PHMB-kohu

Ensin ajattelin jättää tämän aiheen kokonaan käsittelemättä Glitz & Glamissa, koska PHMB-kohu on ollut kaikkialla. Minulta kuitenkin pyydettiin tästä omaa mielipidettä ja kannanottoa, joten ajattelin sitten, että ok, kirjoitetaan aiheesta oma kantani.

En millään jaksa uskoa, että kovinkaan moni teistä on voinut missata tätä kohua ja nyt ihmettelisi, että mistä puhun. Pikakelauksena menee suunnilleen näin: tanskalainen kuluttajaneuvosto THINK Chemicals löysi markkinoilta 36 kosmetiikkatuotetta, jotka sisälsivät polyaminopropyl biguanidea, eli PHMB:tä. Tieto levisi kulovalkean tavoin ja eräs kemikaaleihin perehtyvä blogi otti tästä koko ilon irti. Klikkihakuisien otsikointien takaa löytyi hieman arveluttavalla tavalla toteutettuja postauksia aiheesta. Kun viralliset tahot tutkivat ennen, kun hutkivat, oli blogeissa ja muussa sosiaalisessa mediassa kohu jo irti. Voisi sanoa, että hieman hysterian puolellekin mentiin jossain määrin. Tuo nimeltä mainitsematon blogi myllytti sen minkä kerkesi ja jakoi ehkä jopa tieten tahtoen väärääkin informaatiota tuotteista, jotka sisältäisivät tuote PHMB:tä. Tai vaihtoehtoisesti kyse on ollut laiskuudesta, jossa ei olla viitsitty millään tavalla tehdä taustatöitä – mene ja tiedä sitten kummasta oli kyse. Joka tapauksessa postaukset tuottivat haluttua tulosta, eli klikkejä, kun postauksia jaettiin sosiaalisessa mediassa. Ainahan sitä voidaan mainita, että tieto voi olla vanhentunuttakin, mutta kun koko postauksen sisältö kuitenkin nojaa tiedon jakoon ”vaarallista” ainetta sisältävistä kosmetiikkatuotteista, niin missä on suurin funktio postauksen sisällössä? Mikä jää kaikille päällimmäisenä mieleen? No brändit, jotka listalta löytyivät.

Kun luin ensimmäistä PHMB:tä sisältävien kosmetiikkatuotteiden listaa, niin tein bongauksia. Siellä oli muutama tuote, joita minultakin löytyy. Kaksi sellaista, josta olen vasta hiljattain postannut ja jopa arponut. Tiedättekö, sillä hetkellä iski sellainen voi paska -fiilis. Mitä nyt tekisin noille tuotteille? Hävitänkö ne vai käytänkö? Otin selvää taustoista, että mitä tuo PHMB oikein tarkalleen on? Kyseessähän on säilöntäaine, joka sai CRM -luokituksen 2. Säilöntäaineen epäillään aiheuttavan syöpää. Huomautan, epäillään aiheuttavan syöpää. Se ei saanut luokitusta, että aiheuttaa syöpää. PHMB:tä ei ole saanut käyttää kosmetiikassa 2015 lähtien. Lainsäädäntö kemikaalin suhteen on sekava ja ristiriitainen. Kun lainsäädäntö on ollut ristiriitainen, on selvää, että se on aiheuttanut sekaannuksia. Päätin odotella virallisen tahon ja valmistajien lausuntoa ennen, kun lähden muodostamaan asiasta mielipidettä ja päättämään, että mitä tuotteilleni teen?

Kun selvisi, että monta brändiä oli vedetty huonoon valoon sensaatiohaun tai laiskuuden vuoksi, minua hieman sieppasi. Lumene ja monta muutakin brändiä antoivat virallisen tiedotteen, että eivät ole käyttäneet PHMB:tä tuotteissaan sinä aikana, kun se on ollut riskiluokituksessa. Lumenen tiedotteen löydät täältä. Myös Nivea ja Dermosil ovat ilmoittaneet, että eivät ole enää käyttäneet PHMB:tä tuotteissaan. Googletin ja googletin, mutta en löytänyt L’Oréalin kommenttia aiheesta, vaikka sellaista se on jo medialle luvannut. Joudumme siis edelleen odottamaan heidän perusteluja ja kannanottoa. En kuitenkaan usko, että tämä jättiyhtiö olisi halunnut sairastuttaa kuluttajiaan tai tuoda brändejään huonoon valoon kohussa. Sehän olisi aivan pöljää bisnestä. Kyseessä on mitä ilmeisimmin eri tavalla tulkittu lainsäädäntö. Tämä ei tietenkään tee asiasta hyväksyttyä, mutta itse ainakin yritän ymmärtää tapahtunutta – miten markkinoilla voi olla kiellettyä ainesosaa sisältää kosmetiikkaa?

