Ihmiset ja suhteet

Daniellen suomalainen kulttuurishokki

Teksti: Anna.fi

Danielle Barrios päätyi Suomeen lähes sattumalta. Hän sai keväällä kandin paperit Georgian yliopistosta pääaineenaan englannin kieli ja kirjallisuus. Koko viime talven Danielle suunnitteli jatkavansa opiskeluja ilman välivuosia. Kun hän etsi internetistä tietoa potentiaalisista opiskelupaikoista, hän eksyi kuitenkin sattumalta Great au pair -nettisivustolle.

Lastenhoitotyö opiskelujen ohella vaikutti suhteellisen vaivattomalta vaihtoehdolta. Danielle postitti sivustolle profiilinsa ja jäi odottamaan sopivia työtarjouksia. Vaikka hän ilmoittikin hakevansa perhettä lähinnä kotikaupungistaan Atlantasta, häntä lähestyi yllättäen espoolaisperhe, joka etsi määrätietoisesti amerikkalaista lastenhoitajaa.

”En todellakaan suunnitellut lähteväni ulkomaille ja pitäväni välivuotta. Suomalaisperhe vaikutti kuitenkin todella mukavalta. Aluksi lähettelimme sähköpostia edestakaisin; myöhemmin puhuin vanhempien kanssa puhelimessa. He vastailivat kysymyksiini avoimesti ja kertoivat mitä minulla olisi edessäni, jos valitsisin heidän perheensä. Lopulta seikkailunhalu voitti, joten pakkasin matkalaukkuni ja lensin Suomeen.”

Kulttuurishokki iski heti alkuun

Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat Daniellen mukaan raskaimmat. ”Minulla oli mielessäni tietty käsitys siitä miten asiat tehdään. Tajusin kuitenkin nopeasti, että olin itse asiassa täysin pihalla kaikesta. En osannut käyttää oikein pyykinpesukonetta enkä imuria”, Danielle muistelee. Televisiokanavat olivat vieraita ja kaikkialla ihmiset puhuivat kieltä, jota Danielle ei ymmärtänyt. ”Ruokaostoksilla pyörittelin purkkeja ja kääntelin pakkauksia usein käsissäni kymmenisen minuuttia yrittäessäni arvailla mitä ne sisälsivät”, Danielle kertoo.

Jo pelkästään valoisan ajan pituus yllätti. Danielle ei saanut öisin nukuttua kunnolla. Päivisin hän kävikin sitten ylikierroksilla yrittäessään samalla sopeutua uuteen ympäristöön parhaansa mukaan. Huoleton opiskelijaelämä oli mennyttä elämää, ja tilalle oli tullut kahdeksantuntinen päivätyö. Uutuudenviehätyksen karistessa pois tilalle astui väsymys, sillä arki oli jatkuvaa uuden oppimista.

”Koti-ikävän iskiessä kyseenalaistin itseni ja mietin, teinkö sittenkään oikean ratkaisun lähtiessäni valloittamaan maailmaa. Vaikka yritin älyllistää tuntemukseni ja luokittelin sen tyypilliseksi kulttuurishokiksi, oli se silti henkisesti raskas kokemus”, Danielle myöntää. ”Ikävöin perhettäni ja kotimaatani, mutta samalla tiesin, että kasvaakseni henkisesti minun oli luovuttava jostain.”

Ihmiset ovat erilaisia

Danielle pystyy nimeämään suoralta kädeltä lukuisia eroavaisuuksia kulttuurien välillä. Hän arvostaa suomalaisten rehellisyyttä ja teeskentelemättömyyttä: ”Suomessa ihmiset eivät yritä mielistellä ketään. Ihmisten suosioon pääseminen ja luottamuksen ansaitseminen ei tapahdu sormia napsauttamalla. Ensi alkuun, kun minulla ei ollut yhtään kaveria, se oli aika turhauttavaa. Myöhemmin olen huomannut, että täällä solmimani ystävyyssuhteet ovat yleisesti ottaen merkityksellisempiä. Amerikkalaiset ovat usein kiinnostuneita verkostoitumisesta, eivätkä välttämättä panosta kaikkiin ystävyyssuhteisiin yhtä paljon kuin suomalaiset.”

Negatiivinen puoli ylenpalttisessa rehellisyydessä ja suoruudessa on se, että ihmiset vaikuttavat välillä tylyiltä. ”Joskus kaipaan sitä, että ihmiset ovat ystävällisiä ja näyttävät innostuneilta, vaikkeivät he sitä välttämättä tarkoittaisikaan. Se on osoittaa mielestäni kohteliaisuutta ja hyviä tapoja.”

Perhe-elämää suomalaisittain

Danielle ihailee tapaa, jolla suomalaisperheet ottavat lapset huomioon ja osaksi vanhempien arkea. Amerikkalaistyttö yllättyi huomatessaan, kuinka paljon suomalaisvanhemmat viihtyvät lastensa seurassa. ”Yhdysvalloissa äidit menevät ennemmin drinkeille ja shoppailemaan tyttökavereidensa kanssa siinä missä suomalaisäiti vie lapsensa jäätelölle ja leluosastolle. Sanoisin, että Suomessa perheet ovat läheisempiä.”

Perhesuhteiden rakentaminen lähtee arkisista asioista. Danielle on pistänyt merkille sen, että täällä perheet kokoontuvat useammin yhdessä ruokapöydän ääreen. ”Suomalaislapsille syötetään ennemmin lämmintä ruokaa kuin epäterveellisiä, sokeri- ja rasvapitoisia välipaloja.” Eurooppalaisilla on kuitenkin ollut aina tervehenkinen maine Yhdysvalloissa, joten asia ei tullut varsinaisena yllätyksenä. Sen sijaan karkkipäivistä Danielle ei ollut aiemmin kuullut.

”Au pair -vuoteni on vasta puolivälissä, mutta jo nyt minusta tuntuu, että olen kokenut Suomessa paljon. On ollut mahtavaa huomata, että epäilyksistä huolimatta pärjään sittenkin omillani kulttuurissa, joka oli ennen minulle täysin vieras. Koen itseni etuoikeutetuksi, sillä palatessani kotiin tunnen kaksi hyvin erilaista kulttuuria – ja voin yhdistellä niistä parhaita paloja mieleni mukaan.”

Teksti: Vilja Sormunen / A4 Media Oy (3.10.2005)
Kuva: Vilja Sormunen

X