Havaintoja parisuhteesta

Pitääks sun aina olla niin helvetin vaativa?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Monet meistä muistavat Suurlähettiläiden renkutuksen, jossa lauletaan, että pitääks sun aina olla niin helvetin hankala. Ne, jotka muistavat, saivat nyt korvamadon. Otan oikeuden omiin käsiini ja Suurlähettiläiden vanhan hitin hengessä kysyn avoimen kysymyksen, että pitääks sun aina olla niin helvetin vaativa?

Kuvitellaan eteemme esimerkki parisuhteesta. Parisuhteessa on selvä epätasapaino tekemisten suhteen. Tuntuu kuin toinen tekisi koko ajan jotain ja toinen ei koskaan oikein mitään. Tilanne on epäreilu ja aiheuttaa vitutusta, nalkutusta, mykkäkoulua, katkeruutta ja vihaa. Pahimmillaan tässä tilanteessa parin toinen osapuoli nalkuttaa ja ilmaisee tyytymättömyyttä puolisonsa toimintaan ja toinen osapuoli hermostuu nalkutuksesta ja lopettaa tekemästä sitä vähääkään.

Nyt tullaan tekstin varsinaiseen aiheeseen. Helposti alamme tässä tilanteessa syyttelemään sitä, joka ei koskaan tunnu oikein tekevän mitään. Koskaan emme lähde pohtimaan sitä, että tekeekö toinen tarpeettomasti liikaa ja onko hänellä aivan liian korkea vaatimustaso esimerkiksi sille, miltä kotona pitää joka hetki näyttää. Mitäpä jos emme alkaisikaan vaatia toista tekemään selvästi enemmän, vaan pyytäisimme toista tekemään selvästi vähemmän.

Seuraavaksi viittaan kahteen eri tutkimukseen. Toinen on aivan tuore Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus, jossa selviteltiin, että mitkä syyt väsyttävät vanhempia tai vanhempaa pikkulapsiaikana. Vastus oli yksiselitteinen. Selvästi eniten vanhempaa väsyttää ja kuormittaa hänen taipumuksensa täydellisyyteen. Toisin sanoen itseltä vaaditaan aivan liikaa jo joka hetki kaiken pitää mennä kuin opaskirjasta täydelliseen vanhemmuuteen.

Toisen tutkimuksen lähdettä en valitettavasti muista, mutta koen oikeudekseni kirjoittaa sen tuloksista silti. Kyseessä oli yhdysvaltalaistutkimus, jossa oli vertailu heteronormatiivisessa parisuhteessa elävien ihmisten kotitöihin mennyttä aikaa. Ero naisten ja miesten välillä oli huomattava. Nainen käyttää kotitöihin kolme kertaa enemmän tunteja vuodessa kuin mies käyttää.

Tutkimuksessa mitattiin myös sitä, että miten kotityöt ovat naisen ja miehen välillä jakautuneet. Siinäpä ei enää ollutkaan eroa juuri lainkaan. Naiset ja miehet tekivät lähes yhtä paljon eri kotitöitä. Merkittävintä tutkimuksessa olikin se, että nainen käyttää samojen kotitöiden tekemiseen selvästi enemmän aikaa kuin mies.

Tästä tultiinkin mielenkiintoiseen lopputulemaan. Tutkimuksesta virinneessä keskustelussa ei alettu vaatimaan miehiä tekemään entistä enemmän kotitöitä, jotta ero naisten käyttämiin tunteihin saataisiin kurottua pienemmäksi, vaan nimenomaan kannustettiin naisia käyttämään huomattavasti vähemmän kotitöihin aikaa. Sillä mitään ei jää kuitenkaan tekemättä, vaan asiat tulee tehdyksi vähemmällä tuntimäärällä.

Tämä on hyvä muistaa tilanteissa, joissa tuntuu epäreilulta se, että seisoo tiskirätti kädessään hinkkaamassa tiskipöytää samalla, kun toinen istuu sohvalla kaukosäädin tai kirja kädessään. Ei kannata suorilta lähteä syyttelemään toista laiskuudesta, vaan tutkiskella omia toimitapojaan. Miettiä hetken, että tuleekohan sitä vaadittua itseltään ja muilta liikoja.

Koska se on oikeasti ajattelemisen arvoinen kysymys, että jos toisella menee imurointiin tunti ja itsellä kuusi tuntia. Se saattaa olla itsekästä vaatia toista siihen samaan täydelliseen tasoon siisteydessä, joka itsellä on. Asiasta on ainakin syytä keskustella, eikä syyttää suorilta toista laiskuudesta tai huonosti tehdystä työstä. Pitää olla ehkä valmis luopumaan omasta vaatimustasosta, ellei sitten pidä elämäntarkoituksena sitä, että maailman pitää seistä koko ajan suorassa ja asunnon pitää jokainen hetki kiiltää kuin vastakiillotettu hopealusikka.

Pitää vain muistaa, että maailma ei ole suora ja elämä ei ole sen suoristamista varten. Pöly on kaunista, kun se kimmeltää auringonpaisteessa huonekalujen pinnalla. Elämän kauneus jää herkästi huomaamatta, jos sitä yrittää maanisesti pyyhkiä rätillä huonekalun pinnalta pois.

Kuten Ismo Alanko asian on biisissään ilmaissut:

”Se, joka kauneutta janoaa, ei pelkää paskaakaan.”

X