Isyydestä haaveileva laulaja Kasmir: ”Lapsi on ainoa toive, joka ei ole elämässäni vielä toteutunut”

Laulaja Kasmir, 33, huolehtii 10 kuukauden ikäisestä Paavo-koirastaan kuin pikkuvauvasta. – Ehkä tämä on hyvää harjoittelua tulevaa varten, sanoo isäksi tahtova Kasmir.

Laulaja Kasmir, 33, kertoo arjestaan Annan Juuri nyt -sarjassa.

Rakkain arkirutiinini…

on kahvihifistely. Jauhan pavut kahvimyllyllä ja mittaan grammalleen oikean määrän kahvia teknisen näköiseen erikoiskahvinkeittimeeni.

Olen juuri nyt…

vapaa-ajallani innostunut videopelien pelaamisesta. Olen pelannut lapsesta asti, ja tälläkin hetkellä pelaaminen on minulle paras tapa päästä irti työasioista. Saatan uppoutua vuorokaudeksi yhtäjaksoisesti pelikonsolin ääreen. Tällaisista pelimaratoneista keskustelen etukäteen avopuolisoni kanssa. Hän on onneksi ymmärtäväinen. Viimeksi tarjosin avopuolisolleni kylpylämatkan Tallinnaan, kun minä linnoittauduin kotiin pelaamaan. Olimme molemmat tyytyväisiä.

Ärsyynnyn…

kateudesta. Musiikkiala on niin kilpailtu, että kateuteen törmää valitettavasti usein. Pahinta on, kun huomaan itse kadehtivani kollegaa esimerkiksi hänen menestyneestä sinkustaan. Pidän kateuden pistokset yleensä omana tietonani ja yritän päästää tunteesta irti. Pelkään kuollakseni konflikteja. Siksi vaikenen mieluummin kuin nostan kissan pöydälle.

Käytän rahaa…

joka vuosi johonkin huonoon sijoitukseen. Viimeksi ostin liian kalliin auton, Mersun maasturin. Nyt yritän päästä siitä eroon. Olen myös meinannut ostaa tuloihini nähden liian kalliin asunnon, mutta onneksi isäni toppuutteli. Isoja heräteostoksia lukuun ottamatta käytän rahaa säästeliäästi. En juuri ostele vaatteita enkä törsää ulkona syömiseen. Kasvoin duunariperheessä, jossa minulle opetettiin, että rahan eteen on paiskittava töitä.

Työviikkooni kuuluu…

studiolla olemista, uuden musiikin tekemistä ja keikkailua. Pyrin olemaan joka aamu viimeistään kello 10 aikaan studiolla. Labradorinnoutajani Paavo kulkee yleensä mukanani. Jos työn tekeminen ei luista, lähden hetkeksi ulos heittämään koiralle keppiä. Se on hyvä nollaus keskellä päivää.

Hemmottelen itseäni…

laittamalla ruokaa. Arjessani näkyy, että olen edelliseltä ammatiltani kokki. Ruoanlaitto on minulle zen-touhua. Parasta on, kun saan kokata ystävilleni. Rakastan isännöidä illallista: pitää huolta siitä, että jokaisella on lasissa viiniä ja vatsa täynnä. Bravuurini ovat erilaiset risotot.

Hoidan ihmissuhteitani…

järjestämällä illallisia kotonani. Muuten olen melko laiska pitämään yhteyttä. Ystävät ovat minulle tärkeitä, mutta minulle riittää, että näen heitä silloin tällöin.

Huomioin kumppaniani…

pienillä arkisilla teoilla. Tuon tuliaisia keikkareissulta tai ostan ruokakaupasta kimpun tulppaaneja. Ele on tärkeämpi kuin se, että antaisin jotain kallista.

Harrastan liikuntaa…

lähinnä keikoillani. Lavalla sykkeeni nousee ja minulle tulee hiki. Muuten urheiluni rajoittuu koiran ulkoiluttamiseen. Tavoitteeni on luopua autosta mahdollisimman pian ja aloittaa pyöräily. Haluaisin kohottaa kuntoani ja pudottaa hieman painoa.

Päivitän somea…

vastahakoisesti. Minulla on korkea kynnys julkaista mitään, ja olen huono pitämään mökää itsestäni vain tavan vuoksi. Tässä ammatissa on kuitenkin välttämätöntä olla somessa, jotta pysyy ihmisten mielissä.

Nukun epäsäännöllisesti…

työstäni johtuen. Viikonlopun iltakeikat sekoittavat usein unirytmini. Saatan mennä keikkaviikonlopun jälkeen arkipäivisinkin vasta kolmelta yöllä nukkumaan. Kun Paavo-koiranpentu muutti meille 10 kuukautta sitten, nukuin katkonaisesti ja kävin vähän väliä varmistamassa, että koiralla on kaikki hyvin. Ihmettelen, miten selviäisin vauvan kanssa, kun olen koiranpennustakin näin huolissani. Ehkä tämä on hyvää harjoittelua tulevaa varten. Haaveilen isyydestä. Lapsi on oikeastaan ainoa haave, joka ei ole elämässäni vielä toteutunut.

Rakastan elämääni

Minusta tuntuu, että elämäni kaikki osat ovat tällä hetkellä balanssissa. Voin hyvin, ympärilläni on rakkautta, minun on helppo olla luova ja teen unelmaduuniani.