Julkkikset

Supersuosittu Pirjo Tuominen, 82, kirjoittaisi romaaneja nopeammin kuin kustantaja ehtii niitä julkaista: ”Aivojen käyttäminen on itsestä huolehtimista”

Pirjo Tuomisen romaaneilla on paljon uusia lukijoita – ja kuulijoita. Hän kirjoittaa näkyväksi sitä, miten naisten tekemä työ on mahdollistanut miesten kertoman historian. – Arvostan suuresti sitä, että ihminen jatkaa eläkkeelle jää­tyään työntekoa jossain muodossa.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Sara Pihlaja

– Työni on minulle suuri siunaus.

Pirjo Tuomisen romaaneilla on paljon uusia lukijoita – ja kuulijoita. Hän kirjoittaa näkyväksi sitä, miten naisten tekemä työ on mahdollistanut miesten kertoman historian. – Arvostan suuresti sitä, että ihminen jatkaa eläkkeelle jää­tyään työntekoa jossain muodossa.

Kirjailija Pirjo Tuominen kirjoittaa muutaman tunnin joka päivä. Pidempään hän ei istu koneen ääressä, koska luovaa tekstiä ei virtaa kerralla enempää. Ei pidä silti kuvitella, että kirjailija laiskottelisi. Ehei. 82-vuotiaalta leskirouvalta ilmestyy uusi teos noin kerran vuodessa, ja ne myös myyvät erinomaisesti. Viime vuonna hänen teok­siaan myytiin noin 47 000, kun edellisenä vuonna luku oli 23 000. Kasvun taustalla on paitsi historiallisten romaanien uusi suosio myös se, että Pirjo Tuomisen vanhempia teoksia on julkaistu äänikirjoina.

Maaliskuussa ilmestyi Charlotan tarina, joka sijoittuu 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen. Sen Pirjo sai valmiiksi jo puolitoista vuotta sitten.

– Kustantajat ovat hitaita ja mä olen nopea, Pirjo kommentoi istahtaessaan sohvalle.

Seuraava teos on jo tekeillä.

– Ensimmäistä kertaa kirjoitan omista asiois­tani, sellaisesta mitä olen itse elänyt.

Menneisyyden vangiksi ei Pirjo mielestä saisi jäädä.

– Vaikka ikää tulee ja kannamme mukanamme menneisyyttämme, meidän pitäisi elää nykyajassa.

Pirjon on vaikea kuvitella, että hän olisi jättänyt opettelematta uuden tekniikan, niin kuin vaikkapa kuva­puheluiden käytön.

– Monet ovat jääneet kiinni vanhoihin meriitteihinsä eivätkä ole suostuneet opettelemaan uutta vanhoilla päivillään. Jaan ihmiset henkisesti nykyajan ja menneisyyden ihmisiin. Se ei ole ikäasia vaan tahdon asia.

– Arvostan suuresti sitä, että ihminen jatkaa eläkkeelle jää­tyään työntekoa jossain muodossa – ettei tuudittaudu siihen, mitä on ollut joskus ennen.

Pirjo olisi valmis tekemään töitä enemmänkin nyt eläkkeellä ollessaan. Aivojen käyttäminen on hänelle samalla itsestään huolehtimista, yhtä lailla kuin terveelliset elämäntavatkin.

– Työni on minulle suuri siunaus.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Jutussa Pirjo Tuominen kertoo leskeksi jäämisestä ja rakkauden kaipuusta. Lue koko juttu Annasta 15/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X