Perun kotiapulaisten karu arki

”Tänään kotityöntekijäni puhdistaa kylpyhuoneen,” kieltenopettaja Ursula Mego kirjoittaa käännöslauseen taululle. Mego työskentelee Perun ja Pohjois-Amerikan kulttuuri-instituutissa ICPNA:ssa, jolla on suuri kielikoulu Liman hienostoalueella. Hän on pienen pojan yksinhuoltajaäiti ja kuuluu Perun ylempään keskiluokkaan. Kuten monet muutkin liman hyvätuloiset, Mego on palkannut eliitin arkea helpottavan kotityöntekijän. Kotiapulaisten oma elämä saattaa kuitenkin olla karua.

Lähes 30 miljoonan asukkaan Perussa lasketaan olevan noin 300 000 kotityöntekijää. Jos kävelee Liman rantabulevardilla, heitä voi nähdä siisteissä työmekoissa ulkoiluttamassa koiria tai kantamassa kauppakasseja. He myös vievät vanhuksia kävelylle, kastelevat tarkoin varjellut istutukset, imuroivat talon ja pesevät pyykit.

Halpa kotityövoima tekee elämän helpoksi Perun harvalukuiselle keski- ja yläluokalle. Monelle kotityöhön pestautuvalle maalaistytölle uusi työ tietää kuitenkin kovia aikoja. ”Huonoimmat olot ovat niillä sukulaistytöillä tai ottolapsilla, jotka joutuvat töihin laitakaupunkien slummeihin”, kertoo Sofía Mauricio, kotityöntekijöitä tukevan La Casa de Panchitan toiminnanjohtaja.

Kotityöntekijöiden tilanteet Perussa vaihtelevatkin suuresti. Mauricion arvion mukaan pahimpia työnantajia ovat kouluttamattomat kotiäidit, jotka saattavat siirtää itse kotiapulaisena kokemaansa huonoa kohtelua eteenpäin. Pidemmälle koulutetut ja kansainvälistä kokemusta hankkineet työnantajat taas tarjoavat keskimäärin paremman työpaikan. Myös kotityöntekijöiden palkat vaihtelevat muutamasta eurosta aina rikkaimmilla alueilla tarjolla olevaan 40 – 75 euroon kuussa.

Nuoret ja hyväksikäytetyt

Yleisesti kotityöntekijöiden olot ovat Perussa karut: tutkimusten mukaan jopa 70 %:ssa tapauksista kotiapulaisia käytetään tavalla tai toisella hyväksi. ”Hyväksikäyttö voi olla työajan kohtuutonta venyttämistä, palkan maksamatta jättämistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa”, luettelee Mauricio. Myös seksuaalinen hyväksikäyttö on yleistä. Nuorista kotityöntekijöistä lähes kaikki nukkuvat isäntäperheen luona – usein olosuhteissa, joissa ei ole mahdollista paeta lukkojen taakse.

Tällaisissa oloissa on syntynyt epävirallinen traditio, jonka mukaan isäntäperheen pojilla on tapana hankkia ensimmäinen seksikokemuksensa nuoren kotityöntekijän kanssa. Tytöt tulkitsevat tilanteen usein väärin ja odottavat yhteistä tulevaisuutta perheen täysivaltaisena jäsenenä. Unelmia ruokkii myös eteläamerikkalainen viihdeteollisuus, joka pursuaa tarinoita prinssinsä saavasta köyhästä maaseudun tytöstä. Todellisuus osoittautuu kuitenkin usein toiseksi, ja raskaaksi tullut työntekijä on helppo häätää pois hairahduksesta muistuttamasta.

Kotityöläisten on vaikea puolustaa oikeuksiaan, sillä esimerkiksi poliisit ja viranomaiset samaistuvat työnantajiin ja osoittavat helpommin solidaarisuutta oman taustaryhmänsä edustajia kohtaan. Lisäksi kotityöntekijöiden heikko koulutustaso ehkäisee heidän puolustautumistaan: esimerkiksi Limassa vain kahdeksan prosenttia kotityöntekijöistä tuntee heidän oikeuksiaan suojelevan lain.

Ellit PS. Päivä kotiapulaisena

Luisa Apolaya (22) työskentelee limalaisen perheen palveluksessa ja säästää rahaa ammattiopintoja varten. Hänen työpäivänsä alkaa klo 6.30, jolloin hän valmistaa aamupalan ja tuoremehua perheen aikuiselle pojalle. Aamiaisen jälkeen Apolaya puhdistaa portaat, käy ostoksilla ja laittaa lounasta. Lounaan jälkeen on vuorossa pyykkien silittämistä, mutta jo kahden maissa iltapäivällä hän voi alkaa ottaa rennommin.

Apolayan tilanne on hyvä. Hän asuu ja työskentelee perheessä, johon kuuluu vanhemman pariskunnan lisäksi vain kaksi aikuista lasta. Hänellä on sunnuntait vapaana, ja palkkaakin kertyy kuukaudessa 300 solia (75 euroa). ”Señora vetäytyy usein itse päivälevolle, ja silloin voin itsekin hiukan hengähtää”, Apolaya kertoo.

Kotiapulaisten keskuudessa 12-16 tunnin työpäivät ovat yleisiä. Töitä tehdään pahimmillaan seitsemänä päivänä viikossa, vaikka uusi laki kieltää näin pitkät päivät ja työviikot. Samoja nurkkia kuuratessaan Luisa Apolaya – kuten niin monet kotityöntekijät – unelmoi kuitenkin opintojen jatkamisesta. ”Haluaisin opiskella sairaanhoitajaksi ja palata kotiseudulleni Cañeteen”, hän tunnustaa. ”Limassa kaikki ajattelevat vain rahaa.”

Teksti: Annukka Berg / A4 Media Oy (18.8.2005)
Kuva: Annukka Berg