Kaj Chydenius: ”En halua olla homeinen muumio”

Kohta 80 vuotta täyttävä säveltäjä Kaj Chydenius työskentelee yhä täyttä häkää. Sävellyksiä syntyy parisataa vuodessa. Vaikka selkä vihoittelee, elämänhalua piisaa. – Hämmästyisin, jos en kahden vuoden kuluttua olisi hengissä.

Kesän päättyessä Kaj Chydenius palasi piilopirtiltään Jyväskylästä Helsinkiin. Kotiinpaluu luonnon helmasta keskelle kivikaupunkia ei muuttanut päivärytmissä juuri mitään. Mitä nyt piti opetella tietyt rutiinit uudelleen.

– Kun ikää on jo näin paljon, en heti muista, missä sokeriastiaa säilytetään, hän hymähtää.

Nyt säveltäjä hämmentää tarmokkaasti lattekahviaan Stockmannin kattoterassilla. Hän on saapunut keskustaan kotoaan Alppilasta Jaana-vaimonsa kanssa tekemään ruokaostoksia tulevia rapukekkereitä varten.

Vaikka muisti välillä temppuilee, työn tempo on yhä kiihkeä. Vuodessa syntyy parisensataa sävellystä, syyskuun alussa niitä oli koossa noin 140. Se on aika hyvin kahdeksankymppiseltä eläkeläiseltä. Mutta Kaj inhoaa sitä, että häntä kutsutaan tuotteliaaksi.

– Äh, se on liian juhlava sana. Minä olen vain ahkera.

Kaj Chydenius aloittaa työnsä aina lukemalla

Työ alkaa aina lukemalla.

– Runoilija on minun sankarini. Säveltäjänä tehtäväni on auttaa runoja löytämään kuulijansa.

Aamiaisen syötyään Kaj käy käsiksi teksteihin: minkä näistä tänään säveltäisin? Vähän aikaa hän siinä sompailee: ”Tämä se ei ainakaan ole, mutta voisiko se olla tämä?” Ajatuksen pitää olla tuore ja puhdas. Eilisen epäonnistumiset on pyyhitty pois.

Aiheista viehättävät ystävyys ja yksinäisyys. Luontoaiheet. Ja rakkaus, tietenkin.

Materiaalia riittää. Eino Leinolla on monta hienoa runoa, joita Kaj ei ole ehtinyt vielä säveltää. Samoin vanhalla tutulla, Yrjö Kaijärvellä, jonka tuotannon hän löysi vasta kauan tämän kuoleman jälkeen.

Mutta elävienkin runoilijoiden keskuudesta löytyy kiinnostavia nimiä. Kuten Jukka Itkonen, jonka teksteissä on paljon huumoria ja luontokuvauksia sekä Aune Marjut Kari, joka lähettää Kaj’lle kolmisen runoa viikossa.

– Ne ovat ihan sairaan makeita!

Uransa alkupuolella 1960-luvulla Kaj Chydenius tuli tunnetuksi poliittisena säveltäjänä. Hänen käsialaansa oli muun muassa musiikkinäytelmä Lapualaisooppera, josta muodostui eräänlainen sukupolvikokemus.

Poliittisia runoja Kaj säveltää edelleen, jos eteen osuu hyvä teksti.

– Ei se ole politiikka, joka saa veren sykkimään, vaan nimenomaan runo. Musiikkihan ei ole poliittista.

Kaj Chydenius ei halua mystifioida itseään

Lokakuussa Kaj Chydenius täyttää 80 vuotta. Tekeillä on juhlakonsertti ja kaksikin levyä, jotka teettävät kovasti työtä.

Ikä tuntuu kropassa. Selkä esimerkiksi oli ”hirveän paljon parempi 40-vuotiaana”. Seisominen on hankalaa ja liikkuminen sattuu. Sormet ovat koukkuiset, mutta juoksevat yhä pianon koskettimilla.

– Jos mitään kovin kummallista ei tapahdu, elän vielä vuosia. Hämmästyisin, jos en kahden vuoden päästä olisi enää hengissä. Mutta sehän on korkeemmas käres. Ikätovereistani iso joukko on jo poissa.

Mielen pitää vireänä työ. Tai oikeastaan Kaj puhuisi mieluummin harrastuksesta, se kuulostaa lohdullisemmalta.

– Säveltäminen on olennainen osa elämääni, se on intohimo. Onneksi minun ei tarvitse sujauttaa uutta laulua pöytälaatikkoon, vaan saan harjoitella sitä heti laulajan kanssa. Ja kohta jo olemmekin konsertissa. Laulut lähtevät maailmalle, se on palkitsevaa.

Työn… anteeksi, harrastuksen lomassa Kaj pitää pausseja, jolloin hän pelaa pasianssia. Se on oivallinen nollauskeino, tapa pyyhkiä mielen taulu puhtaaksi ennen seuraavaa luomistyötä. Mutta:

– Tässä on nyt vaarana, että mystifioin itseäni. Ei säveltäminen ole yhtään kummallista. Sen ohella elän myös ihan normaalia elämää. En halua olla mikään homeinen muumio.

Nuorena miehenä Kaj Chydenius julisti aikovansa tulla rikkaaksi.

No, tulitko?

– En. Taloudellinen tilanteeni ei ole koskaan ollut kovin hyvä, mutten ole köyhäkään. Rikkauteni ovat jossakin muualla kuin mammonassa. Minulla on vaimo, lapset ja hyviä ystäviä. Minua ei ole jätetty yksin. Tuntuu, että vielä on paljon kokematta.