Monia varmasti mietityttää, että mitä tehdä niille tuotteille, joiden pakkauksen INCI-luettelosta löytyy PHMB, eli polyaminopropyl biguanide? On varmasti selvää, että tuntuu ihan erilaiselta käyttää ko. tuotetta, kun tietää sen sisällöstä enemmän ja on tietoinen, että tuotteessa on säilöntäainetta, joka saattaa aiheuttaa syöpää ja se on kosmetiikkalainsäädännössä kielletty, vaikkakin hieman sekavasti. Kannattaa ehkä miettiä, että onko tuote sellainen, että se jää iholle? Voiko se joutua kosketuksiin limakalvojen kanssa? Vai onko tuote sellainen, että se huuhdellaan pois? Valveutuneisuus ja huolestuminen ovat tervettä ja paikallaan. Sitä ehdottomasti pitää olla, eikä olla aivan hälläväliä meiningillä. Mutta ei kannata lähteä nyt me kaikki kuollaan -linjalle. Itse päätin, että en käytä limakalvoille tulevaa tuotetta, iholle jäävistäkin on enää rippeet pakkauksien pohjilla, joten käytän ne. Mutta en ostaisi enää ko. säilöntäainetta sisältäviä tuotteita, koska se on kuitenkin sekavastakin lainsäädännöstä huolimatta kielletty. Jokainen tehköön oman päätöksensä sille, että mitä niille PHMB:tä sisältäville kosmetiikkatuotteille tekee, mutta virallisetkaan tahot eivät kehota hysteriaan.

Haluaisin muistuttaa sellaisesta seikasta, että luonnonkosmetiikka on bisnestä siinä missä muukin kosmetiikka. Oikeastaan tänä päivänä iso ja kaiken aikaa kasvava bisnes. Sielläkin pyörii isot miljoonat. Minusta tuntuu, että joillakin tämä seikka unohtuu välillä ja sellainen tietynlainen kriittisyys ”luonnollisuutta” kohtaan unohtuu. Markkinoinnin habitus on purrut ja mainoslauseet on saatu iskostettua meihin. Olen eräässä FB-ryhmässä, jossa silmiini pistää hyvin vahvasti se, että ryhmää ylläpitää ja tietoa jakaa henkilö, jonka elanto tulee luonnonkosmetiikan myymisestä. Näkeekö kukaan muu tässä ”hieman” omaa lehmää ojassa ja mahdollisesti hyvin puolueellisia näkökantoja ja motiiveja ko. ryhmälle? Miksi sitten Teknokemian Yhdistyksen virallinen lausunto nähdään puolueellisena? Tätä siis tarkoitan sillä, kun sanon kriittisyyden puutteen välillä pilkistelevän. Kun kuultu ja luettu asia sopii omaan maailmankuvaan, sitä ei ymmärretä epäillä ja kun se ei sovi, sitä epäillään ja uskotaan enemmin salaliittoteorioihin ja yms.

Mikä minua tässä kaikessa kohussa kuohahdutti? Sen lisäksi, että peräänkuulutan kosmetiikkavalmistajien vastuuta, niin peräänkuulutan myös bloggaajien vastuuta. Bloggaajalla ei ole samanlaista vastuuta, kuin ammattitoimittajalla. Mutta bloggaajan ei tällöin sitten tulisi leikkiäkään toimittajaa, jos ei meinaa tehdä sitä yhtä vastuullisesti, kuin toimittaja. Tässäkin kohussa kävi nyt niin, että yllättävän moni unohti lähdekriittisyyden. Tämä seikka ei sinällään ole uutta. Jos luetaan netistä ”uutisointia” tai ”tietoa”, joka tukee sitä maailmankuvaa ja käsitystä, joka lukijalla on jo valmiiksi, unohtuu helposti kriittisyys luettua kohtaan. Lukemaansa ei osata epäillä, koska se kertoo juuri sitä, miten asioiden uskoo olevan. Tätä on nyt nähty liiankin paljon. Ääripäät lähtevät näkyvään some-myllytykseen ja kohu on valmis. Sosiaalinen media on tätä päivää, mutta valitettavasti kaikki sitä eivät vielä osaa käyttää. Some on niin uusi asia, että sitä ei vielä osata tulkita ja lukea tietyllä kriittisyydellä. Tieto leviää nopeasti, mutta samalla mielipiteet muuttuvat faktoiksi ja sanomaa jaetaan absoluuttisena totuutena.

