100 Naista: 37. Oma punainen kirja (23/99)
Aivan ensiksi pahoittelen sitä, että blogia on viime aikoina päivitetty niin kovin harvoin. Moite aiheesta on aiheellinen ja voin vain nöyrästi pyytää anteeksi tällaista julmuutta, jota olen lukijoitani kohtaan osoittanut.
Työnarkomania, osa-aikainen isyys, uusien naisten kaataminen ja vanhojen tapausten jälkihoito yhdistettynä satunnaiseen penkkiurheiluun on jo sinänsä melko paljon resursseja kuluttava yhdistelmä, mutta sen lisäksi olen puurtanut erään pienen punaisen kirjan parissa.
Koska omassani on yhteensä kolmekymmentäviisi lukua (sekä kokonaan aikaisemmin julkaisematon prologi), olen kutsunut sitä suureksi punaiseksi kirjaksi erotuksena vain kolmekymmentäkolme lukua sisältävään pikkuveljeensä. Paperitiikereitähän ne ovat joka tapauksessa molemmat. Suuri punainen kirja näyttää myös kirjahyllyssä pientä punaista kirjaa paremmalta, joten sitä voi lämpimästi suositella ihmisille, jotka haluavat korostaa kirjahyllyllään persoonansa kulttuurisosiologista monimuotoisuutta. (Lue: Parantaa mahdollisuuksiaan saada satunnaiselta yövieraalta pesää.) Samaan tarkoitukseenhan pientä punaista paperitiikeriäkin aikanaan pääasiassa käytettiin.
Vielä viime vuonna uusinta uutta kustannusalalla oli julkaista kirjasta ensin pelkät kannet, mutta ”Sata naista” ottaa teoksena askeleen eteenpäin julkaistuaan ensin pelkän sisällön. Palvellakseni blogini lukijoita mahdollisimman hyvin julkaisen nyt tässä yhteydessä myös kannet, joten ylioppilasjuhlista voi tänä vuonna selvitä poikkeuksellisen halvalla, lähettämällä lahjakirjan sijaan pelkän nettiosoitteen sähköpostitse. Jos sen sijaan haluaa minut syliinsä tai sänkyynsä konkreettisemmin, niin ”Sata Naista” tulee kauppoihin kesäkuussa ja kirjakauppojen pitäisi ottaa ennakkotilauksia vastaan jo nyt.
Jos se jollekin on jäänyt vielä epäselväksi, on sadan naisen kaataminen vuodessa aivan järjetön tavoite. En sano, että se olisi mahdotonta, mutta järjetöntä joka tapauksessa. Uuden asiakkaan hankkiminen on kymmeniä kertoja vaikeampaa kuin vanhan pitäminen ja naisten kaatamisessa suhdeluku on vielä huonompi. Gillette ei tekisi aivan niin hyvää tulosta kuin nyt, jos myisi rautakankia. McDonaldsin osakkeen arvo romahtaisi, jos tuotteeseen lisättäisiin kuituja, jotka pitävät näläntunteen poissa jopa muutaman tunnin mässyn jälkeen.
Kun nainen on kerran antautunut miehelle, hän tekee sen helposti ja mielellään myös uudelleen. Jos seksi jää yhteen kertaan se on osoitus naisen kevytkenkäisyydestä ja lasketaan siis hänelle turmioksi. Useamman panon jälkeen kyseessä on jo suhde, mikä on aina paljon parempi vaihtoehto, vaikka suhde olisi kuinka kyseenalainen. Kun jokainen uusi kumppani lisää naisen syntitaakkaa ja jokainen uusi sessio vanhan kumppanin kanssa puhdistaa naisen sielua. Kymmenen kertaa kymmenen olisi ollut paljon älykkäämpi haaste, mutta minkäs teet?
R haki Kaisan pois seuraavana päivänä ja ennuste riidan ratkeamiseksi onnellisella tavalla vaikutti mielestäni kohtuulliselta. Kaisa oli yhä vihainen, mutta myrsky oli selvästi purkanut jo suurimman osan energiastaan ja jäljellä oli enää hieman äreä, hämmentynyt ja nolo nainen. Jollei halua vihollisen taistelevan viimeiseen mieheen asti, on sille aina jätettävä mahdollisuus perääntyä kohtuullisin tappioin ja kunniansa säilyttäen. Erityisesti tämä pätee naisen kanssa riitelemiseen. Perääntymishaluinen nainen saattaa vaikuttaa vaarattomalta, mutta todellisuudessa kyseessä on haavoittunut tiikeri, joka on valmis raatelemaan kenet tahansa tielleen asettuvan kuoliaaksi, ellei hänen anneta nuolla haavojaan rauhassa.
Rauhanaatteen uskollisena kannattajana tarjosin Kaisalle aamiaisen ja avasin keskustelua vain mahdollisimman vaarattomista aiheista toteamalla esimerkiksi, että PMS-oireet ovat psykosomaattisia, synnytyskivut enimmäkseen teeskentelyä ja tasa-arvo Suomessa jo aivan ylimitoitettua. Lopulta Kaisa ymmärsi vihjeen ja nosti itse gerbiilin pöydälle.
– Sopiiko, että unohdetaan kokonaan eilinen? Kaisa kysyi.
– Minä olen sen jo kokonaan unohtanut.
– Eli sinä et siis… tuota… kirjoita minusta mitään?
– En tietenkään! Mutta Kaisasta minulla on tietenkin velvollisuus kertoa…
– Äh… Mutta minähän olen Kaisa. Tai siis ihmiset saattavat ainakin luulla niin.
– Älä sinä muiden luuloista välitä.
En tiedä olenko tullut maininneeksi, mutta ihmiset pitävät kanssani keskustelemista yleensä kovin vaikeana. Paitsi tietysti silloin, jos yritän kaataa naisia. Siinä tilanteessa vaikeus ei ole millään lailla etu ja yritän parhaani mukaan sitä välttää. Kaisan oli minusta jo vuosien kokemus ja hän yritti nyt löytää tavan sanoa asia, jota kieltäydyin ymmärtämästä.
– Kyllä sinä tiedät, mitä minä tarkoitan, Kaisa sanoi.
– Oletko sinä sitten blogin Kaisa? minä kysyin.
– En ole!
– Olenko minä Teppo?
– Ai? No et kai sitten…
– Minä lupaan olla kirjoittamatta siitä, mitä Kaisa teki eilen, jos sinä et ole kertonut kenellekään, että minä olisin Teppo M.
Naiset puhuvat. Naiset puhuvat aina ja jokaisesta asiasta. Kaisa on poikkeuksellisen älykäs nainen ja tietää kyllä milloin on vain muutaman siirron päästä matista. Hän huokaisi alistuneesti.
– Hyvä on sitten. Mutta sanot ainakin Kaisasta jotain mukavaa.
– Hyvä! Minä teen hänestä vaikkapa poikkeuksellisen älykkään.
Seuraavat päivät ja viikot minä siis kirjoitin tekstejäni puhtaaksi kustantajalle ja kärsin saatanallista tuskaa kyvyttömyydestäni muodostaa edes kuolemattomuutta jäljitteleviä lauseita. Voiko blogista ylipäätään tehdä kirjan. Blogini on täynnä puolihuolimatonta tajunnanvirtaa, mutta kirjan pitäisi olla kokonainen teos. Toisaalta itse veto oli jo tosiasiallisesti hävitty. Muun väittäminen olisi pelkkää itsepetosta, joten koin yhden kertomuksen päättyneeksi enkä tiennyt, olisiko minusta sen enempää toisen kertojaksi kuin kokijaksikaan.
Mitä tästä sitten painokoneelle ja kriitikoille pureksittavaksi? Suurin ongelma on tietenkin röyhkeä välinpitämättömyys kaikkein perustavimmistakaan draaman säännöistä. Erektionomaisesti pilviin kohoavan draaman kaaren sijaan tarjoilenkin teille, rakkaat ystäväni, jotain väsähtäneen aisankannattajan semijäykkää käyrää. Alkeellisimmassa kioskikirjassakin on oltava päähenkilö, selkeä tavoite ja yhä uusia, lähes mahdottomilta tuntuvia esteitä tavoitteen saavuttamiseksi. Nämä ainekset asetellaan sitten alkuun, keskikohtaan ja loppuun ja rakenteeseen lisätään kultaisen leikkauksen mukaisiin pisteisiin tarinan suuntaa yllättävästi vaihtavia käänteitä. Lopussa sankari oppii läksynsä ja löytää elämänsä rakkauden.
Minä ei kiinnostanut löytää elämäni rakkautta sen enempää kuin oppiakaan mitään. Laitoin tarinalle pisteen sinne, mihin se minun mielestäni kuului, mutta myönnyin muodon vaatimusten edessä siihen, että kirjoitin kirjan alkuun aivan erillisen kertomuksen, jota en ole teille vielä kertonut. En tiedä onko se hyvä, mutta siinä on ainakin kaikki vaaditut elementit suoraan Hollywoodin vaatimissa paikoissa eikä se sisällä juurikaan epäämäräistä pohdiskelua.
Minulta on kysytty, mikä on kirjani tyylilaji, mutta sitähän en voi itse päättää. Päinvastoin kuin moni luulee, ero tragedian ja komedian välillä ei perustu siihen itkeekö vai nauraako katsoja. Lajit eroavat toisistaan siinä, että draama kertoo korkea-arvoisista ihmisistä ja komedia vähempiarvoisista ihmisistä. Jos siis katsoja pitää itseään tarinan henkilöitä parempana, hän arvioi teosta komediana ja mikäli kokee itsensä huonommaksi, hän arvioi tarinaa draamana. Näin ainakin Aristoteles asian määritteli ja oli tietenkin siinä aivan oikeassa. (Tästä muuten seuraa sekin itsestäänselvä johtopäätös, että ihmiset joilla on hyvä itsetunto näkevät ympärillään enemmän huvittavia asioita kuin te toiset.) Elämäni käänteet saavat silmissäsi siis joko koomisia tai traagisia piirteitä sen mukaan, olenko sinulle naurettava pelle vai suuri idoli.
Viimeksi kuluneet viikot minä siis kirjoitin ja kun en kirjoittanut kiersin yhä rutiininomaisesti Helsingin ravintoloita. Saatoin istua William K:ssa tuntikaupalla puhumatta kenellekään ja juomalla vain muutaman portterin. Katselin ohikulkevia ihmisiä ja kuuntelin silloin, jos satuin kuulemaan keskustelunpätkän sieltä tai täältä. Kaiken haluni osallistua itse olin joka tapauksessa menettänyt. Mitä minä muka muista tiesin? En ainakaan enempää kuin ne itsestäänselvyydet, jotka kuka tahansa muukin ymmärsi, jos vain seurasi silloin tällöin lähimmäistensä käyttäytymistä edes hieman uteliaana.
Oluthuoneilla istuin tietenkin siksi, ettei siellä kukaan kaivannut itselleen kaatajaa, eikä minun siis tarvinnut potea tuskaa siitä, että jättäisin selviä tapauksia käyttämättä. Jos joku nainen joskus katsoi minua pidempään, minä nyökkäsin, nostin hieman lasiani ja katsoin sitten pois. Mikäli olisin vielä iskenyt silmään, hän olisi ehkä saattanut tulla juttelemaan ja sitten minun olisi ollut pakko naida häntä ja se vaihtoehto alkoi kuulostaa koko ajan entistä vaivalloisemmalta. Jos kerran häviäisin vedon joka tapauksessa, niin kuinka paljon kunniakkaampaa olisi kaataa 50 naista kuin 30? En tiennyt, enkä tiedä vieläkään.
Vaikka kaatoja ei kertynytkään, tapahtui laskurissa kuitenkin yksi muutos, kun keskustelin R:n kanssa puhelimessa muutama päivä Kaisan yllättävän vierailun jälkeen.
– Mitenkäs teillä sujuu? minä kysyin.
– No, kyllä kai tämä tästä selkiintyy, R vastasi.
– Se on hyvä.
– Tuota… Kaisa kertoi, että yritti saada sinut sänkyyn siellä.
– Kertoiko tosiaan?
– Niin, onko se totta?
– Jaa-a, jos Kaisa niin väittää, niin kyllä kai sitten.
– Mutta sä et pannut sitä? R kysyi hieman huolestuneena.
– No, se nyt on kai täysin selvä asia? Enkä minä usko, että Kaisakaan sitä oikeasti edes halusi.
– Jaa, niin… Ehkä ei… Voihan se olla. No, kiitos sinulle joka tapauksessa. Kun on kuitenkin se veto ja kaikkea. Vaikka voidaan me kyllä minun puolestani nyt unohtaakin se veto. Jos haluat.
– Eihän sitä voi enää unohtaa, minä vastasin, vaikka ajatus kyllä siinä vaiheessa kieltämättä houkuttelikin. – Tämä on jo niin paljon isompi juttu. Mutta minulla jäi kyllä yksi kaato nyt sitten ottamatta…
– Laske toki Kaisa mukaan, jos se tilanne kerran oli niin selvä. Kyllä se minulle sopii. Niin… mutta kyllä sekin sitten sotkee vähän tilastoja…
***
Viime keskiviikkona käsikirjoitus sitten lopulta lähti painoon ja torstaiaamuna heräsin yllättäen kymmenen vuotta nuorempana. Tiesin ettei kirja ollut minusta vieläkään valmis, mutta tiesin myös ettei se koskaan olisi ollut. Tieto siitä, etten itse enää voinut sisältöön mitenkään vaikuttaa vapautti minut siitä vastuusta, jonka superegoni oli niskaani huomaamatta lastannut. Ainoa asia, mitä minun enää oli tehtävä oli seistä sanojeni takana ja minä en ole koskaan katunut yhtään sanomaani sanaa. En, vaikka olisin ollut kuinka väärässä.
Torstai-iltana pyörähdin jälleen Oluthuoneella ja huomasin heränneeni eloon. Jokainen ihminen tuntui jälleen ratkaisemisen arvoiselta arvoitukselta ja kauniit naiset tietenkin monin verroin sellaisilta. Nurkkapöydän seurueessa istui nainen, jonka arvelin nähneeni aiemminkin. Hän vilkuili minua muutaman kerran ja minä katsoin takaisin, hymyilin ja iskin silmää. Nainen punastui hieman ja käänsi katseensa pois. Kun seuraavan kerran huomasin hänen katselevan minua viitoin naista tulemaan pöytääni ja yllätyksekseni hän myös tuli. Oliko tämä tosiaan näin helppoa? Kuinka olin ehtinyt jo unohtaa sen?
– Anteeksi nyt kauheasti, mutta tunnetaanko me? nainen kysyi.
– Tuskinpa. Kuinka niin? minä vastasin ja nousin seisomaan.
– Ai… Minä ihan luulin…
– Minä kyllä toivoisin kovasti tuntevani, jatkoin ja tarjosin hänelle tuolia.
Nainen hymyili ilahtuneena ja istui alas. Nyt minä viimeistään olin unohtanut kaiken aikaisemman tuskani. Oli aivan sama kuinka vedon kävisi. Tämän kissan minä joka tapauksessa halusin täksi illaksi alastomana sängylleni mouruamaan. Elämä vaikutti jälleen lohdullisen yksinkertaiselta.
Useimmiten on älykkäämpää vedota noin puolen tunnin keskustelun jälkeen kiireisiin ja poistua paikalta, mutta pyytää samalla kohteen puhelinnumero. Jos nainen ei siinä vaiheessa anna numeroaan, ei hän olisi myöhemmin antanut mitään muutakaan ja toisaalta on aina paljon parempi pyytää numeroa ennen pakkeja, kuin vasta toisena vaihtoehtona epäonnistuneen vonkausyrityksen päätteeksi. Tämä tietysti vain, jos on ylipäänsä valmis näkemään useamman päivän vaivan.
Minä halusin kuitenkin depressiivisen kauden jälkeen saman tien takaisin satulaan ja kun naisen alkuperäinen seurue ilmeisesti hajaantui koteihinsa, mutta Veera jäi edelleen kanssani pubiin, tilanne vaikutti riittävän lupaavalta uhkayritykseen. Veera oli myös sikäli harvinainen nainen, että hänen kanssaan saattoi todella keskustella asioista ja jouduinkin pitämään varani, etten intoutunut itse puhumaan liikaa. Olimme jo molemmat nähneet Rakennustaiteen museon Pietilä(t)-näyttelyn olimme paitsi samaa mieltä itse näyttelystä myös siitä, kuinka noloa heitä oli hehkuttaa nyt, kun se jo oli muotia.
Loppuillasta kävelimme meren rannan kautta kotiini ja minä sain Veerasta vihdoin uuden viivan seinään (24/99). Valitettavasti Veera ei kuitenkaan onnistunut osoittamaan vääräksi sitä uskomusta, että tyhmät naiset ovat älykkäitä naisia parempia sängyssä ja vaikka kaato olikin ollut pitkästä aikaa nautinto olin kaadon sinetöinti tällä kertaa pelkkä suoritus. Kun Veera sitten tarjoutui lähtemään yötä vasten kotiin, minä tilasin hänelle melko helpottuneena taksin.
– Noh… Minä kai lähden tästä nyt sitten, Veera sanoi oviaukossa.
– Niin. Oli kyllä oikein mukava tutustua sinuun, minä sanoin rehellisesti.
– Oli tosi ihanaa.
– Niin olikin, minä sanoin ja valehtelin hieman.
– Sinä et taida haluta soitella sitten?
– Olen pahoillani, mutta minä todella harvoin haluan. Taidan olla vähän tunnevammainen tai jotain vastaavaa.
– Just…
Suutelin Veeraa hyvästiksi ja avasin vielä sähköpostin, johon kustannustoimittajani oli lähettänyt kirjani kannen. Tunsin itseäni kohtaan raukeaa tyytyväisyyttä ja päätin palkita itseni vielä yhdellä kylmällä oluella.
Kommentit
Fiktiota alusta loppuun. Ketä kiinnostaa?
Kommentit
Vihdoinkin, Teppo! Olet yhä elossa!
Koska minulle tuli alkukantainen pakko olla ensimmäinen, olen myös toinen.. Onneksi olkoon kirjallisesta savutuksestasi. Tässä päsähtää kylmä kala monelle naamaan juurikin nyt.
Olet enemmän elossa kuin pitkään aikaan, todellakin!
Päivitäpäs, rintamakarkuri ”Teppo”, tuo http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/100-naista sivun esittelyteksti:
”Blogissani seuraan menestystäni projektissa, jossa tavoitteena on harjoittaa seksiä sadan eri naisen kanssa yhden vuoden aikana.”
muotoon:
”Blogissani seuraan menestystäni projektissa, jossa oli alunperin tavoitteena harjoittaa seksiä sadan eri naisen kanssa yhden vuoden aikana. Sittemmin sain Ellit ja Gummeruksen kuittaamaan velkani puolestani, joten keskeytin projektin ja keskityn jatkossa vain satunnaiseen tarinointiin ja filosofoimiseen elämän monimutkaisuudesta. Vaikka en enää edes aio yrittää voittaa vetoa, luotan silmät ihailusta ymmyrkäisinä olevien lukijoideni jatkavan Googlella löytämieni anekdoottien ihmettelyä ja tuovan tarvittavan määrän sivulatauksia. Alunperin niin tarpeellinen pohdiskeluni siitä, minkälainen miehen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on, ja pitäisi olla, kutistui vähitellen vain apaattiseksi kitinäksi siitä, kuinka vaikean projektin olin niskoilleni ottanut. Projektin alkaessa olin vielä mies, jolla oli kyky ja tahto voittaa itsensä (ja sivutuotteena veto), mutta sen edetessä huomasin, kuinka olin karkesti yliarvioinut itseni ja henkiset voimavarani. En koskaan tullut ajatelleeksi, että vedon voitto tai häviö olisi ollut vain sivuseikka ja että viemällä projektini loppuun asti olisin oppinut paljon itsestäni ja rehellisesti ansainnut lukijoideni kunnioituksen. Surkastumalla yhdeksi tuhansista pikkunokkelista web-kirjailijoista petin tietenkin lukijani, mutta ennen muuta itseni. Jonakin päivänä luen ajatuksella 100 naista-projektiblogin osat 1-25 ja kaipaan sitä miestä, joka ne kirjoitti.”
Olen odottanut, että Ellin naislukijat nousisivat naisissa pelastamaan poloisen Tepon ja hänen vetonsa. Mutta, naisiin ei voi luottaa, ei. Itse kyllä kävin tyrkyllä muutmana kerran noissa blogeissa mainituissa paikoissa, mutta ei osunut kohdalle, täytyi tyytyä johonkin randomiin. Olisi ollut hienoa päästä blogiin!
Haha OWNED (ref. L-Fin)!
Hienoa Teppo. Jos jossain järjestetään kisa vuoden parhaasta mainoskamppaniasta, lupaan äänestää kirjaprojektiasi.
Ja onnittelut viivasta seinässä.
Olinko eka??
Menestystä kirjallesi, vaikka toki olisin toivonut, että olisit vienyt projektin ensin loppuun.
Kuinkahan pitkä tämä ennalta julkaisematon alun kertomus oikein on ja innoittaako se blogin lukijoita kirjaostoksiin?
tuli vaan mieleen, että mites tuon kirjan tarinan kanssa..? Onko tämä Teppo nyt siis jo elänyt kokonaan tämän vuoden mittaisen periodin, ts. onko kirjassa jo lopullinen vastaus vedon lopputuloksesta? Eli täällä tapahtumat eivät siis etenekään reaaliaikaisesti? Jos näin on, niin ei mene kauaa kun joku täällä jo höläyttää vastauksen… Joka tapauksessa, kaiken kaikkiaan viihdyttävää tekstiä, oli totta tai ei. Oma veikkaus on, että perustuu väljästi omiin/tuttujen kokemuksiin. Markkinoinnillinen invaasio tässä vaiheessa puhuu kyllä omaa kieltään…
Kiitos täsmällisestä palautteesta L-Finnille. Lukijat olen pettänyt tämän talven aikana niin monta kertaa, että sen asian kanssa on vain molempien osapuolien totuttava elämään… Todettakoon nyt tässä vielä selvyyden vuoksi, että tuo kirja on aivan erillinen projekti, jonka yritin pelastaa juuri siitä osasta, jossa vielä minua mahdollisesti kehtasi vielä kutsua mieheksi. Projektin kanssa jatkan tietenkin loppuun asti ja itken kohtaloani täällä blogissani viimeiseen päivään ja kaatoon asti. Blogi siie elää jatkossakin ja yritän tsempata hieman julkaisutahdissakin. Kyllä se pronssikin on mitali kuulemma.
Pikkunokkelien web-kirjailijoiden kunniaksi noin yleensä ottaen täytyy vielä todeta, että peli on aika reilu, kun kirjan sisältöön saa vapaasti netissä tutustua ja vasta teoksen oleellisilta osin luettuaan voi päättää, onko se hankinnan arvoinen. Harva suurnokkela aito kirjailija uskaltaa yrittää samaa.
ASTRX: Prologi on eräänlainen symbolinen kiitos siitä muutaman euron tipistä, joka minulle kirjasta lankeaa. Prologi on muistaakseni 16145 merkkiä (eli hieman reilu 100 tekstiviestillistä) pitkä.
Eiköhän tämä blogi ole kuitenkin ollut sellaista kokeellista markkinointia kirjaa varten jonka julkaiseminen on päätetty jo ennenkuin blogia alettiin edes kirjoittaa..
Meni kyllä ihan höpöksi tuon projektin kanssa, kun toi kirjakin tähän piti vetää mukaan.. Rahanhimo tais olla isompi kuin naisenhimo.. Kannattais pikkasen nopeeta varata risteily tms, että saalis olisi varmempi.. Ja alkoholin tarjoaminen baarissa auttaa kummasti pesän irtoamisessa.
Ettekö te ihmiset ole vieläkään ymmärtänyt, että tämä blogi on FBI:n ja CIA:n suunnittelema projekti saada ihmiset suuntaamaan epäilevät katseensa pois Irakin sodasta, USA:n presidentinvaaleista ja Alieneiden hyökkäyksiltä.
Halvemmalla kuin Gummerukselta:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512077329
Kommenttina tästä ’Tepon’ projektista sen verran että perkele, olen kateellinen, etten itse keksinyt moista rahasampoideaa. =)
Siis kirjanahan tämä on aivan loistava idea, harmi vaan, että kirjaan pääsee nyt sitten vain ’kohokohdat’, kun todellisuuden ’hiirenhäntä’ on vain blogista nähtävissä.
Näin muuten onnittelen Teppoa tästä projektista (niin oikean elämän kuin myös kirjan puolesta) ja toivotan onnea ja menestystä seuraavan projektin kanssa…
Osa-aikainen isyys? Kai sinä olet koko ajan isä, vaikket lastesi kanssa saman katon alla eläkään?
En meinannut millään jaksaa lukea läpi tätä juttua.. Tasapaksua ei yllätyksiä, Lähenteli mielenkiintoisuudeltaan kaurapuuroa. Hmm
Oliks tää THE END?
Oli tässä totta ainakin kommentti draaman kaaresta: lupaavaa alkua seurasi väljähtyminen ja lopuksi täydellinen pannukakkuloppu.
Kiinnostaako tällainen kirja? No ei.
Sitä odotellessa, että Sex kids and rock ’n roll -blogisti julkaisee kirjan. Touché L-Fin, kiteytit niin kauniisti.
Nyt tuli viimeistään loppu tämänkin lukemiseen…huoh…
Kirjassa noin 350 sivua? Onko vieraskirjan merkinnätkin mukana? Kustantajan tietojen mukaan ”perustuu löyhästi blogiin” – prologin lisäksi vanhatkin tekstit saatu muokattua kokonaan uusiksi?
Kaikesta huolimatta, kerrankin tiedän jo kahta kuukautta aikaisemmin, millä (kirjalla) aion vaimon hääpäivänä yllättää! Ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen kun en ole viimeisenä päivänä kiertelemässä kauppoja kylmä hiki pinnassa (jos ei sitten kirja ole loppuunmyyty tai jotain).
Tuon kirjan teksti taitaa jo kiertää PDF-versiona meileissä..
Joo-o, tätähän uumoiltiin jo ekoissa blogin kirjotuksissa… En yllättynyt kirjasta. Hyvä mainoskampanja joka tapauksessa.
Milloin saamme kuulla lisää?? 🙂 ja onnea kirjan puolesta. Mun pitää silti yks asia sanoo, mun mielestä Teppo vois samalla tavalla kommentoida näitä lukijoiden kommentteja ku Rakel Liekki… Sitä oon jääny kaipaamaan..
Alennusmyynnissä kaikki on kaupan!
Kiinnostais tietää onko tulevat kirjoituikset jo valmiina? Täysin samoja sanoja kuin tulevassa kirjassa??
Kirjoitukset siis*
Ei tässä voi oikeen muuta sanoa, kuin että KIITOS ja kirjaa odotellaan innolla!
Oho, hienoa että sait tuon sopimuksen.
http://idanblogi.com/
Teppo M. on vain Gummeruksen tai WSOY:n tuotekehitysprojekti. Me olemme vain apinoita jotka testaamme tuotetta. Sais edes banaanin vaivan palkaksi.
Eka kommentti oli aika loistokas!
Tyhmät naiset ovat parempia sängyssä ja minä kun Olen aina luokitellut itseni niihin älykkäisiin naisiin ja olen ymmärtänyt että olen todellakin mmm. niissä touhuissa. Hauskinta onkin että miehet luulevat että he saavat sen minkä haluavat ottamatta huomioon että kenties nainen olikin se joka oli valinnut miehen saaliikseen..;)
Hei, älkää olko noin julmia!!
Jos blogi on tylsä eikä kiinnostaa plaa plaa, kukaan ei käske käymään täällä.
L-Fin osui niin nappiin! Tämä blogi on mennyt alaspäin kun lehmän häntä. Hävettää ihan Tepon puolesta (jota muuten edelleen epäilen naiseksi). Ja nyt vielä tehdään birdyt. Yritetäänkö tästä nyt tehdä jotain miesvastinetta Selibaattipäiväkirjalle?
Ei näin, ei todellakaan näin.
Millon tulee 100 naista-leffa!
Heti kun on löydetty ne 23 naisnäyttelijää…
Hmm… Hieno mainosprojekti tämä blogi. Toivottavasti kirja menee nyt hyvin kaupaksi.
Kuningasjätkä, toivottavasti kommenttisi oli tarkoitettu vitsiksi. Tepon kirjan ostaminen vaimolle hääpäivälahjaksi on sama kuin antaisit lahjaksi sirkkelin.
Suosittelen ajattelemaan asiaa nyt etukäteen ja ehkä ostamaan sen lahjankin jo nyt. Voit olla sitten hääpäivää edeltävinä iltoina levollisin mielin. Oletko kuullut, että naiset pitävät muun muassa koruista. Väittävät vielä jopa että timantit ovat naisen parhaita ystäviä. Yhteisenä merkkipäivänänne, joka on usein kuitenkin naisen mielestä vaimon hemmottelupäivä, voisit yrittää antaa huomiosi kokonaan ja luoda intiimin tunnelman. Se on kuitenkin (toteutustavasta riippuen lähes) ilmaista.
Mitä jos itse saisit lahjaksi vaimoltasi jonku Viivi avellanin Sinkkunaisen käsikirjan. Miten mahtaisi naama vääntyä?
Eikö se ole blogin alkuvaiheista ollut selvää, että kaupallinen projekti tässä on kyseessä? Kirjoittaja lienee henkilö, joka kirjoittaa työkseen. Koko homma taitaa olla fiktiota…
Minäkin epäilen edelleen, että blogin kirjoittaja on nainen, joka on luonut fiktiivisen Teppo hahmon tarinoineen.Kirjan lasken kioskikirjallisuuden tasoon:reginat yms.
Onhan sitä sutenöörit rahastanut naisten tavaralla vuosisatoja. Ja niin myy Teppo naisten tavaraa siinä missä muutkin.
Jaa … sata naista kirja jossa kerrotaan alle 30 naisen kaatamisesta..
Itseasiassa hauskaa.
Mun mielestä on hieno suoritus Tepolta, koska hän ei osaa ilmeisesti kirjoittaa. En sano itse osaavani, mutta näissä bloggauksissa puuttuu niin selvästi sellainen kantava fiksu idea, keskitytään vain oletetun Tepon itsetunnon pönkitykseen.
Siksi olenkin yllättynyt positiivisesti, että ihminen, joka ei ole kirjallisesti lahjakas itsensä mukaan pystyy kirjoittamaan kirjan. Nykyään on tiukentunut vielä se, ettei amatöörien kirjoja helposti julkaista. Varsinkin kun suurimmalla osalla on koulutus alaan.
Kirjan nimeksi voisi tulla luuserin itsetunto-ongelmat.
http://idanblogi.com/
idasa: voisitko ystävällisesti tyydyttää pätemisen tarvettasi ja mainostaa omaa ’blogiasi’ jossain muualla kuin täällä?
En mainosta sitä edelleenkään.
http://idanblogi.com/
Onneksi olkoon teppo!
Tervetuloa uudelle sivulleni
T:Idasa
http://www.string-emil.de
En mainosta sivuani edelleenkään
http://www.string-emil.de
Enkä vieläkään
http://www.string-emil.de
Keskitytään vain oletetun Tepon itsetunnon pönkitykseen
http://www.string-emil.de
Eikö näitä kommentteja ollenkaan moderoida? Tämä on kuitenkin kaupallinen projekti, joten luulisi kiinnostavan ellei tämä piipittäjä ole maksanut mainostilastaan.
Rise, shine, failure.
Epäilen Katja Kalliota. Kenties Kata Kärkkäinen on ”Teppo”. Mutta ei yhden kirjan tekijänpalkkioilla äkkiäkään kymppitonnin vetotappiota kuittaa, insinöörinä Teppo tienaa paljon paljon paremmin.
Harmittaa kyllä se, että keilaamisen (elikäs siis kaatojen) seuraamisen sijasta tarjolla on ollut viime aikoina perin vähän. Lisää kaatoja, Teppo. Tai siis ”Teppo”.
And Idasa. What is a nice-looking girl like you doing writing such total crap as you do in your blog. Get a life. And please stop posting your ads here.
Ihan ensimmäiset blogi kirjoitukset olivat ihanan hauskoja MIEHISIÄ elämänviisaita ajatuksia täynnä, joita lukiessa nairoin yksikseni ja jäin sitten tyhmänä miettimään että olinko tosiaan tuollainen. Mutta prkl minkä teit!! Tästä sen näkee miten menestys syö. Ihan täyttä shittiä tämä. Pakko oli vaan plärätä läpi koko alku, miksi tuo kaikki piti kertoa? Loppua kohden hivenen parantui, mutta siitä puuttui silti koko sisältö, mikä olisi herättänyt.
Vedä pullo viinaa, polta rasia sikareita, älä vaihda viikkoon vaatteita ja kirjoita sitten seuraavan kerran, ja toki hässi mahdollisimman monia äitejä, ryhmäkin on kokeilematta ja entäs muutama teinikin menis? *huoh.
Tai sit laitan sulle meiliä;) Jos saisin sut kirjottaan jotain parempaa..
Nautin enimmäkseen Teppo M:n blogin lukemisesta ja lisäksi vielä ihmisten kommenttien lukemisesta. Minua ainakin kiinnostaa mitä ihmiset ovat mieltä kyseisestä blogista ja kuinka se iskee heidän mielestään. Tai ei.
Yksi ainoa asia tosin saa minutkin ärsyytymään kommentteja lukiessa ja se on tämä täti-ihminen joka käy aina kun vain on mahdollista omaa blogiansa mainostamassa. Rehellisesti sanoen jos ihmiset teilaavat hänen oman bloginsa mainostamista täällä, voisi se olla vihje kyseiselle henkilölle mahdollisesti se lopettaa. Olen kerran vieraillut kyseisellä blogilla ja totesin samantien että kyseessä on huono suomalainen jäljitelmä blogista jota eräs tunnettu amerikkalaisblogisti julkaisee.
Keskitytään vain oletetun Tepon itsetunnon pönkitykseen
http://www.string-emil.de
”huono suomalainen jäljitelmä blogista jota eräs tunnettu amerikkalaisblogisti julkaisee.”
Tiesitkö, että julkkisblogeja on enemmän kuin vain perez? Idan blogi ja perezin blogi eivät ole maailman kaksi ainoaa julkkisblogia, eikä perezin blogi ole A. ensimmäinen julkkisblogi B. ainoa julkkisblogi ja C. ei ainakaan paras julkkisblogi.
Perez hakee samasta lähteestä esim. TMZ uutisensa kuin idasa.
Ota selvää asioista ennen kuin nolaat itsesi tietämättömyydellä. Hävettää olla suomalainen tuollaisten junttien takia.
Tutustu vaikka aluksi page sixiin, d-listediin, TMZ, drunken stepfatheriin, kyllä niitä kuule riittää ja jokainen varmaan sinun imagea lukevassa ja uskovassa junttimielessä varmasti matkii pereziä.
Hei ottakaa rennosti! Turha hikeentyä kaikesta, turha mollata kaikkia! Peace!
Hyvä blogi, mukava tarina!
En nyt ymmärrä tuota kirjaideaa? Miten voi kirjoittaa kirjan, jonka nimi on 100 naista ja kertoa vedosta jossa pitäisi vuoden aikana ”kaataa” 100 naista, kun takana on reilut puoli vuotta ja vajaat 30 kaatoa??!! En voi ymmärtää. Eikö kirjalla pitäisi olla alku, keskikohta ja loppu. Miten ihmeessä kyseinen kirja loppuu? Siis täh?
Odotin kirjaa vasta joulumarkkinoille, josta sen olisin ostanutkin, mutta että nyt, puolessavälissä? Hmm… vai tuleeko joulumarkkinoille deluxe-painos, jossa on myös LOPPU! Kalastellaan tällä versiolla lisää lukijoita. Ehkäpä blogi saa lisää lukijoita kirjan julkistamisella. Tiedä häntä…
Olipahan pannukakku tämäkin blogi. Selkeää laskelmointia. Kuinka joku normaali ihminen ehtisi hoitaa työnsä, lapsensa, panna sataa naista, kirjoittaa blogia ja samalla kirjaa, ilman että koko homma olisi pelkkää fiktiota.
Uskottavampaa olisi ollut julkaista kirja joskus projektin jälkeen, eikä puolivälissä.
Hah, taasko minä mainostan ihan hulluna. Mainostus ei ole linkin laittaminen kommenttien jälkeen.
Se on mainostusta, jos sanon vain, että käykää blogillani joka välissä. Miksi hikeentyä yhdestä linkistä, melkein joka foorumilla voi laittaa allekirjoitukseen linkkejä jne.
http://idanblogi.com/
No aika löysä. En kyllä tule kirjaa ostamaan blogin perusteella. Suurin osa tuttavistanikin pitää tätä blogia ihan tylsänä. Alkuperäinen idea poissa ja jäljellä vain tyhjää pälätystä. Ihan oikeesti ne sata kaatoa ois ollu paljon kiinnostavampia kuin paskanjauhanta elämän ”tosiasioista”.
”No aika löysä. En kyllä tule kirjaa ostamaan blogin perusteella. Suurin osa tuttavistanikin pitää tätä blogia ihan tylsänä. Alkuperäinen idea poissa ja jäljellä vain tyhjää pälätystä. Ihan oikeesti ne sata kaatoa ois ollu paljon kiinnostavampia kuin paskanjauhanta elämän ”tosiasioista”.”
Olen samaa mieltä.
”Ihan oikeesti ne sata kaatoa ois ollu paljon kiinnostavampia kuin paskanjauhanta elämän ”tosiasioista”.
Olen eri mieltä. Sitäpaitsi jokatapauksessa paskanjauhajat ovat potentiaalisempi ryhmä ostamaan ja lukemaan kirjoja. Tosimies mitään lue.
Itse ainakin ostan tuon kirjan.. Ja luen huolella.. Ja suosittelen muillekin.. 🙂 Helkkarin mukavata tekstiä, itse ainakin tykkään tuollasesta huumorista. Alussa oli erilaista, mut panoja jos kaipaa, nii niille o iha omat kirjansa.. Ei tämä elämä ole niin vakavaa, immeiset hyvät! Naattikee!
Jaa sinä Ida neiti, hauskaa tämä teidän blogien mainostus..Perezillä on rahaa julkaista ja maksaa sakot jos hän lainaa muiden kuvia..ja luulenpa että hän ostaa suuren osan näistä julkkis kuvista paparazeilta. Jokaisen kuvan julkaisu ja lainaaminen maksaa, jopa istuminen raastuvassa näistä ilkeyksistä..joten tutkikaa tarkkaan mitkä lait toimivat täällä…laitonta kuvien julkaisua tämä teidän touhu ja helppo on tietokoneet jäljitellä…joten onnea vain matkaan toivon että teillä on hyvät asianajajat jos jäätte kiinni tästä touhusta! Tepolla on omat jutut ja hän ei lainaa niitä muilta joten hänellä ei ole mitään hätää…;)…taidanpa tilata tämän kirjan joka tapauksessa..Onnea vain…
Pakko myöntää, että tätä nuorta miestä tämä mainoskampanja on inspiroinut. Kaikki mainoskampanjan vaiheet on tehty. Lopulta vain kiinnostuksen herättäminen. Hienoa filosofointia ja verbaalikaa. Hyviä havaintoja naisten käyttäytymisestä. Toivottavasti oppisin hyötymään edes jotenkin tästä joskus. Ja kuten Sokrates joskus sanoi: Olen viisas, vain siinä että tiedän, etten tiedä mitään. Niin ja varmaan ostan kirjasi.
hyvä hyvä
Miksi Tepon laskuri on muuttunut sadasta ysiysiksi? Ja jos vastaus on jossain näistä viimeisimmistä postauksista, niin ei, en ole jaksanut niitä kokonaan lukea…
Arvon apina. Olet laiska ja lisäksi lienet jälkeenjäänyt kuten eräs pikkunarttu.
