Julkkikset

Talousvaikeuksia ja avioeron kokenut näyttelijä Laura Malmivaara: ”Terapiassa oivalsin asioita, joita olin peittänyt itseltäni”

Näyttelijä Laura Malmivaaran ura näyttää ulospäin helpolta menestystarinalta: isot roolit ovat seuranneet toisiaan. Tarinaan kuuluvat myös kivuliaat vaiheet: pitkä ero, taloushuolet ja kesken esitysten tulleet itkukohtaukset.
21.12.2016 Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Pekka Holmström/Otavamedia

On kulunut reilu vuosi siitä, kun Laura Malmivaara, 43, irtisanoutui vakituisesta teatterikiinnityksestään ja aloitti vapaana taiteilijana. Samoihin aikoihin hän muutti avoliittoon kuvataiteilijapuolisonsa kanssa ja aloitti uudestaan uusperhearjen, jota oli elänyt myös aikaisemmassa, eroon päättyneessä avioliitossaan.

Isojen muutosten jälkeinen vuosi on ollut hyvä. Laura tuntee olonsa vapaammaksi ja tasapainoisemmaksi kuin koskaan.

– Olen ehtinyt ajatella asioita ja pysähtyä. Ehkä olen rauhoittumassa ja selviytymässä neljänkympin kriisistäni, hän sanoo.

Laura on kokenut urallaan jättimenestyksiä, ja pian hänet nähdään uudessa, isossa roolissa presidentin rouvana TV1:n Presidentti-sarjassa.

Nousujohteisen uransa rinnalla Laura on joutunut painimaan itsetunto-ongelmien, ihmissuhdekriisien, talousvaikeuksien ja syyllisyyden tunteiden kanssa. Laura kertoo uratiestään Tieni huipulle -sarjassamme:

Ero ja Kotikadun loppuminen

”Nautin rakkaudesta, perhe-elämästä ja työstäni Kotikadussa. Sain Akun (Louhimies) mukana uusperheen, johon osasin jo 27-vuotiaana suhtautua aika aikuisesti. Akun kaksi lasta vahvistivat haluani saada omia lapsia.

Pian meille syntyi kaksi tyttöä, Alma 2004 ja Aino 2006, ja elin kiireisiä ruuhkavuosia kotona ja Kotikadun kuvauksissa.
Aku on aina tukenut ja kannustanut minua urallani. Hän on sanonut ’kyllä sinä osaat, kyllä sinä pystyt’ silloinkin, kun olen itse epäillyt pärjäämistäni. Se on kantanut minua vaikeiden tilanteiden yli. Olen kärsinyt huonosta itsetunnosta ja sen vuoksi epäillyt kelpaamistani.

Vaikka olemme aina olleet ammatillisesti samalla puolella, avioliittomme oli myrskyisä, mistä seurasi 2010 alkanut raskas eroprosessi. Teimme eroa pitkään. Ehkä olisi pitänyt tunnustaa rohkeammin ja aikaisemmin, että asiat ovat solmussa.

Kotikatu-sarja lopetettiin 2012, samana vuonna, kun erosimme virallisesti Akun kanssa. Olin henkisesti rikki eron ja työn loppumisen takia. Kotikatu oli ollut minulle iso ja säännöllinen tulolähde, joten sarjan lopettamisen jälkeen olin ensimmäistä kertaa urallani taloudellisesti tiukoilla.

Ansioni tipahtivat ratkaisevasti ja jouduin miettimään eri tavalla rahankäyttöä. Yhden aikuisen huushollissa eläminenkin oli kalliimpaa kuin avioliitossa. Olin saanut kiinnityksen helsinkiläiseen Kom-teatteriin muutamia vuosia aikaisemmin. Uusi elämäntilanteeni ja teatterin iltanäytökset tekivät arjesta jatkuvaa säätämistä. Jouduin esimerkiksi palkkaamaan kotiimme usein lapsille iltahoitajan, ja tuntui, että rahat eivät riitä mihinkään. Se on ollut varmasti tähänastisen elämäni rankinta aikaa kaikin puolin.”

Paha olo purkautui lavalla

”Maakuntakiertueet kuuluivat työhöni Kom-teatterissa. Minulla oli tien päällä koko ajan ikävä lapsia. Meillä on Akun kanssa yhteishuoltajuus, ja järjestelyt olivat välillä molempien epäsäännöllisten töiden takia haastavia. Tunsin syyllisyyttä siitä, etten voinut olla koko ajan lasteni kanssa. Eron jälkeen ei ollut helppoa rakentaa uutta elämää.

Syyllisyys ja tuska purskahtivat esiin yllättäen ja oudoissa tilanteissa. Kuopiossa puhkesin lavalla itkuun kesken Kone-näytelmän. Kohtauksessa kuuluikin itkeä mutta ei niin vuolaasti eikä hallitsemattomasti. Ehkä yleisö luuli, että kaikki kuului näytelmään, mutta itkin myös eroani ja ikävääni. Kaipasin tyttöjäni, jotka olivat Helsingissä isänsä luona. Näytelmään oli kirjoitettu mukaan meidän näyttelijöiden henkilökohtaisia kokemuksia ja tunteita, joten tietyt kohtaukset olivat minulle erokriisini keskellä vaikeita.

Eron jälkeen en todellakaan haikaillut uutta parisuhdetta vaan keskityin teatteriin ja lapsiini. Halusin rakentaa itseni ehjäksi. Kävin jonkin aikaa terapiassa ja tunsin, että siitä oli hyötyä. Kun puhuin tunteistani ammattilaiselle oivalsin asioita, joita olin peittänyt itseltäni. Kokemuksien purkaminen auttoi minua pääsemään eteenpäin. Muutaman kuukauden jälkeen huomasin, että pärjään jo ilman ammattiapuakin, ja se tuntui hyvältä.

Nautin Kom-teatterin hengestä, kiinteästä yhteisöstä ja vakinaisen työn taloudellisesta turvasta. Pikkuhiljaa säännöllinen teatteriaikataulu alkoi tuntua myös kahlitsevalta. Erityisesti minua harmitti se, että jouduin kieltäytymään muutamasta todella kiinnostavasta tv- ja elokuvaprojektista teatterisitoumukseni takia. Seurasin kateellisena sivusta, kun upeat roolit menivät muille näyttelijöille.

Alkuvuodesta 2013 tapasin nykyisen avopuolisoni. Tunsin olevani yhä ehyempi. Samalla ajatus uudesta vapaammasta taiteilijaelämästä alkoi kuulostaa entistä houkuttelevammalta. Miksen uskaltaisi? Joulukuussa 2015 irtisanouduin Komista ja jäin vapaaksi taiteilijaksi.”

Juttu on katkelma Annan 51–52 kansijutusta. Lehti on myyntipisteissä torstaina 22.12.

Lue myös:

Laura Malmivaara: ”En halunnut perustaa uusperhettä liian nopeasti”

Laura Malmivaara: ”Enää en laita onnellisuuttani miehen harteille”

Näyttelijä Elina Knihtilä: ”Tein pitkään, mitä käskettiin”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suosittelemme