Itsetuntemus

Masennus koskettaa myös sairastuneen läheisiä – näin autat sairastunutta, joka torjuu kaiken avun

Masennus koskettaa sairastuneen lisäksi hänen läheisiään. He haluavat usein tukea ja ymmärtää, vaikka masentunut torjuisi kaiken avun. Miten huolehtia läheisestä uupumatta itse?
23.10.2019 Teksti: Virve Järvinen Kuvat: iStock

Masennus on yleinen sairaus, joka koskettaa masentuneen lisäksi usein hänen lähipiiriään. Moni haluaa auttaa sairastunutta ystävää tai perheenjäsentä, mutta joskus käy niin, että tukija väsähtääkin itse auttaessaan toista. Miten voisi huolehtia läheisestä uupumatta?

Masennus on jokaisella erilainen – hanki tietoa sairaudesta

Masennukseen sairastuneen ihmisen tuntemuksia voi ymmärtää paremmin, kun hankkii tietoa masennuksesta. Sen oireet ovat eri ihmisillä erilaisia. Ihminen voi käydä töissä ja nauraa ja olla silti masentunut.

Masentuneen kanssa kannattaa puhua siitä, mitä sairaus tarkoittaa juuri hänelle. Sairastuneen on usein itse vaikea kuvailla tuntemuksiaan, ja siksi hän saattaa puhua mieluummin esimerkiksi univaikeuksistaan tai ihmissuhteistaan.

Masentunut tarvitsee mahdollisesti ammattilaisen apua vaikkei välttämättä sitä myönnäkään. Hänelle voi ehdottaa, että mennäänkö yhdessä tapaamaan lääkäriä.

Vältä neuvoja

Masennus on mielen sairaus, joka puhkeaa, kun ihmisellä on elämässään liikaa kuormittavia asioita. Se ei ole saamattomuutta eikä laiskuutta. Siihen liittyvä alakulo ei mene itsestään ohi, eikä paraneminen tapahdu hetkessä.

Masentunut saattaa kokea syyllisyyttä ja häpeää, joita toisten jakelemat piristymiskehotukset ja kärkkäät neuvot eivät poista. Masennuksen taustalla on lukuisia tekijöitä. Kukaan ei voi tietää varmasti, miksi toinen sairastuu ja toinen ei. Sairastuneelle on hyvä muistutella, ettei sairastuminen ole hänen oma vikansa.

Älä vähättele masentuneen tunteita

Masentunut ei voi ottaa itseään niskasta kiinni, vaikka haluaisi. Pahinta on, että hänen oloaan vähätellään ja verrataan satunnaiseen, jokaista aika ajoin vaivaavaan alavireisyyteen.

Satunnaisessa alakulossa ihminen säilyttää toimintakykynsä ja näkee elämässään myös valoa ja mahdollisuuksia. Masennuksessa alakulo voi jatkua ja jatkua, ja se on usein voimakasta. Toivo ja voimat ovat kadonneet, eikä sairastunut välttämättä jaksa nousta sängystä ylös.

Yltiöpositiivinen tsemppipuhe on vähättelyä. Se voi sisältää ajatuksen, ettei masentuneella ole oikeutta tunteisiinsa.

Ole lempeästi läsnä

Masentuneelle ei voi sanoa, että ymmärtää hänen tilannettaan. Edes masennuksen sairastanut ei voi tietää, miten joku toinen kokee masennuksen. Aina voi silti kuunnella ja olla läsnä. Jo tieto siitä, että joku välittää, voi auttaa.

Voipuneelta kannattaa kysyä, mitä hän toivoo läheiseltään silloin, kun hänellä on huono olo. Moni toivoo, että läheinen kunnioittaa masentuneen senhetkistä tilaa ja antaa levätä – eikä todellakaan hoputa toista toipumaan.

Masennus vie voimat, anna arjen rullata

Masentunut ei vaadi, että häntä kohdeltaisiin silkkihansikkain. Useimpia auttaa se, että toinen huolehtii, että päivissä säilyy edes jonkinlainen rytmi ja arki ympärillä jatkuu sairaudesta huolimatta mahdollisimman tavallisena: makaronilaatikko lämpiää mikrossa, pyykkivuori ei kasva valtavaksi ja roskapussit kulkeutuvat ulos.

Sairastuneen puolesta ei kannata tehdä kaikkea. Liika passaaminen saa hänet tuntemaan itsensä hyödyttömäksi ja vahvistaa kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunteita. Kotitöitä voi hoitaa yhdessä: tehdä ruokaa ja lajitella pyykkiä.

Tuo toivoa

Masentunut näkee monesti maailman mustana ja toivottomana paikkana. Läheisen ihmisen tehtävänä on ylläpitää toivoa ja muistuttaa, että sairastunut saa hoitoa ja että masennuksesta paranee.

Toisen matalaan mieleen ja ahdistukseen ei pidä lähteä mukaan. Masentuneen ympärillä ja voinnissa tapahtuu myös hyviä asioita, pieniä edistymisiä ja ilonpilkahduksia, joita läheinen voi auttaa huomaamaan: ”Saunominen oli eilen tosi kivaa, kun sain sinut seurakseni. ” ”Kiitos, kun jaksoit auttaa minua pöydän kattamisessa.”

Takapakit kuuluvat kuntoutumiseen. Silloin voi ajatella, että jos tänään on huono päivä, huominen voi olla parempi. Yhdessä tästä selvitään!

Kannusta kohtuudella

Masennusta hoitaa ja ehkäisee se, että ihminen tekee joka päivä jotain, mikä tuottaa hänelle iloa. Sairastunutta voi kannustaa hänelle aiemmin iloa tuottaneisiin tekemisiin – kohtuudella.

Läheisen ei tarvitse ryhtyä ohjelmatoimistoksi ja aikatauluttaa sairastuneen päivää. Liika yrittäminen uuvuttaa läheisen, eikä se palvele masentunuttakaan. Voimattomana päivänä masentunut ei vain pääse liikkeelle ja piristämisyritykset voivat tuntua syyllistämiseltä.

Lähde kaveriksi

Kun masentuneella on virkeä päivä, hetki kahvilassa tai taidenäyttelyvisiitti voi tehdä hyvää sekä sairastuneelle että läheiselle. Joskus läheistä tarvitaan kaivamaan sairastuneelle sopivat vaatteet kaapista ja auttamaan häntä astumaan kynnyksen yli.

Liikunta voi helpottaa masennusoireita. Kun aloitekyky on nollissa, kynnys lähteä liikkeelle on entistä korkeampi. Läheinen voi silloin lähteä kaveriksi ja vedota järkisyihin: liikunnan jälkeen olo on yleensä parempi kuin ennen sitä.

Masennus voi väsyttää sinutkin, huolehdi rajoistasi

Omainen haluaa luonnollisesti huolehtia sairastuneesta läheisestään. Vaarana kuitenkin on, että tehtävä alkaa hallita omaisen elämää ja omasta jaksamisesta huolehtiminen jää taka-alalle.

Omainen ei ole terapeutti. Hänen ei tarvitse ottaa kantaa kaikkiin sairastuneen sanomisiin ja tuntemuksiin ja yrittää keksiä niihin ratkaisua.

Masentuneen auttaminen voi uuvuttaa, varsinkin jos hän torjuu avun. Silloin kannattaa muistaa, että masentunut on sairas. Hänen kykynsä tuntea ja osoittaa myönteisiä tunteita saattaa olla heikentynyt.

Haastavan elämäntilanteen vuoksi omainen on itsekin vaarassa sairastua. Omainen voi tukea masentunutta pitämällä huolta myös itsestään. Se on tärkeää sairastuneellekin, joka voi kokea olevansa taakka.

Omainen huolehtii jaksamisestaan nukkumalla ja syömällä riittävästi, osallistumalla harrastuksiinsa ja tekemällä itselle mieluisia asioita. Hän saa nauttia elämästä ilman huonoa omatuntoa.

Läheiselläkin tulisi olla joku, jonka kanssa keskustella. Omaisyhdistykset tarjoavat tukea ja vertaistoimintaa.

 

Asiantuntijana projektikoordinaattori Anne Alakiuttu, FinFami ry, Uusimaa.

Tietoa masennuksesta ja vertaistukea: finfami.fi, mieli.fi ja mielenterveystalo.fi

Lue myös

Suosittelemme