Tepon laskuri on muuttunut sadasta yhdeksäänkymmeneenyhdeksään syystä, joka on tässä kirjoituksessa mainittu. Tulkinnanvaraisena voidaan pitää, painoiko Teppo R:n vaimoa vai ei. Oletettavasti ja kerronnan mukaan ei, mutta olisi voinut. Ilmeisesti R laski tämän(riippumatta Tepon toiminnasta) Tepon eduksi, joten vedon voittamiseksi vuoden kuluessa pantavien naisten määrä olisi 99.
Keskitytään vain Oletetun Tepon itsetunnon pönkitykseen
http://www.string-emil.de
Jännää on se kun on lukenut ihmisistä jotka muuttuivat nörteistä täydellisiksi pelimiehiksi, kaikilla on vaihtelevan menestyksen lisäksi yhteystä yksi asia:
Kehitys.
Kun yrittää, erehtyy ja yrittää, niin oppii, ja siitä tulee parantunut taito.
Tepolla on päinvastainen suunta, kun yrittää, onnistuu, yrittää, kyllästyy, seuraus on motivaation romahdus ja laskeva onnistuminen.
Jos Teppo olisi ollut änkyttävä nörtti, hänen motivaatio olisi ihan eri tasoa, ja hänen blogeista paistaisi jatkuva Kehitys.
Itse asiassa todella surullista. Teppo ei etsi kehitystä, vaan tuosta vaan oletti että 100 naista on helppo nakki. Mutta se olikin löysä nakki. (pun intended.)
No kiitos kuitenkin Tepolle ja Idalle jotka kumpikin voisivat julkaista kirjan.
Minä ainakin aion vuoden päästä.
Huh huh… joskus aiemmin tuli jo käytyä kurkkaamassa huomiohuora-Idan blogia, mutta nopealla vilkaisulla ei julkkisblogi oikein kiinnostanut. Koska huoraaminen näyttää edelleen raivostuttavalla tavalla jatkuvan, päätin käydä lukemassa tuota blogia hieman.
Mahdotonta paskaa. Ei kiinnosta julkkisjuorut, ja vielä vähemmän kiinnostavat kakaramaiset kommentit rumista miehistä ja ties mistä, ja pisteenä iin päälle paskakakun koristelevat loputtomat virheet niin yhdys sanoissa kuin, lauserakenteissakin.
Saatanan Ida, älä jumalauta enää ikinä koske tietokoneen näppäimistöön. Törkeätä sontaa vain olisi tuloksena.
Mitään vetoa ei ole ikinä lyötykään.. uskokaa pois..
Hei Teppo,
Valitettavasti en ole päässyt pitkään aikaan kommentoimaan kirjallista tajunnanvirtaasi. Mielenkiintoista tässä uusimmassa tuotteessasi oli kuitenkin se miten suoraan mainostit tulevaa kirjaasi kuitenkaan mainostamatta sitä. Ehkä se jäi useimmilta lukijoilta huomaamatta tämä outo ja uudentyyppinen mainonta. Ei sillä, että se mitenkään häiritsisi minua. Kirjan esittelyn mukaan kirja kiinnittyy löyhästi blogin teksteihin. Odotan kirjan ilmestymistä enemmän kuin Hiaasenin uusinta tai aiemmin jonottamaani Potterin viimeistä teosta. Niin hankalaa kuin se on muille uskoakkin niin keski-iän jo aikaa ohittama mieshenkilö voi olla kummankin kirjallisen tuotoksen ystävä ja pitää silti itseään miehenä. Kaikkea hyvää sinulle Teppo M.
Ihan ensimmäisiin kirjoituksiin kommentoin, että sitten kun tämä blogi julkaistaan kirjana niin jään kaipaamaan lähinnä näitä lukijoiden palautteita. Tuo kommentti ilmeisesti sensuroitiin pois, kun en sitä sitten koskaan nähnyt, tai sitten se sattui jotenkin sivuston vaihdon kohtaan. Aivan selvää oli jo alussa, että kirja tästä tulee
Itse kyllä suuresti arvostan tämän blogin herättämiä ajatuksia. Edelleen ainakin itseäni kiinnostaa päähenkilön suhde reaalimaailmaan. Rispektiä tulisi, jos hän tosiaan on insinööri ja mies ja vielä tosissaan näiden juttujen takana. Jos sieltä löytyy jokin toimittaja, kirjailija, naistutkija tjsp. niin sääli.
Tätä voisi verrata toiseen kirjaksi asti päätyneeseen blogiin, Hapulin Mintun Selibaattipäiväkirjaan. Se on taatusti aitoa tavaraa, tässä on aika lailla feikin maku. Mutta hei, ei varmaan Juoppiskaan ole Vuorisen Juhan omaelämäkerta eikä se siitä tee yhtään huonompaa.
Mihin osoitteeseen Tepolle voi lähettää sähköpostia?
”Tätä voisi verrata toiseen kirjaksi asti päätyneeseen blogiin, Hapulin Mintun Selibaattipäiväkirjaan. Se on taatusti aitoa tavaraa”
Se on taatusti puhdasta paskaa. Suorastaan sertifioidusti.
Eikö tämäkin sitten ole?
Minusta koko blogi on ollut tulevan kirjan mainostamista.
http://idanblogi.com/
perkeleeen Teppo!!!
Keskitytään vain oletetun Tepon itsetunnon pönkitykseen
http://www.string-emil.de
76: Onko insinöörin ja toimittajan ero nörttiroolina niin kovin suuri? Mikäs se Neil Strauss oli ja on?
Kuten edellä todettiin, ylpeänä lähdetään kaatamaan 100:aa naista ja tuloksena on lässytystä paristakymmenestä kaadosta.
Noo, mitä muuta voi odottaa alfa roomeolla ajavalta tuulennussimalta vinkuheinältä joka hädin tuskin jaksaa narukäsillään sommata alfaansa (maha lähes ohjauspyörässä kiinni).
Fiktiivisenäkin ellottava mielikuva. YÖK!
Upeaa! Aina vaan herkumpia nämä kommentit!
Julkaistaan kirja näistä suomalaisen pikkusieluisuuden tuotoksista, eli kommenteista. Näistä kajastaa niin puhtaasti läpi peruskateus kanssaihmisen onnistumista kohtaan.
Jos ette voi kattoa itteenne peilistä, ni älkää arvostelko muita. Saatte siitä vain hetkellisen tyydytyksen tunteen. Kääntäkää huomio itseenne ja kehittykää ihmisinä.
Lopettakaa menestyksen toivominen, tehkää se itse. Te pystytte siihen. Teillä on kaikki ainekset siihen. Ainoa, mikä teitä pidättelee, on te itse.
Peace.
43: Mistäs tuollainen katkeruus…? Teppo nimenomaan osaa kirjoittaa. Ei kai tällä palstalla monikaan täyspäinen vieraile pillulaskimen kanssa. Jutuista vain tulee hyvälle tuulelle.
Minä lukisin Tepon kirjoituksen vaikka perunan istutuksesta tai koppelon täyttämisestä.
Mitä tuohon koulutukseen tulee, niin taas olet hakoteillä. Senkus kirjoittelet itse kieliopillisesti täydellisiä ja sääntöjen mukaan jäsenneltyjä esseitäsi kantavalla idealla. Tuskin ketään kiinnostaisi.
Kirjoittamisen taito joko on, tai sitten sitä ei ole. Byrokraatit voivat korjata pilkkuvirheet jos niitä suurennuslasilla löytyy.
Tsemppiä Teppo. Ei tauko mitään haittaa. Työkalunkin on hyva hieman levätä ja viiletä
Nyt tajusin, koska kaisaa ei lasketa, laskuri on 23/99…
Teppo on uskomukseni mukaan olemassa, mutta on jokin insinöörinero joka keksi hyvän keinon pienelle lisätienestille, jolla rahoittaa myös punaisen alf romeon oston.
ja sulle idasa voisin sanoa, että koska suurin osa tämän blogin lukijoista on miehiä, sekä vahvoja ja itsenäisiä naisia, niin tuo sinun blogisi mainostus on ihan turhaa paskaa, joska kellään ei oikeasti kiinnosta vaikka jennifer lopezilla ei ole lastenhoitajaa.
Oi voi.. 😀 Mulla on menny koko alkuviikko töissä vähän persiillee ku oon lukenu tän koko jutun ja nää kommentit.. 😀 Ehkä nyt ku pääs loppuu asti vois keskittyy jo ihan töihinki.. :D:D
Mut tää on kyl mahottoma hyvää viihdet.. 😉 Lisää osotellessa…
Hmm, en ole katkera ja en lopeta tänne kommentointia. Te muut minun blogiani enempi mainostatte, kun pitää siitä jatkuvasti jauhaa.
Taitaa isoilla miehillä silti julkkisjuorut saada mahanpohjan kutkuttamaan!
http://idanblogi.com/
Keskitytään vain oletetun Tepon itsetunnon pönkitykseen.
http://www.string-emil.de
Vai julkkis juoruja te täällä luette..Lukisin niin mielelläni mutta kun nämä teidän juorut taitavat olla lähes aina näitä omasta päästä keksittyjä juoruja joten ei taida oikein kiinnostaa nämä suomalais lehtien ja muiden huuhaa jutut! Hyvä Teppo, luen mielelläni näitä sinun kaato juttujasi eräs tapa nähdä nainen mies näkökulmasta Hmmm. joskus jopa löytää itsensä näistä jutuista joten voin vain ääneen nauraen todeta että huhuh!!
Pistä Teppo enmmän tajunnanvirtaa ja ihmisten käytöksen pikkutarkkaa analyysiä, se kun selkeästi on blogeissasi vahvinta antia. Nyt kun lusikka on heitetty nurkkaan toivoisin että blogisi laatukin kasvaisi, sillä laadulla on tapana korreloida kasvavasti verrattuna määrän vähenemiseen.
Nyt painut Idasa täältä pitkälle vittuun trollaamasta. Uskomatonta perseilyä.
”Nyt painut Idasa täältä pitkälle vittuun trollaamasta. Uskomatonta perseilyä.”
Painu itse vittuun.
95. En trollaa, joten en ymmärrä sinun sanomaasi?
http://idanblogi.com/
Miten olis elämä, (hyvät) ihmiset?
Kyllähän sen jo arvasi silloin kun Teppo alentui siirtämään bloginsa Ellit sivustolle, että kohta hän julkaisee myös kirjan..
Sinänsä säälittävää, että Teppo alentui moiseen. Vai onko tämä Blogi ollut alusta alkaen vain tuon kirjan myyntikikka?
Tai sitten tosiaankin Teppo yrittää saada kirjan tuotoilla maksettua uuden autonsa ja vetonsa…
97. Katsoppas uudelleen viestit 45.47.48.49.50.56.71.81.92. ja mieti toistamiseen. Tepon pitäisi naida sinua ja kanssasisariasi perseen kautta suuhun ja viimeistellä homma niskalaukauksella. Epic fail.
Jos nyt aivan oikein arvaan…niin jatkuukohan se sitten tämän blogin kaatojutut siinä kirjassa?…Vai kuinka se nyt olikaan…. 😉
98. Tiivistit viiteen sanaan koko ytimen – hienoa!
Keskitytään vain oletetun Tepon itsetunnon pönkitykseen.
http://www.string-emil.de
”Tepon pitäisi naida sinua ja kanssasisariasi perseen kautta suuhun ja viimeistellä homma niskalaukauksella. Epic fail.”
Taisit paljastaa omat seksifantasiasi, homo.
Jos anelet kauniisti, niin ehkä joku karvainen mies voisi panna sinua perseen kautta suuhun ja viimeistellä homma ”laukauksella”, saisit kunnon mällit suuhusi, joista selkeästi haaveilet muna kovana.
Vitun oksettava perseestä kiihottuva homo.
104.
1. Tepon erinomainen blogi: Viihdyttävää luettavaa.
2. Viihdettä duunipäivään kuumottamalla Ellien nollataulu femakkoja: Priceless
Win-Win -tilanne.
Epic failure.
Ja pakko vielä lisätä, että muutama niskalaaki saunan takana tekisi sinulle kyllä ihan hyvää ;P
1 asia on ainakin ihan selvä.. Iidalla on vakavia ongelmia.. ei jumalauta mikä tollo.
Vai olisiko käynyt niin että Ida on päässyt blogiin mukaan ja ei ole saanut hyviä arvosteluja 🙂
En ymmärrä ollenkaan, miksi minulla ei ole oikeutta kommentoida tätä blogia kuten muutkin? Onko se jonkinlainen kunnianloukkaus?
En edes kommentoi tänne usein ja heti kun on pari päivää mennyt te alatte riehumaan jostain vammasesta, jotta tulisin takaisin.
En nyt oikein tiedä kenellä tässä ongelmia.
http://idanblogi.com/
Keskitytään vain oletetun Tepon itsetunnon pönkitykseen.
http://www.string-emil.de
”Viihdettä duunipäivään kuumottamalla Ellien nollataulu femakkoja: Priceless
Win-Win -tilanne.”
Paskankäryiset homot ovat aina naisvihaisia.
In your face haaveilee tyypilliseen hinttitapaan maailmasta ilman naisia, jotta hänenlaiset homot pääsevät käryttämään paskanhajussa toistensa laajentuneita peräaukkoja hamaan loppuun saakka.
Lempinaimalla on hyviä juttuja 🙂
110. Katos, joku otti täysin selkeän provosoinnin henk.kohtaisesti. Käyttäjänimi In your face teki niiiii-in selkeän yleistykset/vittuilut/lapselliset läpät että huh. Viimeksi mainittu voisi tehdä palveluksen ja palata chaniin trollaamaan. Ketään ei kiinnosta. Ja helpommin sä saat femakoiden vihat viuhahtamalla julkisesti, aina se on miehekkäämpää kuin INISEMINEN NETISSÄ poika. Ja LempiNaima voi mennä itseensä ja miettiä mikä keskenkasvuisessa äpäröinnissä noin rupesi vituttamaan. Vai osuiko vyön alle? Hiekkaa vaginassa?
Vinkki kaikille jotka ei osaa erottaa erottaa puhdasta paskaa asiallisesta kommentista, jättäkää huomioimatta. Ainoastaan huomiotta jättäminen auttaa huomionkipeiseen ”nyyh mulla on vaikeaa joten mä mää esitän kovaa idioottia internetissä” -tapauksiin.
Ja jokainen jota erityisesti kiinnostaa koko juttu lainaan itseäni viisaampaa:
”Miten olis elämä, (hyvät) ihmiset?”
lainaan itseäni viisaampaa:
”Miten olis elämä, (hyvät) ihmiset?”
Arturo,
kasva hötkyilemättä pari vuotta, niin opit, ettei tuo koleus ole mitenkään legendaarisen viileetä tai edes sinua viisaampaa.
