Iina Kuustonen on ehdoton Syke-roolihahmonsa Iiris Ketolan tavoin: ”En siedä yhtään epäoikeudenmukaisuutta”

Näyttelijä Iina Kuustonen esittää Syke-sarjassa suorapuheista ja ehdotonta, mutta kovan kuoren alla äärimmäisen herkkää Iiris Ketolaa. Selvitimme, onko Iina tosielämässä kuin Syke-sarjan roolihahmonsa.

Näyttelijä Iina Kuustonen, 34, odottaa toista lastaan, jonka on määrä syntyä alkuvuodesta. Raskaus ei ole estänyt Iinan työntekoa. Iina näyttelee pian alkavaan äitiyslomaansa asti huippusuositussa Syke-sarjassa sairaanhoitaja Iiris Ketolaa.

Suorapuheinen ja ehdoton Iiris on poikaansa yli kaiken rakastava yksinhuoltaja, joka ei auktoriteeteille kumartele. Iiriksellä on kova kuori, jonka alla hän on kuitenkin äärimmäisen herkkä. Epäoikeudenmukaisuus saa Iiriksen näkemään punaista.

Mutta kuinka paljon Iinassa itsessään on samaa kuin roolihahmossaan? Esitimme Iinalle väitteitä, jotka sopivat täydellisesti sairaanhoitaja Iiris Ketolaan. Iina vastasi kuhunkin väitteeseen kertomalla, sopiiko väite häneen itseensä.

Olen suorapuheinen.

– Totta. Olen oppinut työni kautta, että kannattaa olla suorapuheinen. Sitäkin voi tietenkin olla rakentavalla ja ei-rakentavalla tavalla. En kannata lainkaan mitään turhaa ilkeyttä. En kannusta esimerkiksi kadulla kertomaan näyttelijälle, että ei pidä jostain hänen roolistaan. Se ei hyödytä ketään.

Suorapuheisuus on suomalaisuudessa asia, josta tykkään itse asiassa tosi paljon. Olin mukana Ivalo-rikosdraamasarjassa, jossa oli paljon ulkomaisia näyttelijöitä. Hekin tykkäsivät siitä, että keskityttiin työn tekemiseen, sanottiin suoraan palaute ja mentiin eteenpäin.

Olen oppinut, että säästää hirveästi aikaa kaikessa elämässä, kun pääsee suoraan asiaan. Elämä on tosi paljon helpompaa, kun kaikki huolehtivat itsestään, tekevät velvollisuutensa ja hoitavat oman tonttinsa. Kuvauksissa näin on pakko toimia. Silloin kaikki sujuu hyvin. Täytyy myös pystyä antamaan palautetta, jos jokin asia ei toimi. Sitten asia korjataan.

Minua ei voi kuvata sanoilla aurinkoinen ja hymyileväinen.

– Tarua. Minusta näkee tosi helposti, missä moodissa menen. Joskus mietin, että hitto, kun kaikki näkyy naamasta. Ihana maskeeraaja Marjut Samulin sanoi minulle kerran, että ”Iina, se on sun työ.” Että on hyvä, että saan ajatukseni näkymään. Se on ihan totta.

Silloin, kun sain Iiriksen roolin, Sykkeen ensimmäinen ohjaaja Joona Tena vannotti minulle, että ”Iina, tajuatko sä, että sä et sitten voi hymyillä tossa roolissa.” Kyllä, olen näyttelijä. Pystyn olemaan hymyilemättä. Hän näki minut ja Iiriksen niin erilaisina, että häntä ymmärrettävästi epäilytti, miten näyttelisin Iiristä. Itse asiassa tällä 5. kaudella Iiris hymyilee enemmän kuin koskaan.

Olen ehdoton.

– No, joo. En siedä yhtään epäoikeudenmukaisuutta. Olen tosi ehdoton siinä, että ihmisiä täytyy kohdella tasa-arvoisesti ja tasavertaisesti, yhtä oikeudenmukaisesti. Kaikki ovat samanarvoisia. Päähäni ei mahdu yhtään epäreiluus.

En kunnioita auktoriteetteja.

– Kunnioitan kyllä auktoriteetteja, mutta alallani sekoittuvat tekijät, roolit ja asemat. Kaikki ovat työkavereita. Se ei auta tällä alalla mitään, että nöyristelee tai kumartelee. Kaikki ovat kuitenkin aina ihmisiä kaikkien roolien ja auktoriteettienkin takana.

Minulla on kova suojamuuri.

– On minulla kova suojakuori vaikka julkisuutta kohtaan. Yritän suojella yksityiselämääni ja perhettäni julkisuudelta. Olen yrittänyt aina pitää yksityisasiat ominani. Minusta on absurdi ajatus, että kertoisi kaikille kaiken itsestään.

En kuitenkaan koe eläväni oikeassa elämässäni minkään suojamuurin takana, päinvastoin. Jos itsestään ei anna mitään, ei myöskään saa mitään. Haluan nähdä ja poimia hyviä asioita ja valitsen tehdä niin. Tykkään puhua ihmisistä mieluummin hyvää kuin pahaa.

Pohjimmiltani olen hyvin herkkä.

– Totta. Herkkyys on mielestäni näyttelijänä tärkein työkaluni. Syke-sarjan tarinat ja kohtalot ovat niin koskettavia ja voimakkaita, että monta kertaa pitää keskittyä tosissaan, ettei itkettäisi niin paljon. Sairaalaympäristö on tunteisiin vetoava ja sen kohtaavat kaikki jossain vaiheessa elämäänsä. Sairaaloissa ollaan koko ajan kuoleman ja elämän kanssa tekemisissä.

Lapseni on minulle kaikki kaikessa.

– Totta. Prioriteettini ovat menneet uusiksi lapsen saamisen jälkeen. Lapsen tulo läpivalaisee maailman ja elämän sekä tuo naaman eteen kaikki omat valinnat. Ajattelen väistämättä lasten kautta jopa kaikkia haastattelujani. Mietin, mitä lapseni tulevat lukemaan ja mitä heistä olen haastatteluissa kertonut. En ole enää vastuussa vain itselleni.