Havaintoja parisuhteesta

”Kukaan ei ikinä enää kohtele minua niin”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Kymmenen vuotta jaksoin. Sen jälkeen uskalsin lähteä. Uskalsin, vaikka sen jälkeen tapahtui, mitä pelkäsin. Läheisetkin ihmiset alkoivat syyllistämään minua siitä, että rikon kauniin perheen, että olen itsekäs omahyväinen tuuliviiri. Ajatelkaa, tuuliviiri 15 vuoden parisuhteen jälkeen.

Viisi vuotta oli kivaa. Olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja olla tekemättä lapsia, sillä seuraavat 10 vuotta olin kodinhoitaja ja panopuu. Enkä vain tyytynyt osaan ja katkeroitunut, vaan yritin puuttua useaan kertaan.

Seksiin minun olisi pitänyt olla valmis heti kun mies kouraisee rinnasta tai haaroista. Kun en ollut, syytti mies minua frigidiksi ja pihtaajaksi. Oli meillä seksiä, mutta lähinnä siksi, että sain taas sillä hetken rauhan, kun seksi oli poissa päiväjärjestyksestä.

Huoralta saa mitä tahansa kun rahaa antaa. Sinulta en saa, vaikka elät minun rahoillani. Sinut erottaa huorasta vain sormus ja pihtailu. Näin kauniisti mieheni sanoi minulle kännissä. Tämä oli viimein liikaa. Ensinnäkin tienasin omat rahani käymällä töissä ja toisekseen en ollut koskaan kuullut mitään niin naisvihamielisiä kenenkään sanovan kuin tuon arvostussa asemassa työyhteisössään olevalta herrasmieheltäni. Niin häntä monet kutsuivat. Hieno herrasmies.

Erosin ja olin vuoden yksin ja lasteni kanssa. Vuosi erosta tapasin ihanan miehen. Miehen joka arvostaa minua naisena. Miehen joka rakastaa. Hienoja puitteita hän ei mukana tuo niin kuin edellinen mies, mutta olen sen verran viisastunut, että puitteiden sijaan minulle on tärkeämpää sisältö.

Kukaan ei ikinä kohtele minun niin kuin edellinen mies kohteli. Ikävää tässä on vain se, että uusi uhri odotti heti jälkeeni. Hänkin on jo eronnut miehestäni. Ymmärsi elämää enemmän kuin minä ja nopeammin.

Lue myös

X