta. En tiedä osaanko sitä, mutta äitiys on opettanut paljon. 🙂
Joo, kyllä minä varmasti tulen aiheesta toisinaan postailemaankin. Onhan tämä minulle aivan uudenlaista opiskelua. 🙂
Paljon Onnea Sinulle! 🙂
Kiitos Maisa! 🙂
Oikein paljon onnea! 🙂 Mäkin olisin veikannut estenomi-opintoja ^_^ Mun mies opiskeli vanhemmalla iällä itselleen korkeakoulututkinnon, aikoinaan oli jopa jättänyt lukion kesken kun ruotsi ei sujunut mutta niin vain meni virkamiesruotsi läpi AMK:ssa ^_^
Kiitos Salka! 🙂 Juu, minä vähän epäilin, että moni olettaa estenomiksi opiskelua. Se olisi ollut loogisinta. Olen vuosia katsellut ja miettinyt, että hakisinko Laureaan, mutta jotenkin koen, että tällä osaamis- ja tietopohjalla tradenomin tutkinto antaa paremmat mahdollisuudet siihen minne tähtään. 🙂
Kiitos, kun kerroit. Luo vähän uskoa itseeni ja pärjäämiseen. Se on siis mahdollista. 🙂 Ruotsi minua hirvittää, mutta tasokokeen jälkeen saan varmasti lisäkoulutusta siihen aineeseen, eli pääsen yläasteen tasoiseen opiskeluun ruotsin kielestä. On hämmentävää, että olen joskus muinoin pystynyt kommunikoimaan ruotsalaisten kanssa ruotsiksi! Miten joku kieli voikin niin kadota, että ei oikeasti muista siitä mitään?
Paljon paljon onnea! Ainakin tänä vuonna ylioppilaaksi päässeenä sanoisin, että läppäri on koulussa parempi, ainakin jos on paljon esseitä kirjoitettavana. Niitä ei viitsi tabletilla näpytellä… Toisaalta en tiedä paljonko amk-opinnot eroavat lukio-opinnoista, voi olla että kirjallisia tehtäviä on vähemmän 🙂 Ja itsellä selkä kiitti kun hommasin ihan repun, kolmea vuotta ei viitsinyt kulkea olkapäät laukun painamana 5 senttiä eri korkeudella 😀 Laukun valintakin toki riippuu kannettavien kirjojen/muun materiaalin määrästä. P.s. minullekin irtosi opiskelupaikka!
Kiitos saya! 🙂
Jooh… tabletilla ei kyllä kirjoitella. Varsinkin kun on tottunut läppäriin. Osaan jo katsoa telkkaria samalla, kun kädet kirjoittaa tekstiä. 😀 Olen ajatellut hankkia padiini sitten sen lisäosan, jossa on näppäimistö, niin menee hätätapauksissa. Tätä minun läppäriäni en viitsi alkaa kuljettamaan missään, vaikka kyseessä on ns. yrityskannettava. Eli kevyt, ohut, sormenjälkitunnistus jne. Mutta kun uusi kone maksaisi toista tonnia vai enemmänkin, niin en viitsi liikutella. Paitsi tietty sitten, jos on kausi, että kirjoitellaan paljon ja oma kone olisi siihen paras ratkaisu.
Olen miettinyt, että saattaisin pärjätä laukun kanssa, kun kuljen omalla autollani ja parkki on ihan kampuksella ja kampus ei ole valtaisan suuri, eli laukkua ei tarvitse niin hirveästi kanniskella. Saattaisin siksi pärjätä laukulla, mutta reppuhan se ergonomisesti aina paras vaihtoehto olisi.
Ai irtosi? Minne? Kerro heti! Oikein paljon onnea opiskelupaikasta! 🙂
Biologiaa lähden yliopistoon opiskelemaan! On kyllä hyvä pointti, että sinun ei tarvitse juuri laukkua kanniskella ympäriinsä, toisin kuin vaikka julkisilla/pyörällä kulkevien opiskelijoiden, joten varmaan sitten pärjäät laukullakin 🙂
Oi, mahtavaa! 🙂
Jos minun pitäisi odotella bussia ja kävellä pysäkeille, niin en ikinä ottaisi laukkua. Siinä ”kuolee” toinen olkapää. Mutta kun tosiaan laukkua tarvitsee kantaa niin pieniä hetkiä, niin saattaisin pärjätä sillä. 🙂
Paljon onnea opiskelupaikasta! <3 Olen aivan varma, että hyvin se sinulla menee. 🙂
Voi kiitos Mira! <3
Hieno homma, oikein paljon onnea! =)
Kiitos Johanna! 🙂
Onnittelut opiskelupaikasta, sekä onnea ja menestystä opintoihin! 🙂
Kiitos Mira! 🙂
Mahtavaa! Paljon onnea ja intoa opiskeluun! ?
