Mari epäili peräpukamia, mutta hänellä oli peräsuolen syöpä – ”Olin sittenkin ajoissa syöpäni kanssa”
Peräsuolen syöpä sai Mari Portaalan pelkäämään avannetta. Se on muuttanut hänen elämäänsä yllättävän vähän.
Ennen Mari kutoi pipoja, nyt sukkia. Syöpä jätti jälkeensä viluiset varpaat. Kutomisen ohella hyvä kirja vie ajatukset pois ikävistä asioista.
Peräsuolen syöpä sai Mari Portaalan pelkäämään avannetta. Se on muuttanut hänen elämäänsä yllättävän vähän.
Kaikki on kunnossa. Sinulla ei ole mitään hätää. Oli tammikuu vuonna 2019, ja Mari Portaala istui työterveyslääkärin vastaanotolla. Marilla oli peräpukamia. Ne ovat tuiki tavallinen vaiva, potilaansa tutkinut lääkäri kertoi.
Mari oli hakeutunut vastaanotolle kipeän jalan takia. Kun lääkäri kysyi, oliko hänellä muita huolenaiheita, Mari muisti yhden. Hänen peräaukostaan oli tullut hivenen verta.
– Tiesin, että verenvuoto voi olla merkki suolistosyövästä. Olin siitä huolissani, sillä suvussani on suolistosyöpiä, Mari, 53, muistelee.
Marin isä ja isoäiti olivat kumpikin sairastaneet suolistosyövän, mutta sitä Marin ei tarvitsisi lääkärin mukaan pelätä. Verenvuoto oli peräisin pukamista, ja ne olivat vaaraton vaiva.
– Huoleni helpotti siltä istumalta, ja niin vaivakin. Verenvuoto lakkasi, eikä vessapaperiin tullut enää pelottavia punaisia jälkiä.
Marin vatsaa saattoi joskus nipistellä, mutta sen hän laittoi ruisleivän ja kaalin piikkiin. Vatsavaivat olivat niin lieviä, ettei niiden vuoksi kannattanut lähteä lääkäriin, Mari ajatteli.
– Olin huono lääkärissäkävijä. Menin vastaanotolle vain, jos oli ihan pakko.
Pakko tuli eteen, kun pukamadiagnoosista oli kulunut lähes kaksi vuotta. Kotona aamutoimet keskeytyivät, kun Mari tunsi, että pikkuhousuihin lorahti märkää nestettä.
– Ihan kuin olisin pissannut housuuni, mutta neste oli verta ja se tuli peräaukosta.
Peräsuolen syöpä täytti Omakannan merkinnöistä
Mari sai päivystysajan terveyskeskukseen samalle päivälle. Vastassa olleen lääkärin mukaan verta vuotava peräsuoli pitäisi tähystää kiireellisesti, ja hän kirjoitti potilaalleen lähetteen sairaalaan.
Kiire tarkoitti puolta vuotta. Mari sai odottaa niin pitkään, ennen kuin hän pääsi kolonoskopiaan eli paksusuolen tähystykseen.
– Minulla ei ollut suolessani vuotavia pukamia. Peräsuolessani oli kasvain, ja tutkimuksen tehneen lääkärin mukaan se oli pahanlaatuinen.
Lääkärillä oli myös hyviä uutisia: kasvain oli iso, mutta ainoa, eikä kuvantamistutkimuksissa löytynyt etäpesäkkeitä.
– Tutkimustulokset lohduttivat minua. Olin sittenkin ajoissa syöpäni kanssa. Minä en kuolisi syöpään, vaan sitä voitaisiin hoitaa.
Ennen syöpää Marilla oli Omakannassaan kahdeksan merkintää, ja nyt niitä alkoi kertyä valtavalla vauhdilla.
– Syöpäpotilaana oleminen on kokopäivätyötä. Diagnoosin jälkeen Omakantaan on kertynyt lähes pari sataa merkintää.
”Pian mietteeni kallistuivat siihen, miksi minä en sairastuisi syöpään”
Marin hoito aloitettiin kotona otettavilla sytostaattitableteilla ja sädehoidolla, jossa Mari kävi joka arkipäivä kuukauden ajan. Sen jälkeen hän sai kerätä voimia seitsemän viikkoa, minkä jälkeen hänet leikattiin.
– Tauko oli tarpeen, sillä olin todella väsynyt. Edessä oli iso leikkaus, ja sitä varten minun piti olla kunnossa.
Mari mietti, miksi peräsuolen syöpä tuli juuri hänelle.
”Jos jonkun piti sairastua, oli hyvä, että syöpä tuli minulle.”
Vaikka Marin suvussa on suolistosyöpiä, hänellä ei ole niille altistavaa geeniä ja elintavatkin olivat kunnossa.
– Pian mietteeni kallistuivat siihen, miksi minä en sairastuisi syöpään.
Valtaosaan syövistä ei pystytä nimeämään yhtä aiheuttajaa. Syöpään sairastumisessa on kyse useamman tekijän summasta ja huonosta onnesta.
– Jos jonkun meidän perheestämme piti sairastua syöpään, oli hyvä, että syöpä tuli minulle. Puolisollani on MS-tauti ja pojallani krooninen suolistosairaus, joten ehkä minä olen perheemme vahvin lenkki käymään läpi suolistosyövän.
Peräsuolen syöpä teki perheestä entistäkin tiiviimmän
Leikkauksessa Marilta poistettiin peräaukko ja -suoli. Samalla hänelle tehtiin avanne eli aukko vatsalle ulosteen poistumista varten.
– Leikkauksen jälkeiset viikot olivat rankkoja. Olin kipeä enkä saanut istua kuuteen viikkoon.
Ruokahalu vaihteli, ja Mari laihtui 15 kiloa. Sytostaattihoidot alkoivat uudelleen, ja tällä kertaa ne annettiin sairaalassa tiputuksessa.
– Sytostaatit eivät tuhoa vain syöpäsoluja. Käsistäni ja jaloistani katosi tunto, ja se tuskin palaa jalkoihini koskaan.
Maria paleli koko ajan. Onneksi oli kesä, ja hyvinä päivinä Mari tarkeni ja jaksoi käydä ulkona kävelemässä.
– Hyvinä päivinä neuloin pipoja. Kerros kerrokselta valmistuva käsityö oli terapiaa, ja pipoja valmistui sekä lähipiirille että sairaalan sädehoitoyksikköön. Huonoina päivinä suurin saavutukseni oli käydä suihkussa ja vaihtaa puhtaat vaatteet.
Peräsuolen syöpä piti Maria 11 kuukautta sairauslomalla. Kun äiti sairasti, perheen aikuiset lapset ottivat vetovastuun kodin arjesta.
– Jos syövästä pitää keksiä jotain hyvää, se teki perheestämme entistäkin tiiviimmän.
”Jos käy huono tuuri, olen onnellinen, että sairastan Suomessa”
Tällä hetkellä Mari on tutkitusti terve. Hän tekee kokopäivätyötä ruokapalveluohjaajana, lenkkeilee, pyöräilee ja hoitaa puutarhaa – tekee ihan samoja asioita kuin ennen syöpää.
– Pelkäsin turhaan, että avanne rajoittaisi tekemisiäni. Voin uida ja polskutella paljussa ihan kuten ennenkin.
Ainoa rajoite on ruokavaliossa. Mari ei enää syö kaalia ja papuja, sillä niistä tulee herkästi hajuhaittoja. Hedelmämehu ei maistu, sillä siitä Mari sai tarpeekseen sytostaattitablettien kyytipoikana.
– Muuten olen ihan sama ihminen kuin ennen syöpää, mutta pukeudun entistä useammin mekkoon. Minun on helpompi olla mekossa kuin housuissa, ja avannepussi piiloutuu mekon alle paremmin – jos sillä on mitään väliä.
Peräsuolen syöpä jätti puolivuosittaiset syöpäkontrollit. Lääkäreiden mukaan Mari on saanut niin hyvää hoitoa, ettei taudin pitäisi uusia.
– Jos minulla käy huono tuuri jatkossakin, olen onnellinen, että sairastan syöpää Suomessa.
Verovaroin maksettava hoito teki Mariin vaikutuksen. Potilaalta ei kysytty kertaakaan hoidon aikana, onko hänellä vakuutusta tai rahaa lompakossaan.
– Meillä saa maailman parasta, potilaalle ilmaista hoitoa, ja meillä myös seulotaan syöpiä.
Mari ei ymmärrä, miksi joku kieltäytyy seulontakutsusta.
– Jos suolistosyöpää olisi seulottu ikäisiltäni viisi vuotta sitten, minulla tuskin olisi avannetta.
Kommentit
Asun Itävallassa, jossa mielestäni on maailman paras terveydenhoitojärjestelmä. Suomessa odotat puoli vuotta kiireelliseen tähystykseen pääsyä, Itävallassa saat ajan 10 päivän sisällä. Myös rauhoittava lääkitys tutkimuksen aikana on rutiinia. Näin siis sekä julkisella että yksityisellä puolella Itävallassa. En todellakaan haluaisi olla nykyisen suomalaisen terveydenhuollon armoilla!
Kommentit
Se syy miksi ihmiset eivät mene seulontoihin, on todellakin se, ettei heillä sen jälkeen olisi varaa niihin ”ilmaisiin” hoitoihin. Onko hyväosaisten jotenkin vaikea ymmärtää, mitä köyhyys tämän päivän Suomessa tarkoittaa, vai miksi hoetaan tuota ilmaisuutta, jota ei aidosti kuitenkaan ole.
Se, ettei kysellä vakuutuksia, ei tarkoita, etteivätkö kaikki terveydenhoidon käynnit maksaisi, kalliista reseptilääkkeistä puhumattakaan. Varakkaat elävät jossain toisessa todellisuudessa, kuin enemmistö pienituloisista kansalaisista, jotka joutuvat koko ajan tekemään valintaa, ravinnon, välttämättömien reseptilääkkeiden ja terveyden- ja hammashoitokäyntien välillä. Esim. Reumasairautta poteva ei ole 15 vuoteen voinut käydä silmälääkärillä, kertonee jotain nykypäivän todellisuudesta.
Asun Itävallassa, jossa mielestäni on maailman paras terveydenhoitojärjestelmä. Suomessa odotat puoli vuotta kiireelliseen tähystykseen pääsyä, Itävallassa saat ajan 10 päivän sisällä. Myös rauhoittava lääkitys tutkimuksen aikana on rutiinia. Näin siis sekä julkisella että yksityisellä puolella Itävallassa. En todellakaan haluaisi olla nykyisen suomalaisen terveydenhuollon armoilla!
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous