Ihmiset ja suhteet

Prostituoidun seksuaalisuudesta

Teksti: Anna.fi

Huoran päiväkirjaLukiolaisena olin kiihkeä feministi ja vastustin prostituutiota yli kaiken. Lempiteesejäni oli, ettei kukaan prostituoitu työskentele vapaaehtoisesti. Jos kysymys ei ole ihmiskaupasta tai orjuudesta, niin sitten narkomaaneista, joilla aitoa valinnanvapautta ei ole.

Jos keskusteluun tuotiin länsimaiset prostituoidut, jotka väittävät tekevänsä työtä vapaaehtoisesti, minä tiesin heidän olevan raiskauksen tai insestin uhreja, joiden suhde seksuaalisuuteen on vääristynyt. ”Prostituoituna toiminen on yksi itsetuhon muoto”, meuhkasin kaikentietävänä teininä yökahviloissa.

Sitten kasvoin ja maailmankuvani alkoi saada harmaan sävyjä.

Ensin tajusin poikkeavani valtavirrasta ainakin siinä, ettei seksuaalisuus näyttele minun maailmassani mitään pyhitettyä osaa. Seksi on ollut minulle aina ensisijaisesti nautintoa, aika arkistakin nautintoa. Seksi on parhaimmillaan ihanaa, hauskaa ja tyydyttävää. Seksi on melkein aina kivaa. En kuitenkaan ole koskaan osannut koskaan pitää monogaamisuutta arvona sinänsä. Seurustellessani olen toki ollut uskollinen, kysymys oli sopimuksesta ja lupauksen tekemisestä, mutta sinkkuna nautin seksistä vaihtuvien kavaljeerien kanssa ilman omantunnontuskia tai huonommuuden kokemuksia.

Aika pian ymmärsin olevani hedonisti. Nauttivani monipuolisesti ja kaikilla aisteilla. Minä nautin hyvin haudutetusta teestä, kauniista ateriasta, aamun ensimmäisestä tupakasta, kahisevasta yöpuvusta. Minä nautin myös seksistä, enkä voinut ensimmäisen eroni jälkeen keksiä yhtään hyvää perustelua sille, miksi minun tulisi odottaa uutta rakastumista päästäkseni – näin proosallisesti ilmaistuna – panemaan.

Feministinä kieltäydyn edelleen arvottamasta ihmisiä sukupuolikumppanien määrän mukaan. Se on aivan hassu kriteeri. Tiedän, että jotkut (useat?) miehet ja naiset tekevät niin, ja valitsenkin kumppanini siitä paremmin tietävästä joukosta.

Huoran päiväkirjaJos joskus päädyin perinteitä kunnioittavan tyypin mukaan, opettelin jakolaskua. Kysyttäessä entisten kumppaneiden määrää opin jakamaan lopputuloksen ensin puoleen, sitten viidennekseen. Eihän siinäkään ole kysymys mistään muusta kuin tutustumiseen kuuluvasta omien parhaiden puolien esittelemisestä.

Älkääkä nyt kuvitelko että olisin patologinen valehtelija. Valehtelen, kun tiedän, etten halua muuta kuin yhden illan kyydin. Pidempiaikaisiksi kumppaneiksi tahdon ja saan miehiä, joille menneisyyteni ei ollut uhka.

Minua on kommenteissa kutsuttu löyhämoraaliseksi. Onhan ”huora” kulttuurissamme yksi voimakkaimpia haukkumasanoja. Se on sana, jolla mitätöidään naisen seksuaalinen arvo, ja sitä kautta potentiaalinen vaimous. Minulle seksuaalisuus ei kuitenkaan ole mitään elämää suurempaa, ei ominaisuus ylitse muiden. Jonkun vaimona oleminen ei tällä hetkellä ole ykkösprioriteettini, mutten usko sen olevan tulevaisuudessani mitenkään mahdotontakaan.

Miten vapaa-ajan seksi ja työseksi sitten eroavat? Töissä en kerro asiakkaalle mistä pidän, enkä ohjaa häntä tyydyttämään minua. Lähinnä keskityn näyttelemään ja olemaan tehokas, jotta yhdyntä ei kestäisi mahdottoman kauaa. En suutele asiakkaita, enkä vastaanota heiltä suuseksiä. Asiakasseksin kaava on lähestulkoon aina sama: minä runkkaan miestä, puen hänelle kondomin ja otan suihin, sitten ollaan yhdynnässä muutamassa eri asennossa. Ja tauon jälkeen alusta uudelleen, jos niin on sovittu. En nauti seksistä asiakkaiden kanssa juuri koskaan.

Oma seksielämäni on kyllä vähentynyt työaikana. Ei aina jaksa. Mutta kun olen sängyssä omasta tahdostani jonkun hyvän tyypin kanssa, se on tietenkin erilaista. Minä suutelen, annan ja saan suuseksiä, laukean kerran tai monta, saatan johtaa liikettä ja olen kaikin tavoin aktiivisempi kuin asiakkaiden kanssa. Nautin.

Uskon ja toivon kohtaavani vielä miehen, jolle menneisyys ei ole este, miehen,  joka voi ottaa minut tällaisena, kokonaisena, tarvitsevana ja haluavana naisena. Ehkä se on utopia, ehkä ei. Aion ainakin pitää hauskaa odotellessa.

Laura

Lue lisää huoran päiväkirjasta.

X