Kiitos Anna! Intoa on ja toivon sen säilyvän niinä vaikeinakin aikoina, kun lyön päätä seinään ja itken etten koskaan läpäise koulua. 🙂
Onnee Minna 🙂 mun äiti aina kertoo kuinka paljon se jännitti ja tärisi ennen tuloksia ja sitten kun se sai tietää että se pääsi yliopistoon itkut ja onnellisuus tuli hänellä ja perhellä. Itellä on vielä noin 4 vuotta aikaa sitten pääsen jännittemään 😉
Kiitos Rawaa-Maria! <3
Joo, itku tuli minullakin aamuyön tunteina, kun olin katsonut tuloksen. 🙂 Oli niin onnellinen hetki.
Eikös sinulla ole lukion haku ensin? Siihenhän ei ole pitkä aika. 😉 Vuoden päästä, eikös?
Onnea opiskelupaikasta! On se jännä paikka. 😀 Jännää ja innostavaa päästä uuden äärelle mutta myös vähän pelottavaa juur tuon pärjäämisen kanssa. Mä uskon kuitenkin vakaasti, että sä pärjäät. 🙂 Sulla on niin paljon jo kokemusta työelämästä ja elämästä yleensäkin. Niitä tietoja kirjatietoon soveltamalla pärjäät varmasti hyvin. Itse pidin muutaman vuoden tauon opiskellessa, kun koin ettei mulla ole oikeesti mitään annettavaa, että eihän tästä mitään tule ja ulkoa vaan opettelen. Muutaman vuoden töiden jälkeen alkoi opiskelukin taas kutkuttaa ja huomasin, että oli aivan erilaista intoa ja motivaatiota koko touhuun ja löysi kaikesta siitä tiedosta ne itselle tärkeät ja kiinnostavat asiat. ”Oikea elämä” ikään kuin avasi silmät sille miten kaikkea sitä tietoa voi hyödyntää. Tuntuikin taas mielekkäältä se tiedon hankinta, kun tajusi mihin sitä voi käyttää. Uskoisin siis, että sinulla varmasti on motivaatiota niin paljon, että niistä hankalistakin paikoista pääsee läpi. Itellä kyllä teki tiukkaa ja itkun kanssa puristin yhden syksyn tilastomatikkaa, kun ei silloin edes vielä käytetty koneita! Ruutupaperin kanssa illat istuin opiskelijaboksissa ja laskin kaavoja. Voi niitä aikoja! 😀 Saattoi vähän olla motivaation kanssa taistelemista. 😉
Kiitos -klaudia! <3
Motivaatiota on. Tiedän että 3,5 vuoteen mahtuu motivaation puutettakin, väsymystä ja varmasti epätoivoakin. Alku on varmaan hankalin, että saa itseensä opiskelumoodin ja arjen rutiinit pelaamaan. Mutta kutkuttava jännitys on myös päällä. En muista ollenkaan minkälaista se sellainen koulunkäynti on? Oppisopimusopiskelussa minulla oli joo teoriapäiviäkin ja meikkikoulun kävin, mutta se ei ole sellaista, kuin kunnon koulu. Noissa mainitsemissa opiskeltiin lähinnä käsityötä ja vähän teoriapuoltakin, mutta ei se ollut sellaista, kun minulla oli ammattikoulussa.
Kaivoin tänään tutkintotodistukseni laatikoiden uumenista ammattikorkeaa varten. Muistin samalla, että olin amiksessa ihan stipendin oppilas. Meikkikoulussakin olin luokkani paras ja oppisopimusopiskelussa minua pidettiin tarkkana ja lupaavana. Tein vasta-alkajana vaikeitakin töitä. Joten minun pitää nyt relata ja lopettaa itseltäni liikojen vaatimiset. Jospa nyt yrittäisin vain oppia riittävästi, enkä kuvittelisi että kaikki pitää heti osata samalla tavalla kuin 10 vuotta ammatissa ollut. Siinä minulle lisäopiskelua opintoihini. 🙂
Oikein paljon onnea opiskelupaikasta! Kyllä näissä opinnoissa on varmasti hyötyä kaikesta aiemmasta työkokemuksestasi ja päinvastoin. Kun pääsin aikoinaan opiskelemaan yliopistoon, mietin ihan samaa kuin sinäkin; pärjäänköhän siellä ja valmistunkohan koskaan. Tuolloin viisas sukulainen totesi minulle, ”Kun olet päässyt sisään, on vaikein vaihe ohi. Valmistuminen sujuu kuin itsestään”. Ei se nyt aivan itsestään sujunut, mutta valmistuin kyllä ja toivotan samoilla sanoilla sinulle oikein paljon intoa opintoihin!
