Uusi Vares Leo Sjöman: ”Olen joutunut tekemään paljon töitä päästäkseni kameran eteen”
Leo Sjöman ei hätkähdä näyttelijän ammattiin kuuluvaa kritiikkiä tai torjutuksi tulemista, mutta hiljaisia kausia hänen on vaikea kestää. – Kaipaan toimeliaisuutta ja suuntaa elämälleni.
– Olen vähitellen oppinut katsomaan itseäni vapautuneemmin
Leo Sjöman ei hätkähdä näyttelijän ammattiin kuuluvaa kritiikkiä tai torjutuksi tulemista, mutta hiljaisia kausia hänen on vaikea kestää. – Kaipaan toimeliaisuutta ja suuntaa elämälleni.
Leo Sjöman, 40, kokee elävänsä sellaista näyttelijän arkea, josta haaveili nuorempana. Näyttelijäntyön lisäksi hänet pitää kiireisenä oma tuotantoyhtiö.
– Elämäni on vahvassa liikkeessä. Minua motivoi, että asetan itselleni tavoitteita. Vaikka ne eivät aina toteutuisi, saatan päätyä mielenkiintoisiin paikkoihin. Jos en asettaisi tavoitteita, en varmaan saisi mitään aikaan, Leo kertoo Helsingin Katajanokalla sijaitsevalla Tulli- ja Pakkahuoneella. Hänen AV-alan yrityksellään on ollut siellä toimitila ja pieni studio kolmen vuoden ajan.
Hotel Swan Helsinki– ja Karuselli-sarjoissa sekä Palimpsest-elokuvassa näytellyt Leo on viettänyt kesän Aku Louhimiehen Konflikti-televisiosarjan kuvauksissa. Syksyllä ensi-iltansa saavat Lapua 1976 -elokuva ja Maria Kallio -dekkarisarjan toinen kausi, joissa hän on mukana. Lisäksi hän tulee näyttelemään dekkarihahmo Varesta parhaillaan kuvattavassa tv-sarjassa.
– Kaipa minulla on monenlaisia uratavoitteita, mutta olen siinä mielessä taikauskoinen, että pelkään julkilausuttujen unelmien voiman katoavan.
Näyttelijäksi valmistuttuaan Leo Sjöman esiintyi teatterissa useiden vuosien ajan. Vuonna 2016 hän päätti alkaa tavoitella rooleja televisiossa ja elokuvissa.
– Olisin voinut jäädä Kansallisteatteriin, mutta minulla oli voimakas halu päästä kameran eteen. En tuntenut tv- ja elokuvamaailmaa hyvin, joten aloin hakea töitä. Työskenneltyäni muutaman vuoden kameratöiden parissa lähdin Los Angelesiin opiskelemaan kameranäyttelemistä.
Leo Sjöman: ”Olen vähitellen oppinut katsomaan itseäni vapautuneemmin”
Matka kameran eteen on ollut matka oman keskeneräisyytensä hyväksymiseen näyttelijänä.
– Los Angelesissa meitä kehotettiin kuvaamaan itseämme, jotta oppisimme katsomaan itseämme kameran linssin läpi, tutustumaan omiin kasvoihimme ja päästämään irti itsekriittisyydestä. Olen vähitellen oppinut katsomaan itseäni vapautuneemmin, ikään kuin ulkopuolisen silmin. Näyttelijä on usein ruudun keskellä, mutta todellisuudessa vain pieni osa kokonaisuutta. Onnistuneessa kohtauksessa näyttelijän kasvoista heijastuu työryhmän ja kollegoiden työ, ei yhden näyttelijän erinomaisuus.
Leon mielestä näyttelijän suurin kriitikko on yleensä tämä itse.
– Näyttelijä on jatkuvasti tekemisissä keskeneräisyytensä ja torjutuksi tulemisen kanssa. En ole kokenut ulkopuolista kritiikkiä henkilökohtaisena, vaan ammattiin väistämättä liittyvänä. Freelancenäyttelijälle tulee väistämättä eteen hetkiä, jolloin töitä ei ole. Minulle hiljaiset kaudet eivät ole suuren luovuuden aikaa, vaan kaipaan toimeliaisuutta ja suuntaa elämälleni, puolisonsa, näyttelijä Oona Airolan ja lapsensa kanssa Helsingissä asuva Leo kertoo.
”Olen joutunut tekemään paljon töitä päästäkseni teatterinäyttelijänä kameran eteen”
Näyttelijän työhön liittyvästä julkisuudesta Leolla on selkeä näkemys.
– Näyttelijän työ on julkista, mutta olen rajannut yksityiselämäni julkisen työn ulkopuolelle. Haluan olla julkisuudessa työni kautta, en yksityishenkilönä.
Koronapandemia sekoitti ja siirsi elokuva- ja tv-tuotantojen aikataulut, mutta Leo ei halunnut jäädä paikoilleen. Hän päätti perustaa oman yrityksen, Hoka Filmsin. Nykyään suurin osa tv- ja elokuvatuotannoista roolitetaan näyttelijöiden itse kuvaamilla videoilla eli self tapeilla ja perinteisiä koekuvauksia järjestetään harvemmin. Leo on tuonut Amerikasta Suomeen self tape -palvelun, joka on esiintyjille suunnattu koekuvauspalvelu.
– Olen joutunut tekemään paljon töitä päästäkseni teatterinäyttelijänä kameran eteen. Hienoa, että voin nyt jakaa tietämystäni ja kokemustani eteenpäin.
Leo ammentaa työhönsä inspiraatiota elokuvista.
– Kun perustin yrityksen, siirsin elokuvakirjastoni toimistoon, jotta voisin katsoa elokuvia työpäivän jälkeen. Roolityötä koskeva oivallus voi tosin syntyä missä tahansa. Uimahallin kassalla viereen voi astua henkilö, joka muistuttaa työstämääni roolihahmoa, ja hyrrä alkaa pyöriä.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 37/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous