Parasta just nyt on...

Olen kovin haastettu nainen, sillä pitkästä, pitkästä aikaa olen saanut erilaisia haasteita toisilta bloggaajilta. Tänään aloitan haasteiden purkamisen ja postaan Eyeshadow and flame -blogin Ilonan antamasta haasteesta. Minun pitäisi kertoa, että mikä on parasta juuri nyt. On ihan hyvä pysähtyä miettimään niitä elämänsä kivoja ja hyviä juttuja. Ne voivat piristää tai voimaannuttaa, jos on myös niitä harmillisia asioita.

Parasta just nyt on…

Kevät!

Pidän keväästä. Olen niitä ihmisiä, jotka löytävät jokaisesta vuodenajasta hyvää, mutta myös huonoakin. Minusta on ihanaa, että meillä Suomessa on neljä vuodenaikaa. Keväässä on jotain taianomaista. Luonto herää henkiin, valon määrä lisääntyy, auringon lämmön voi jo tuntea. Kesä ei enää ole kaukana.

Otin tuon kuvan pari päivää sitten pihaltamme. Kyllä, meidän takapihalla oli ihan hirveästi lunta, mutta onneksi ne ovat nyt lähes kadonneet. Lumitöissä on lapsille tehty iso lumivuori mäenlaskuun. Sekin enteilee sulamistaan, mutta kyllä se vuori on vielä melkoinen. Olemme veikkailleet, että ehtiikö se sulaa vapuksi vai saako meidän pihassa juhannusjuomatkin lumeen viilentymään? Pian kuvassa näkyvä alppiruusu kukkii näyttävästi.

Bloggaaminen

Nautin siitä, että olen saanut aikaiseksi vuosia hautuneita juttuja. Olen saanut ensimmäisen videon julkaistua, olen aloittanut pari juttusarjaa. Monta juttua on vieläkin työnalla ja niin tulee aina olemaankin. Jos saan kaiken haluamani tehtyä tänne blogiini, niin siinä vaiheessa on aika lopettaa. Blogin tuleekin olla sellainen, että se ei ole koskaan valmis. Aina pitää olla jonossa olevia aiheita ja projekteja.

Mahtavaa on myös se, että panostukseni on huomattu ja niin moni teistä on löytänyt tiensä tänne. Kiitos, että olet siellä! <3 Panostukseni on myös huomattu muuallakin ja saan jo nauttia uusia kokemuksia ja haasteita bloggaajana. Ensimmäisenä nyt tulee mieleeni LivBoxin kanssa tehdyt yhteistyöt ja huuuuh… se toukokuun boxi, jossa on yksi suosikkituotteeni. Minut kutsutaan ns. ”vetonaulaksi” myymälän avajaisviikolle jne. (täältä voi käydä lukemassa mistä puhun) Ei minussa kyllä mitään ihmeellistä ole, mutta näin tämän mahdollisuutena tavata teitä. Olisi niin mahtavaa saada tavata teitä ruudun toisella puolen olevia. Toisia bloggaajia toki on tullut tapailtua yhteisissä miiteissä ja PR-tapahtumissa, mutta teitä lukijoita en ole tavannut. Jotkut teistä ovat minua bongailleet milloin mistäkin. Olen kyllä vuosia miettinyt lukijailtaa, mutta sitten Karkkipäivä järjesti sellaisen ja minulle iski alemmuuskompleksi. Mietin, että kävisiköhän nolosti ja kukaan ei tulisi minun lukijailtaani? Ehkä blogini 5-vuotissynttäreiden kunniaksi uskaltaisin kokeilla?

Anyway, jotain kivaa haluan teille vielä järjestää.

Työ

Tämä huhtikuun loppu on hieman kiireinen, mutta on tosi kiva olla duunissa Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -näytelmässä. Vappuaattona olisi ensi-ilta ja tämä näytelmä esitetään Kotkan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Loppukesästä 2014 ensi-iltansa saanut Ilo irti -revyyn viimeinen näytös on 25.4, joten ehdin huhtikuussa juhlia yhden proggiksen hautajaiset ja toisen ensi-illan. Kun nämä ovat tästä saatu pois alta, niin olemmekin kesässä ja alkaa morsius- ja muiden juhlameikkauksien sesonkikausi.

Lapset/perhe

No mun murut… aina parasta, että samalla kyllä rehellisesti sanottuna hermoja kiristäviäkin. 😀 Voi mahdoton, kun reilu 2-vuotias poika on haasteellinen. Kun minulle joskus aikoinaan sanottiin: mutta sulla on tyttö. Tytöt ovat helpompia, kun ovat rauhallisia. Mietin silloin, että miten niin tämä minun tyttö olisi rauhallinen? Kova menemään, ihan elohopeaa suoraan sanotusti. No nyt minulla on taaperoikäinen poikakin ja alan ymmärtämään, mitä tarkoitettiin, että usein tyttö on rauhallisempi. Jos minun tytär oli tytöksi kova menijä, niin voitte kuvitella minkälainen poikani on. :O Lapseni ovat hyvin eläväisiä, mutta kilttejä.

On niin ihanaa kuunnella pienen miehen höpötyksiä. Vielä ei ihan kaikesta selvää saa, mutta ei haittaa. Hän on niin suloinen! Taaperot ovat niin suloisia. Eivät enää vauvoja, mutta eivät vielä isoja lapsia. Hän keksii uusia juttuja päivittäin. Leikit ovat muuttuneet ja hän selkeästi leikin kautta käsittelee arjen tapahtumia. Häntä kiinnostaa kaikki mekaaninen ja kun poika on niin… usein kaikki puretaan vahingossa tai tahalteen leikeissä. Täytyyhän sitä tutkia, että mitä mikäkin härveli pitää sisällään.

Elokuussa esikoulun aloittava tyttäreni on jo iso neiti. Hän on uskomattoman fiksu ja taiteellinen tyttö. Tajusin vasta hiljattain, että olemme mieheni kanssa aina pitäneet tyttöämme vanhempana mitä hän on. Hän on ollut todella nopeasti kehittyvä, sosiaalisesti ja verbaalisesti lahjakas lapsi. Häneltä myös puuttui sellainen taaperomainen pyöreys ja siksi näytti ikäistään vanhemmalta. Vanha sieluinen ja pikkuvanha, kuten äitinsäkin. Hänen kanssaan voi jo keskustella henkeviä ja olen niin monesti liikuttunut tyttäreni kypsyyttä ja ymmärryksen kykyä.

On parasta katsella heidän keskinäisiä leikkejä, sisaruutta riitoineen ja sovintoineen. On hauska samaistua ja muistella omaa lapsuuttaan oman pikkuveljen kanssa. Minun lapset nahistelevat paljon vähemmän ja tyttäreni on parempi isosisko, kuin mitä itse olin samanikäisenä. Tosin lapsillani on ikäeroa 3 v ja 9 kk, kun minulla ja pikkuveljelläni oli vain hieman yli 2 vuotta. Tämä vaikuttaa asiaan. Mutta pikkuveljet osaavat olla tasan yhtä kiusaavia ja riesoja siskoilleen, oli sitä ikäeroa tai ei. 😀

Tässä oli minun parasta tällä hetkellä -postaukseni.

Hei, mikä teistä on parasta just nyt? Onko teillä suuriakin juttuja vai yhtä arkisia, kuin omani? Tai noh, ei nuo bloggaamiseen liittyvät ole niin arkisia, mutta noin muuten.

Haastan teidän lisäksi muutaman bloggaajan? Miten on Charming Nails, Tiina Eliisa ja Wind It Up -blogin Martina? Mikä on teillä parasta just nyt?

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, Blogilistalla, sekä Youtubessa