Kiitos Salli! 🙂
Se on varmaan totta. Sisään kun on päässyt, niin hankalin este on ylitetty. 🙂
Kiitos onnitteluista ja tsemppaavista sanoistasi! <3
Oikein paljon onnea paikasta!! Itsekin näiden kanssa nyt tekemisissä, mutta ”täällä toisella puolen” (ja yliopistossa) 😉
Itse kyllä tykkään edelleen tehdä luentomuistiinpanot perinteisesti paperille…(Toki olen lähes samana vuonna kirjoittanut ylioppilaaksi kuin nyt jatko-opintoihin lähtevät ovat syntyneet!! :D) Niistä on niin paljon helpompi/kätevämpi tenttiin lukea. AMK:n ruotsi ei mielestäni ollut niin vaikea, mitä yliopiston (koskaan ei ruotsi ole ollut ”minun juttu” – molemmista löytyy tutkinto takataskusta). Kyllä siitä selviää! 🙂 On varmasti haastavaa löytää ne omat tavat oppia, mutta toisaalta blogin pito varmasti on sinua auttanut pitämään ns. kirjoitustaitoja yllä. Mies lähti ylemmän AMK opintoihin, ja se on tuskaillut esseiden kirjoituksen kanssa…Äkkiseltään/monien vuosien jälkeen tieteellisen tekstin kirjoittaminen on varmasti haastavaa.
Mutta hei, aivan varmasti hyvin menee, ja uskaltaisinpa väittää, että olet roimasti motivoituneempi opiskelija kuin ne juuri lukiosta tulleet 😉
Kiitos Kikaltsu! 🙂
Minä kanssa uskon, että luennoilla paperi ja kynä on toimivin. Tosin… meinaan hankkia tulevaan tablettiini näppäimistön, niin silloin kirjoitan nopeammin, kuin kynällä kirjoittaisin. Olen niin paljon näpytellyt näppäimistöä, että olen joskus kirjoittanut unissanikin. Olen siis joskus ollut niin väsynnyt postausta kirjoittaessa, että olen nukahtanut kesken kirjoittamisen ja sormet ovat jatkaneet näppäilyä. Pieniä typoja löysin seuraavana päivänä postauksestani, mutta siihen väsymykseen nähden virheet olivat vähäiset. Tämä tapahtui viime syksynä, kun postauksen aihe oli sellainen, että pakko saada lukijoiden hyödyksi heti seuraavana päivänä. 😉
Joo, minulla ei tule ongelmia tekstin tuottamisessa – ellei sitten iske sellainen en-ole-tyytyväinen-mihinkään-mitä-kirjoitan -fiilis. Mutta siis tekstiä osaan tuottaa. 🙂
Minun miehelläni oli hankaluuksia, kun hän pääsi parempaan duuniin kohta 4 vuotta sitten. Hänelle koulutettiin toinen ammatti edellisen rinnalle, jotta hänestä saatiin moniosaaja ko. työpaikkaan. Hänen piti valmistuakseen kirjoittaa esseetä ja muuta sellaista. Hänellä ei lähtenyt kirjoittaminen samalla tavalla käyntiin, kuin minulla se tekee. Jos ei koskaan kirjoita, niin äkkiseltään se on haastavaa.
Joo, olen varmaankin, kun aikuisena lähden opiskelemaan. Muistan sen itsekin amisaikoina, kun ei oikein napannut joka kerta. Varsinkin kun täytin 18 vuotta ja koulussa olisi ollut teoriapäiviä ja yleissivistäviä. Minä olin sivistyneesti viettänyt sosiaalista elämää keskiviikon happy hour:lla. 😀 Enää ei sitä pelkoa ole. Ihan jännittää että miltä aikuisena opiskelu tulee tuntumaan? 🙂