Kivut olivat niin kovat, että Helena, 52, joutui juomaan aamukahvin pillillä – nivelreuman laukaisi ehkä punkin välittämä infektio
Helena Miikkulainen, 52, arveli pitkään kehonsa jäykkyyden olevan normaalia ikääntymistä. Lopulta turvonnut ja jäykistynyt polvi vei lääkäriin, jossa vahvistui nivelreumadiagnoosi.
Nivelreuma ei estä Helena Miikkulaista hoitamasta ison pihan puutarhahommia. Kuvassa mukana Niini-kana.
Helena Miikkulainen, 52, arveli pitkään kehonsa jäykkyyden olevan normaalia ikääntymistä. Lopulta turvonnut ja jäykistynyt polvi vei lääkäriin, jossa vahvistui nivelreumadiagnoosi.
”Syksyllä 2017 vasen polveni jäykistyi ja turposi äkillisesti. Terveyskeskuksessa tehtyjen verikokeiden perusteella näytti siltä, että olin saanut borreliaperäisen niveltulehduksen ja saattaisin sairastaa nivelreumaa.
Nivelreumadiagnoosi vahvistui muutaman kuukauden kuluttua reumatautien poliklinikalla. Suhtauduin uutiseen melko tyynesti, sillä jälkeenpäin ajateltuna olin kai aavistanut, ettei kaikki ollut kohdallaan. Olin kärsinyt parin vuoden ajan huomattavasta kehon jäykkyydestä, jonka olin kuitenkin ajatellut johtuvan normaalista ikääntymisestä. Esimerkiksi ratsastustunnin jälkeen ihmettelin usein jalkojeni kankeutta – hallittu poistuminen hevosen selästä oli muuttunut vähitellen aiempaa vaikeammaksi.
Diagnoosin saamisen jälkeen minulle määrättiin nivelreumalääkettä, ja yritin jatkaa arkeani normaalisti. Alkuvuodesta 2018 vointini kuitenkin romahti. Voimakkaat nivelkivut valtasivat kehoni, ja vartalo tuntui kauttaaltaan niin jäykältä, että tarvitsin puolisoni apua esimerkiksi sängystä nousemiseen ja pukeutumiseen. Aamukahvin jouduin juomaan pillillä, koska ranteisiini sattui niin paljon, etten pystynyt nostamaan kahvikuppia. Nukkuminen oli kipujen vuoksi vaikeaa, ja viikkojen kuluessa oloni muuttui uupuneeksi ja alavireiseksi.
Onneksi oireet saatiin kuitenkin kuriin, kun reumalääkityksen määrää lisättiin. Olin valtavan helpottunut ja kiitollinen siitä, että oloani pystyttiin hyvän hoidon avulla parantamaan. Kevään mittaan pääsin pikkuhiljaa palaamaan tavallisten arkiaskareiden pariin.”
”Jälkeenpäin ajateltuna olin kai aavistanut, ettei kaikki ollut kohdallaan.”
”Elämäni on hyvää nivelreumasta huolimatta”
”Nivelreumani on pysynyt sopivalla lääkityksellä hallinnassa. Täysin oireeton en ole, vaan kärsin silloin tällöin edelleen jalkojen ja käsien kiputiloista. Huonoina päivinä rappusten kulkeminen on hidasta ja vesihanan avaaminen tekee kipeää, mutta suurimman osan ajasta pärjään sairauteni kanssa.
Elämäni on hyvää nivelreumasta huolimatta. Pystyn tekemään itselleni mieluisaa keikkatyötä varhaiskasvatuksen parissa, minkä lisäksi huolehdin satavuotiaan sukutalomme ylläpidosta. Sairaus ei estä minua hoitamasta ison pihamme puutarhahommia ja lumitöitä tai huolehtimasta rakkaista kotieläimistämme.
Nautin ulkoilusta, ratsastuksesta ja luonnossa liikkumisesta. Harrastin nuorempana karatea, mutta siihen en valitettavasti enää taivu. Suunnittelen osallistuvani nuorimman tyttäreni kanssa marssitapahtumaan, jonka perhesarjassa patikoidaan Paloaukean maastossa kuuden kilometrin matka.
Erityisen iloinen olen siitä, ettei nivelreuma ole ollut este rakkaan kirjoitusharrastukseni jatkamiselle. Saan valtavasti iloa päiväkirjan, korttien ja kirjeiden kirjoittamisesta käsin. Tulen myös hyvälle tuulelle joka kerta ajatellessani, kuinka hyvää hoitoa olen sairauteeni saanut. Voin soittaa reumapoliklinikalle koska tahansa, ja tilaani seurataan säännöllisesti verikokeiden ja lääkärikäyntien avulla.”
”Puutiaisvälitteinen infektio on voinut olla syy”
”Olen pohtinut paljon syitä nivelreumani puhkeamiselle. Reumatologin mukaan puutiaisvälitteinen infektio on voinut olla yksi syy sairauden laukeamiselle. Ulkoilmaihmisenä löydän iholtani punkkeja melkein joka kesä, joten selitys tuntuu järkevältä. Myös edesmenneellä äidilläni oli osin reumaan viittaavaa oireilua, mutta mitään virallista diagnoosia hän ei mahdollisesta sairaudesta koskaan saanut.
Elämä on hauras, ja sairastuminen on muistuttanut minua siitä, ettei terveys ole itsestäänselvyys. Yritän herätä joka aamu tyytyväisenä siitä, että olen elossa ja toimintakykyinen. En pelkää tulevaa, sillä tiedän, että oireitani on mahdollista hoitaa. Jos vointini huononee, otan puhelun reumapolille ja luotan siihen, että tässä sairaudessa jotain on yleensä tehtävissä.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous