Laura Honkasalon kolumni: Some tuhoaa aivot – haluaisin vähentää käyttöä, mutta miten?

Pelkään, että jos en tuuttaile hupaisia päivityksiä Facebookiin, sekä ystävät että työkontaktit unohtavat olemassaoloni tyystin. Toisaalta somessakin olo on usein yksinäinen ja ulkopuolinen, kirjoittaa Laura Honkasalo.

Järkytyn, kun tabletti ilmoittaa sunnuntai-iltana, että olen käyttänyt sitä kuluneen viikon aikana keskimäärin 3 tuntia ja 22 minuuttia vuorokaudessa. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se, miten paljon laitteilla viettää aikaa, vaan se, miten digitaalinen maailmamme meihin vaikuttaa.

Tietojenkäsittelytieteen professori Cal Newport mainitsee kirjassaan Digital Minimalism – On Living Better with Less Techology, että älypuhelimeen tartutaan keskimäärin 85 kertaa vuorokauden aikana. Tämä johtuu ennen kaikkea sosiaalisesta mediasta, joka on suunniteltu koukuttavaksi. Newport vertaa somea hedelmäpeleihin. Laitamme sisään kolikon, eli päivityksen tai kommentin, ja odotamme millaisen palkinnon saamme – kukapa ei ilahtuisi, jos oma päivitys tai kommentti kerää paljon tykkäyksiä.

Olen huomannut jo aikoja sitten, että some ja netin selaaminen vaikuttavat keskittymiskykyyn. Mitä vähemmän käytän somea, sen paremmin pystyn keskittymään.

Newport kartoittaa monia muitakin tapoja, miten somen käyttö vaikuttaa meihin. Kyky lukea sanatonta viestintää, keskustelukumppanin eleitä ja ilmeitä, rapistuu, jos kanssakäyminen tapahtuu enimmäkseen somessa. Newport kertoo naisesta, joka pitää Facebookissaan vain 150 ystävää, koska psykologien mukaan se on maksimäärä sosiaalisia suhteita, joita pystymme ylläpitämään. Kaverimäärän typistäminen on kuitenkin lähes mahdotonta, sillä kaverien poistaminen loukkaa ihmisiä syvästi.

Katsoin Yle Areenasta ohjelman Irti ahdistuksesta, jossa irlantilainen malli ja tv-persoona Vogue Williams selvittää, mistä milleniaalien ahdistus oikein johtuu. Ohjelmassa psykologi kertoo, että some lisää ahdistusta – ei vain sen takia, että itseä verrataan muihin, vaan koska laitteet pilaavat unen laadun ja univaje altistaa ahdistukselle. Nuoret aikuiset tsekkaavat sometilinsä jopa herätessään yöllä.

Käytän Facebookia (liian) paljon, koska teen töitä yksin. Haluaisin vähentää käyttöä, mutta miten? Facebookin mieletön suosio tekee siitä vaikeaa. Ystävistäni lähes kaikki käyttävät Facebookia. Siellä kutsutaan tapahtumiin ja julkaistaan vauvauutiset. Vain äiti soittaa minulle, sähköpostia ei lähetä kukaan.

Pelkään, että jos en tuuttaile hupaisia päivityksiä Facebookiin, sekä ystävät että työkontaktit unohtavat olemassaoloni tyystin. Toisaalta somessakin olo on usein yksinäinen ja ulkopuolinen. Tutkimusten mukaan Facebook lisää yksinäisyyden tunnetta ja altistaa masennukselle.

Eräässä Ted-puheessa, jonka kuuntelin (tabletillani Youtubesta, kuinkas muuten), sanottiin, että nykyihmisen tärkein taito on osata editoida omaa elämäänsä. Länsimaisen ihmisen elämässä kaikkea on liikaa: tavaraa, informaatiota ja valinnanvapautta. Sen takia konmaritus on supersuosittua, ihmiset pyrkivät minimalismiin ja muuttavat asumaan pakettiautoon ja yritysjohtajat vaihtavat pelkistettyyn seniorikännykkään, kuten Newport kirjassaan kertoo.

Eräs pomo kertoo kirjassa, että kun hän vaihtoi ”älyttömään” puhelimeen, hän tunsi pitkästä aikaa todella olevansa läsnä vaimolleen ja lapsilleen. Salkunhoitajat käyttävät peruskännykkää, koska somehöpinä saattaa sotkea heidän käsityksensä siitä, mihin kannattaa sijoittaa.

Newportin kirja auttaa tajuamaan, että olen jo jossain määrin informaatiominimalisti. Käytän vain muutamaa sovellusta enkä pidä mitään merkkiääniä päällä. Olen ostanut ohjelman nimeltä Freedom, jonka avulla voi estää itseään pääsemästä nettiin.

Brittikirjailija Zadie Smith jopa mainitsee Freedomin erään romaaninsa kiitossivulla, koska ohjelman ansiosta hän pystyi keskittymään täysillä kirjoittamiseen. Pelkään kovasti, että somen ja netin silppuinformaatio pilaa kykyni keskittyä tiiliskiviromaanien lukemiseen ja koherentin kirjan kirjoittamiseen.

Viidenkympin lähestyessä olen alkanut entistä enemmän miettiä, mihin aikaani käytän. Newportin mukaan sosiaalisen median sovellusten omistajat eivät halua käyttäjiensä rahoja, vaan ajan. Mitä enemmän käytämme aikaa somessa, sitä enemmän niitä ylläpitävät firmat hyötyvät.

Onneksi nuorissa on tulevaisuus. Kutosluokkalaisen poikani mielestä Facebookia käyttävät vain sellaiset ”ainakin 800 vuotta vanhat” ihmiset kuin minä.