”Olin 11 kun enoni halusi ottaa minut yökylään ja tehdä minusta naisen”

”Kiitos paljon tärkeästä tekemästäsi työstä
Toivon, ettei teksti ole kovin groteskia ja/tai triggeröivää.

Tässä minun tarinaani seksuaalisen väkivallan osalta.
Ensimmäinen seksuaaliväkivaltakokemukseni tapahtui ollessani 11 vuotias. Tekijä oli isäni eno, joka aiemmin oli ollut mukava hassu mies. Sinä kesänä hän katsoi minua eritavalla ja kaikinkeinoin halusi jäädä kanssani kahden. Penetraatiota ei onneksi tapahtunut, vaikka hän olisikin tahtonut saada minut yökylään omien sanojensa mukaan tehdäkseen minusta naisen. Isäni ei onneksi antanut lupaa yökyläilyyn.
Tämä on ainoa seksuaaliväkivallan kokemukseni, johon ei sisältynyt penetraatiota.

Seuraava kokemukseni oli ensimmäisen poikaystäväni isoveljen teko ollessani 12 tai 13 vuotias. Hän halusi viedä minut ajelulle hienolla autollaan. Hän ajoikin asunnolleen, jossa kysyi minulta olenko neitsyt. En tiennyt kumpi vaihtoehto olisi pahempi, joten vastasin en tiedä. Tekijä naurahti ja sanoi ettei se haittaa, koska minulla on siellä alhaalla toinenkin toimiva aukko.

Yksi muista seksuaaliväkivallan kokemuksistani tapahtui ollessani n. 15v. Kaverini ja hänen kaverinsa lähtivät saattamaan minua kotiini löydettyään minut yksin kävelemässä hyvin humalaisena. Päätyivät raiskaamaan minut jalkapallokentän viereisessä pikkumetikössä. Eivät saattaneet minua tekonsa jälkeen enää kotiin.

Kaksi muuta tapausta on sellaisia, että luulin pääseväni hengestäni heidän käsissään.

14 vuotiaana menin kaverini kanssa molempien tutun kauppiaan kaupan tiloihin ryyppäämään. Siellä kolme aikuista miestä kohdistivat meihin tuntikausien ajan seksuaalista väkivaltaa. Tästä tapauksesta olimme oikeudessa lähes 20 vuotta tapahtumien jälkeen, ennen rikoksen vanhenemista kuitenkin. Ainoastaan yksi tekijä oli tiedossa ja hän oli myös vuosien ajan kohdistanut tuohon kaveriini hänen lapsuudessaan seksuaaliväkivaltaa. Tekijä sai 4v tuomion, josta istui muutaman kuukauden ajan kunnes pääsi avovankilaan, josta käsin työskentelee omistajavaihdoksen jälkeen samassa kaupassa, jossa tuo seksuaaliväkivaltatapahtuma tapahtui n. 20v sitten.

Nuoruudessani oli myös yksi minulle haitallinen ”suhde” ikätoveriini. Olimme tunteneet pikkulapsista saakka. 6.luokan jälkeen hän alkoi vaatimaan seksuaalisia tekoja minulta ja sitä kesti vuosia, olisiko 6 vuotta. Hän saattoi soittaa minulle ”tule h*ora ottamaan suihin” ja useimmiten minä menin. Hän ei koskaan koskenutkaan minuun, haki vaan tyydytyksen minun käsilläni tai suullani, mutta tuskin katsoikaan minua.
Kysyi aikuisiällä eikö meidän olisi jo aika lyödä hynttyyt yhteen.

Aikuisiällä minut on yritetty raiskata useamman kerran. Yleensä kavereiden kesken yksityisissä juhlissa tai eksän toimesta, mutta valitettavasti myös yksi minut kasvattaneista ihmisistä sitä yritti.
Yksi ystäväkseni luulemani ihminen raiskasi minut sinä aikana kun olin vuosia käynyt terapiassa, hänelle uskoutunut ja hänen tuettuaan minua oikeudenkäyntiprosessin aikana.
Kykenin terapian edettyä katkaisemaan välini häneen vasta 5 vuotta tapahtuneesta.

Seksuaalista ahdistelua on ollut niin paljon, etten osaa kertoa siitä. Se on sama kuin kertoisi tapahtumista jolloin leikkaa saksilla jotain auki; se on liian tavallista, siihen on liian tottunut. Ei oikein osaa muuta odottaakaan. En osaa nimetä paikkaa missä sitä ei olisi tapahtunut.
Valitettavasti uskon, että kun ikää tulee enemmän, minut jätetään rauhaan. Valitettavaa se on siksi, ettei jotkut ihmiset ole muuttuneet, uudet nuoret, aivan liian nuoret vaan ovat monien ahdistelijoiden ja väkivallan käyttäjien kohteena.

Psykoterapiassa olen käynyt 9 vuoden ajan, toipumistie on ollut ja tulee olemaan pitkä. Olen hyvin traumatisoitunut, vaikkei sitä päällepäin uskoisi. Olen yksi näistä työttömistä loisista, joihin nykyään kohdistetaan paljon vihaa ja arvostelua.

Minun on erittäin vaikeaa päästää lähelleni ihmisiä ja terapian avulla olen oppinut mm. sen etten voi tavata ihmisiä kuin ainoastaan julkisilla paikoilla muutoinkin tiukoin raamein.

Olen 33v, vasta muutama vuosi sitten kerroin perheelleni kokemuksistani, jotta voin kirjoittaa julkisesti aiheesta kokijana.

Joku toivon näkökulma olisi mukava kirjoittaa loppuun, mutta tämä on oikeasti niin synkkä aihe etten halua väkisin väkertää sen ympärille hopeareunusta, jota ei ole olemassakaan.

Psykoterapeuttini oikeudenkäynnissä lausumien sanojen mukaan elämäni olisi hyvin toisenlaista mikäli minuun ei olisi kohdistettu seksuaalista väkivaltaa.”