Ehkä tämän oman postaukseni pointti onkin tiedon jakamisen tai mielipidepostauksen sijaan se, että haluaisin ihmisten olevan epäilevämpiä kaikkia kantoja kohtaan ja kaivavan tietoa useammasta näkökannasta katsottuna ja ennen kaikkea eri tahoilta. Olen joskus sanonut ja sanon edelleen – lukekaa jokaista juttua pieni kriittisyys silmissä, myös minun blogia. Vaikka en valehtele tai tieten tahtoen jaa väärää tietoa koskaan, niin kuitenkin tämän blogin takana on ihminen ja yksi ihminen vääjäämättä jakaa tietoa ja mielipiteitä omaa moraalia, etiikkaa ja elämänkatsomusta mukaillen. Absoluuttisia totuuksia on marginaalinen määrä tarjolla missään.

Asioista on aina haettava jotain hyvääkin. Itse koin tämän hyvänä opetuksena, että isoveli ei aina valvo, vaan meidän tulee itsekin olla perillä asioista. Kuluttaja alkaa olla tänä päivänä kaiken aikaa valveutuneempi ja yksi kiitos siitä kuuluu kyllä sosiaaliselle medialle. Tieto liikkuu nopeasti ja se tavoittaa ennen näkemättömällä tavalla. Tietoa on paljon ja sitä kyllä löytää, jos haluaa. Itse olen aika sokeasti luottanut siihen, että Suomessa ei myydä kosmetiikkaa, jossa olisi kielletyksi luokiteltuja ainesosia. Olen nyt tästäkin asiasta tietoisempi – valvonta ei ole niin tehokasta, kuin luulin sen olevan. Kuitenkaan en ole täysin menettänyt uskoa ja luottoa valvoviin tahoihin ja on hyvä, että on blogeja, joissa asioita käsitellään. Joukkohysterian lietsominen ei vain ole mielestäni se paras tapa. Kuitenkin voimme miettiä, että mikä onkaan paras tapa saada tieto leviämään, kuin tehdä se keltaisen median tyyliin? Aivan! Joten ihan täysin en voi kritisoida erään kemikaaleja käsittelevän blogin julkaisuja ja tyyliä miten ne oli toteutettu. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja niin yksiselitteisiä. Täysin sama pätee luonnonkosmetiikka vs. perinteinen kosmetiikka -asetelmaan. Miettiikö kukaan muu sellaista seikkaa, että kuinka tehokkaasti luonnonkosmetiikkaa on tutkittu? Onko se samoissa mittakaavoissa ja yhtä pitkään tutkittua, kuin se ns. kemiallinen kosmetiikka? Tiedetäänkö luonnonkosmetiikasta jo kaikki? Entä onko itse valmistettu kosmetiikka kaikista turvallisinta? Onko kotioloissa steriiliä valmistaa kosmetiikkaa ja osaako jokainen huomioida säilyvyydet ja mahdolliset muut seikat? En ota näihin kantaa, koska en tiedä vastauksia näihin päässäni toisinaan pyöriviin kysymyksiin.

Oho, olipas minulla tästä aiheesta asiaa. Lyhyen ytimekkäästi totean loppuun, että en vähättele kohua, vaan otan sen vakavasti, mutta en julista yhdellekään brändille bannausta, enkä ryhdy hysteriaan. Kolikolla on aina kaksi puolta, aina.

Minkälaisia ajatuksia teillä on tästä kohusta tai ylipäänsä kohuun suhtautumisesta? Heräsikö sinussa suuria tunteita vai oletko vaikeuksissa miettiessäsi, että mihin lähteeseen uskoa? Itse pidän kemikaaliblogeista isossa arvossa Kemikaalikimaraa, jonka takana seisoo kemiantekniikan DI Anja Nystén. Itse pidän hänen tavastaan suhtautua asioihin ja tuoda ne julki, koska ne perustuvat tieteeseen.

Mukavaa ja informatiivista viikkoa! Seuratkaamme tämän PHMB-kohun etenemistä. Oliko se jo tässä vai vieläkö se saa jatkoa?

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa