Vaakakapinan Jenny Lehtinen: ”Olen syönyt paljon elämässäni yksin ja salaa”

Kolmilapsisen perheen äiti ja Vaakakapina-projektin käynnistäjä, toimittaja Jenny Lehtinen, 39, kyllästyi laihduttamisen ja ahmimisen jatkuvaan vuorotteluun. Hän päätti lopettaa dieetit ja opetella terveempää suhtautumista ruokaan.

Vielä vuosi sitten toimittaja Jenny Lehtisen, 39, vastaukset haastattelun ruoka-aiheisiin kysymyksiin olisivat olleet hyvin erilaiset sen mukaan, mikä vaihe hänellä olisi ollut menossa: hyvä vai huono. Hyvässä vaiheessa kuri oli tiukka, ja silloin Jenny söi ”oikeita ja hyviä” ruoka-aineita: aamiaiseksi puuroa, lounaaksi kevyen salaatin ja illalla jotain muuta kevyttä. Huonossa vaiheessa hän söi kaikkea, mikä oli hyvän vaiheen aikana kiellettyä: karkkia, pikaruokaa, leivonnaisia…

Jennyn syöminen vaihteli ääripäästä toiseen 25 vuoden ajan. Sinä aikana hän testasi kymmeniä dieettejä.

– Koska minulla oli listattuina hyvät ja huonot ruoat, syömiseen liittyi paljon ahdistusta ja stressiä. Ehkä älyttömin dieetti, jota noudatin, vaati, että ensimmäiset 10 päivää ruokalistalla oli vain lihaa ja maitotuotteita. Ei mitään muuta. Dieettien aloitusvaiheen jälkeen syömiseni karkasi käsistä aina.

Vuoden 2015 lopussa Jenny kyllästyi lopullisesti jojoiluunsa – laihduttamisen ja ahmimisen jatkuvaan vuorotteluun – ja siihen, ettei oma keho ollut hänen hallinnassaan. Jenny päätti opetella terveempää suhtautumista ruokaan. Ruokaidolikseen hän nosti ranskalaiset ja maan ruokakulttuurin.

– Ranskassa jälkiruoka kuuluu ateriaan ja siitä saa nauttia hyvällä omallatunnolla ilman syyllisyyttä. Siellä syömistä arvostetaan.

Jenny päätti lopettaa laihduttamisen, ja sittemmin hän on myös lopettanut ruokien jakamisen hyviin ja huonoihin. Hän syö tavallista ruokaa ja riittävästi. Jo se auttaa painonhallinnassa.

– Ajattelin aina, että minä jos joku olen sokerikoukussa. Kun aloin syödä riittävästi, huomasin, etten ollut sokerikoukussa. Olin ollut pelkästään nälkäinen ja syönyt herkkuja nälkääni, Jenny sanoo tajunneensa.

”Olen syönyt paljon elämässäni yksin ja salaa”

Elämänmuutos on tuonut Jennyn ja hänen perheensä elämään uusia ruokailutapoja. Yksi tärkeimmistä on syömisen muuttaminen sosiaaliseksi tapahtumaksi.

– Olen elämässäni syönyt paljon yksin ja salaa, jotta olisin saanut ahmia rauhassa. On ollut kova paikka tajuta, miten huonoa esimerkkiä olen näyttänyt lapsilleni syömiskäyttäytymiselläni.

Lehtisten kotona tavoitteena on syödä ainakin yksi ateria yhdessä – oli se sitten aamiainen, päivällinen tai iltapala. Arkiruoka on simppeliä.

– Joskus lämmitän nachot uunissa ja kylkeen teen hyvän jauhelihakastikkeen. Meillä syödään paljon makaronilaatikkoa ja lihamureketta. Lapseni osaavat kohta tehdä niitä itsekin.

Lasten omatoimisuus ilahduttaa Jennyä, sillä hän ei varsinaisesti pidä ruoanlaitosta. Arkiruoan loihtiminen pöytään käy toisesta päivätyöstä.

– Jos ruokaan tulee paljon uusia makuja, otan lapset mukaan ruoanlaittoon. Syynä on se, että olen huono sietämään haukkuja ruoasta. Olen huomannut, että jos lapset ottaa mukaan kokkailuun, he syövät, vaikka lautasella olisi jotain outoakin.

Jos arkiruoka on pakkopullaa, niin juhlaruoan tekeminen sen sijaan motivoi.

– Bravuureitani ovat erilaiset salaatit. Esimerkiksi meloni-vuohenjuustosalaatti. Osaan paistaa vuohenjuuston täydellisesti. Myös täytetyt herkkusienet ja erilaisilla tahnoilla täytetyt kanajutut onnistuvat. Ja leipominen on suosikkihommaani.

Ruoat Jenny hankkii marketista. Poikkeuksen tekevät omasta maasta tulevat kesäkurpitsat ja yrtit.

– Viljelmäni on hyvin niittymäinen ja riehaantunut. Eli naapurini varmaan vihaavat sitä.

Yhden rakkaimmista ruokaystävistään Jenni on joutunut hyvästelemään: irtokarkit.

– Minun ei enää tee niitä mieli. Nykyään, kun syön väärin, vaikka liian paljon, tiedän sen olostani. Minulle tulee voimakas päänsärky. Se on vähän surullista. Ennen kivointa oli ostaa järkyttävän iso säkki ja syödä sitä sohvalla koko perheen kanssa.

Jenny ja läskimyytinmurtajat: ”Onhan se radikaali ajatus, että ylipainoinen voi nauttia ruoasta”

Laihdutuksen lopettaminen ja terveen syömiskäyttäytymisen opettelu on ollut myös julkinen projekti, sillä Jenny on huomannut, ettei ole yksin jojoilun kanssa.

Vuosi sitten keväällä Ylellä Marja Hintikka Live –ohjelmassa käynnistyi Jenny ja läskimyytinmurtajat -osio. Tämän vuoden alussa alkoi Jennyn Vaakakapina-projekti, joka pyörii radiossa, televisiossa, internetissä ja somessa.

Vaakakapinan ideana on, että projektin osallistujat opettelevat uudet ruokailu- ja elämänhallintatavat ja lopettavat laihduttamisen. Projektissa auttavat painonhallinnan ammattilaiset ravitsemusterapeuteista psykologeihin.

Ajattelun ja sitä kautta syömisen muuttaminen on vaatinut Jennyltä paljon aikaa ja epäonnistumisia mutta myös oivalluksia. Ohjelma on myös järkyttänyt monia.

– Onhan se radikaali ajatus, että ylipainoinen ihminen voi nauttia ruoasta ja syödä kaikkia ruoka-aineita, Jenny sanoo ja virnistää.

– Eniten projektia tuntuvat kritisoivan salilla käyvät nuoretmiehet. Heiltä tuntuu puuttuvan ymmärrys siitä, etteivät painonhallinnan mekanismit toimi kaikilla samalla tavalla tai että ihmisten elämäntilanteet ovat erilaiset.

Takapakkeja tulee ja menee

Jennyn tavoite on, että vuoden, kahden sisällä hänen suhteensa ruokaan ja omaan kehoon on parantunut pysyvästi. Sinä aikana hän uskoo sisäistävänsä uudet ruokailutavat.

– Jos häiriintyneiden tapojen syntymiseen on mennyt 25 vuotta, eivät ne hetkessä korjaannu. Takapakkeja on tullut ja tulee. Ajatukset ruoasta häiritsevät minua varmasti aina, mutta enää ne eivät välttämättä muutu teoiksi, kuten mässäämiseen työstressin takia.

Tärkein oivallus on liittynyt ”ensi maanantaina alkaa laihis” -ajattelusta luopumiseen.

Uuteen elämänvaiheeseen kuuluu olennaisena osana myös urheilu. Mutta siihenkin liittyy uusi sääntö: urheilla ei saa vain laihduttamisen takia, vaan liikunnan pitää tuottaa iloa.

Lue lisää:

Lääkäri Pippa Laukka: Älä usko näihin laihduttamiseen liittyviin yleisiin uskomuksiin

Miksi paino ei putoa? 5 laihduttajan yleisintä virhettä ja ratkaisut niihin