Oletko kaappiujo?

Yritätkö esiintyä coolisti, vaikka kädet vapisevat ja ääni takertelee? Esiintymislavalla olet rennon letkeä, vaikka sydämesi hakkaa sataa, ja vatsassa lentelevät perhoset? Ujous on yleisempää kuin luullaankaan, monet ammattiesiintyjät ovat sairaalloisen ujoja ja vetäytyviä.

Kati, 32, on ammatiltaan toimittaja. Hän on ulospäin iloinen, puhelias ja hauska. Kati kertoo kuitenkin, että hänelle sosiaaliset tilanteet ovat vain peliä, hän on itse asiassa sairaalloisen ujo. Hän vain peilaa itseään muiden reaktioista, jotta hän tietäisi millainen hänen tulisi olla. Pirteä Kati on itse asiassa sairaalloisen jännittynyt, ja miettii jatkuvasti, mitä hänestä ajatellaan. ”Ajattelen koko ajan, että mitä jos epäonnistun. Näkevätkö kaikki, että minä bluffaan”, hän sanoo.

Pittsburghin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa yli puolet amerikkalaisista ilmoitti kärsivänsä ujoudesta. Itsevarmoja ja äänekkäitä amerikkalaisia ei hetimiten arvaisi ujoiksi, mutta enemmistö kärsi kätketystä ujoudesta. Kätketty ujous tarkoittaa sitä, että henkilö on löytänyt strategian, jolla ujous peitetään. Kulissien takana on sisäinen kaaos ja jäytävä epävarmuus. Ujot ihmiset kärsivät kahdenlaisesta pelosta: siitä, että ovat näkymättömiä, heitä ei huomata, ja siitä, että näkyvät, mutta eivät täytä odotuksia. Kilpailuhenkisessä Amerikassa ei kestetä sitä, että ollaan nobody.

Suorituskeskeiset japanilaiset

Ujous voi johtaa sosiaalisiin vaikeuksiin. Siihen, että ei jaksa seurata asioita, kun on keskittynyt itseensä. Ujo saattaa vaikuttaa snobistiselta, ylimieliseltä ja toisista piittaamattomalta, vaikka itse asiassa ujo on vain hermostunut. ”Jotkut ujot tekevät mitä tahansa, etteivät he vaikuttaisi epävarmoilta. Itsevarmuutta ihaillaan kulttuurissamme yli kaiken. Toiset ovat valinneet pellestrategian. Myös toteaminen puheen alkuun ’en ole mikään puhuja’ on hyvä puolustus”, kirjoittaa psykologian tohtori Katja Claesson. Myös temperamenttierot vaikuttavat siihen, millaisia olemme. Suurin osin on kyse lapsuuden kokemuksista. Jos on koko lapsuutensa kuullut, että ei saa näkyä tai kuulua, on vanhemmiten varovainen.

Koska ujous on suurilta osin kulttuurisidonnaista, on eri kulttuureissa eroja. Ujouden tutkimus on osoittanut, että ujous on erittäin yleistä Japanissa. Japanissa kasvatus tähtää paitsi äärimmäiseen suorituskeskeisyyteen, myös siihen, mitä muut ihmiset ajattelevat. Lapsille toistetaan, että asia näyttää pahalta muiden mielestä sekä huolehditaan, mitä muut ajattelevat. Skandinaviassa on lähellä kyläyhteiskuntaa ja Japania. Amerikassa taas ulospäin suuntautuneisuutta ihaillaan. Katja Claessonin mukaan ujous on piirre, joka näkyy jo kolmevuotiaassa lapsessa. Ujous voi tulla myös esiin myöhemmässä elämässä. Esimerkiksi työ tai se, että partneri jättää, voi laukaista ujouden.

Ujous on hyväksi kohtuullisina annoksina. Ujouden vastakohta on olla aivan liian tuttavallinen, vailla etäisyyttä. Ujous voi olla tapa puolustaa itseään ja omaa reviiriään. Miten ujoudesta pääsee sitten eroon? Siihen on useita apumenetelmiä, mutta yksinkertaisinta lienee pitää mielessä, että muilla on niin paljon töitä itsensä kanssa, että tuskin he jaksavat kiinnittää huomiota siihen, miten toiset toimivat sosiaalisissa tilanteissa.

Ujous haltuun:

1. Ota kynä käteen, ja mieti, millaisissa tilanteissa koet epävarmuutta. Valmista itsesi näihin tilanteisiin.

2. Yritä käydä läpi tukalia tilanteita uudestaan. Älä kuitenkaan ala arvioida itseäsi negatiivisesti. Useilla ujoilla on negatiivinen käsitys itsestään.

3. Tarkkaile ympäristöäsi, sen sijaan, että keskittyisit itseesi. Sinun ei tarvitse sanoa tai puhua mitään, riittää, kun pysyt rauhallisena.

4. Älä ota asioita henkilökohtaisesti. Jos kassaneidillä on tuikea päivä, se ei ole sinun vikasi.

5. Puhu tuntemuksistasi, se vähentää dramaattisuutta.

Lähteet: Claesson, Katja : Om skam och andra känslor. Uppsala universitet. 2006.