Heh, itskin yhdessä välissä kritisoin hiukan tätä blogia, vaikka toisaalta, siitä oikeasti huonosta seikasta välittämättä, eli totaalisen naurettavastia päivittämisestä, tämä on aika hyvä. Ongelma taitaa olla siinä, että jos sinulle mainostetaan toiminteleffaa, joka onkin tylsää draamaa, niin luonnollisestikin olet hiukan pettynyt. Moni alkoi lukea tätä aivan eri ajatuksella ja mielentilassa kuin mitä nyt lukee (jos lukee). Uskonpa, että etenkin miehistöstä löytyy paljon pettyneitä lukijoita.
Voisin tietty sanoa, että kaikkia paskakirjoja paskatavoilla sitä julkaistaankiin, mutta enpä sano, kirja varmasti löytää kohdeyleisönsä ja on ihan jees kamaa, olkoon siis sen elo oikeutettu. Joskin julkaisutapa on mielestäni hiukan sellainen mediahuoraamiskeino, jota nykyään käytetään, mutta toisaalta taas, julma totuus on se, että jos haluaa myydä kirjaansa, sinun pitää huorata ja nuolla persettä, median siis ja muidenkin. Verkostoidu!
Ja pieneksi vinkiksi, ellei Tepon kirja sitten myy miljoonia, niin ei heppu saa kuin taskunpohjalle kolikoita kirjasta. 🙂 Tosin, julkkarisopimus on varmaan keskimääräistä rahakkaampi, Teppo, näinkö?
Mutta sitä tosiaan en tajua, onko projekti jo loppu? Kaikki on kirjotettu, nyt vain lisäilet niitä tänne blogiin? Vai loppuuko kirja kesken?
Tästä hommasta on kadonnut terä. Jumalamme on tylstyttänyt kynänsä ja elämänsä. Harmi aikaisempien tekstien lukeminen oli niin mukavaa.
110.
Aijai, hyvin napsahti vyön alle.
Ei voi kun repeillä tälle totiselle menolle. Kaverit höyryy aivan kuumana päätteensä ääressä. Aika vitun priceless =;P
Mitä jos kävisit vaikka Lempinaima shoppaamassa uuden käsilaukun, niin rauhoittuisit hieman. Tekisi yllättävän hyvää sinulle.
112.
Silloin kun aikataulu ei anna periksi julkiseen viuhahtamiseen, niin helposti lämpenevien Ellifemakoiden trollaus saa toimia viihteenä. Ja parhaimpana, nämä tähtipelaajat eivät edes tajua sitä. Lol.
113. elämän tosiasioiden kieltäminen, illuusiossa eläminen. Kukin elää niinku tahtoo, ja jos joku mun VIISAISTA (thäänks 112. you’re the man!) kommenteista saa jotain irti tai on samaa mieltä, niin se on vain plussaa.
Toistan siis, (ja täten muistutan myös itseäni, koska löysin itseni sattumalta lukemasta näitä tajuttomasti aiheen ohi lipsuvia kommentteja, joissa kiistellään jonkun ämmän [en tunne, en tuomitse, sry] pinnallisesta blogista? so here it comes again:)
MITEN OLIS ELÄMÄ, (HYVÄT) IHMISET?
Mutta joku raja tähänkin.
Hyvää päivänjatkoa.
”Mitä jos kävisit vaikka Lempinaima shoppaamassa uuden käsilaukun, niin rauhoittuisit hieman. Tekisi yllättävän hyvää sinulle.”
Mitäs jos kävisit itse hankkimassa sen perserassauksen jostain muualta vihdoin ja viimein, etkä saastuttaisi tätä palstaa vuotavan perseesi hajulla.
Vitun kuvottava perseen hajusta kiihottuja.
Olen mies, ja sekös sinua varmaan kiihottaa, nauttisit varmaan, jos näkisit minut ”käsilaukun” kanssa.
Paljastit koko synkän haisevan homosielusi noilla kommenteilla. Mene vain iskemään heteromiehiä oikeassa elämässä, ja ehdottele heille ”käsilaukkujen” osteluita, katsotaan mitä tapahtuu.
119.
Vieläkö kiukuttaa? Ehkä haluiasit kertoa meille lisää suhteestasi homoihin sekä muista ongelmistasi? =;P
”Olen mies.”: Parasta huumoria heti Tepon blogin jälkeen. Otan osaa perheesi puolesta. Aina ei voi onnistua.
Niin ja muista käsilaukun valinnassa, että tämän kesän väri on lime.
””Olen mies.”: Parasta huumoria heti Tepon blogin jälkeen. Otan osaa perheesi puolesta. Aina ei voi onnistua.
Niin ja muista käsilaukun valinnassa, että tämän kesän väri on lime.”
Niin olenkin Mies, isolla alkukirjaimella, toisin kuin sinunlaisesi puskahintti, joka haaveilee puolustuskyvyttömien pikkutyttöjen tappamisesta.
Varmasti tiedätkin ”käsilaukkujen” tämän kesän värin, en muuta odotakaan pesunkestävältä perseestä kiihottujalta.
Minusta on aika perusteetonta olettaa tämän blogin olleen alusta asti pelkkä mainosblogi tai mainoskampanja, jonka ajatuksena olisi siisi ollut myydä jotakin jo etukäteen suunniteltua kirjaa.
Eihän tämänkään blogin saama suosio ollut ennen blogin perustamista mitenkään ennustettavissa. Kyllä netissä on jo niin paljon blogeja ja blogiyleisön käyttäytyminen on niin arvaamatonta, että tällaiset ilmiöt tulevat bloginpitäjällekin aina jonkinlaisena yllätyksenä.
Se, että tästä tehdään kirja, on viisasta. Eihän tyhmä ole se, joka pyytää vaan se joka maksaa… 🙂
121.
Etkö nyt parempaan pystynyt =:P Ei näin.
Epic fail.
Näyttäisi olevan kuollut projekti.
Kiitokset silti Tepolle, että jaksoi kirjoitella näinkin pitkään. Tämä oli kuitenkin yksi antoisimpia blogeja mitä olen lukenut.
Komedia/draama jako on hankala, koska en voi merkkiä käyttää. Tunnen samaistumista ja suurta iloa lukiessani loogisia päätelmiäsi ja tarkkoja havaintojasi.
musta olis hauska tietää, että mikäli joku nainen ottaisi hoitaakseen vastaavan projektin, kuinka paljon moraalista ”huorailu”-suitsutusta siitä seuraisi? miehiselle egollehan tuollainen tavoite on ihan järkeenkäypää, kukapa mies ei haluaisi kehuskella kellistäneensä niin ja niin monta naikkosta, mutta ryhdyppä naisena samaan.. vaikkakin, voisin vaikka lyödä vetoa, että sata miestä olisi naiselle sata kertaa helpompi nakki, kuin sata naista miehelle.
Täähän on IHAN surkea….
Kattokaa vähän miten oikeasti kirjoitetaan, blogissa
http://RICHARDBASSWOOD.BLOGSPOT.COM
Ei tollasella pokauksella mitä ”ns peluri” käyttää saa mitään aikaiseksi..
huumorilla, ulkonäöllä ja supliikilla kielellä pääsee paljon pidemmälle..
Tällä jätkällä on sentään ympäri maailmaa faneja..
Tai sitten voitaisiin ottaa myös jonkinlaiseksi vaikutteeksi pikkulegendaksi ameriikoissa muodostunut Tucker Max. Vaikka elämässä voi tapahtua vaikka mitä, ei tämä paska ole mitään muuta kuin huonoa apinointia Tucker Max -tyylisesti nykyajan suomalaiseen sieluttomaan maailmaan, jossa seksin harrastaminen kaikkien kanssa on ihan jees ja avioerot nousevat lähestulkoon sataan prosenttiin.
Hieno mies tämä Teppo… NOT!
Hienoa Teppo! Päätin auttaa sua ton vedon kanssa ja tein sulle helpotukseksi pienen opetusvideon. Käykääpä kaikki kollit tsekkaamassa miten kesäheila hankitaan!
Fiktiota alusta loppuun. Ketä kiinnostaa?
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous