Nainen kuin runo.

Nainen on kuin hyvin kirjoitettu runo.

Runossa jokaisella sanalla on merkitys.

Merkitys, jonka voi jokaisella lukukerralla tulkita eri tavoin.

Luettuaan runon luulee ymmärtäneensä kaiken,

mutta lopulta ei ole ehkä ymmärtänyt mitään,

on vain tehnyt oman tulkintansa.

Minusta on niin, että jokaista runoa ei edes tarvitse ymmärtää.

Jää vain kokemus jostakin merkityksellisyyden tunteesta.

Kaunis runo jättää muistijäljen,

tunteen, että on kokenut jotain hämmästyttävän kaunista.

Jokaisen sanan auki pohtiminen vie tunnetta kauemmaksi,

koska tärkeämpää on vain kulkea kohti runosta hehkuvaa kauneutta,

joka voi valua ulos joko ilon tai surun pisaroina.

Nainen näkyy vastaantulevan nauravissa silmissä,

tai viipyilevänä suudelmana kosteiden huulien kaarilla.

Nainen näkyy naarmuina ihon pehmeällä kuorella,

tai kutsuvina sanoina aamuyön viimeisillä tunneilla.

Nainen näkyy lupauksena yhteisen sängyn viereisellä puolella,

tai odotuksena yhteisen hetken jatkuvuudesta.

Sillä nainen, joka on merkinnyt minut kosketuksellaan,

on nainen, jonka kosketusta en koskaan halua pois ravistaa.

Sillä nainen, joka minut kaikilla mausteilla haluaa,

on nainen, jota vierelläni haluan sormenpäilläni loppuun asti koskettaa.

Minä haluan sinut, nainen, vaimo.

Minä haluan sinua, nainen, vaimo.

Haluan pitää sen yhteisen sängyn ja kahden ihmisen peittävän peiton.

Minä haluan peiton sisällä, että kynsilläsi viillät selkääni kirjoituksen,

jossa lukee koko loppuelämämme yhteinen tarina.

Siinä tarinassa vain Sinä Ja Minä,

sekä ympärillämme sykkivä loputon avioliitto.

Ja se pienen pieni väli, johon kukaan ei mahdu tulla.

Sinä olet minun nainen, vaimo.

Sinussa on sisällä naisen mysteeri, arvoitus.

Ja sitä arvotusta en edes halua ratkaista,

sillä jokaisen salaisuuden sisällä lepää intohimo.

Ja se intohimosta leiskuva kipinä on se liima,

joka sitoo vartalomme toinen toista palvomaan.

Sinä olet kuin kaunis, hyvin kirjoitettu runo,

jossa on koko elämän kestävä arvoitus.

Sinä olet se kohde, jota suoraan kohti kulkea,

syli, jonka lämpöön jäädä lepäämään

ja käsi, jota oma käsi kurkottaa.

Elämä, jota haluan elää.

Minä haluan lukea sinua,

hyvin ja kauniisti kirjoitettu runo,

koko elämäni ajan,

sillä tiedän, että parempaa runoa,

en mistään löydä luettavakseni.

Minä rakastan sinua.

Älä koskaan mene pois,

sillä minä tarvitsen sinua,

jotta saisin lukea maailman kauneinta runoa.

Niin kuin siinä laulussa, otan sinut syliin, eikä kukaan enää pääse meidän väliin.