Tyttö hiljaa, mies puhuu
Muutama viikko sitten nuori, nätti tyttö voitti Finlandia-palkinnon romaanillaan, joka oli harvinaisen paksu nuoren tytön kirjoittamaksi.
Finlandia-palkintopuheessa on sopivaa kiittää tuomaria ja palkinnon takana olevia tahoja, mutta kaikki tytöt eivät ole saaneet hyvää kotikasvatusta.
Nöyrän puheen sijaan Finlandia-tyttö puhui asioista, joita ei ymmärtänyt ja jotka eivät kuulu hänelle tyttönä ja kirjailijana.
Tyttö puhui taloudesta ja politiikasta. Ne ovat sen verran vaikeita asioita, etteivät ne tyttöjen päähän mahdu, koska tytöt ajattelevat asioita tunteella, eivät viileän älyllisesti.
Kun Oneiron-romaanillaan Finlandian voittanut Laura Lindstedt kritisoi kiitospuheessaan nykyhallituksen harjoittamaa politiikkaa, hän sai päälleen edellisen kaltaisen vastaanoton.
Isot miehet hyökkäsivät pääkirjoituksissaan, tviiteissään ja kolumneissaan Lindstedtin kimppuun niin kuin olisimme siirtyneet ajassa 50 vuotta taaksepäin. Lindstedtistä tuli tyttö, joka sotkeutui miesten asioihin, talouteen.
Kun minulle on joissakin tilanteissa pyritty osoittamaan, että Suomessa vuonna 2015 on vielä vahvaa sukupuolista epätasa-arvoisuutta – mitä tulee esimerkiksi siihen, kuka puhuu, mies vai nainen – olen suhtautunut näihin esimerkkeihin hieman vieroksuen. Olen yrittänyt väittää, ettei kyse ole sukupuolista vaan jostain muusta.
Lindstedtin saaman vastaanoton kohdalla oli enää vaikea keksiä muita selityksiä.
Ei kukaan tietenkään suoraan sanonut, että olepas tyttö hiljaa, koska olet tyttö. Valitettavan selväksi Lindstedtin saama palaute kuitenkin teki sen, että meillä on täällä kaksi maailmaa; runotyttöjen mielikuvitusmaailma ja aikuisten miesten oikea maailma, eikä edellisestä kannata tulla seikkailemaan jälkimmäiseen, syntyy vain rumaa jälkeä, kun miehet alkavat puolustaa reviiriään.
Minut on ehkä kasvatettu väärin, mikä on tehnyt minusta tietyissä asioissa naiivin. Vanhempieni pöydissä en koskaan hahmottanut epätasa-arvoisuutta: kaikilla oli yhtäläinen puheoikeus, oli aihe mikä tahansa. Missään vaiheessa naiset ja miehet eivät jakaantuneet eri ryhmiksi keskustelemaan omista, eri painavuusluokan asioistaan.
Elin pitkään yhtäläisen puheoikeuden harhoissa, mutta viime aikoina olen huomannut, että ei se aina niin ole: jo ala-asteella alkaa omituinen kehitys, jossa tytöt saavat arpajaispalkinnoiksi meikkejä, pojat tietokirjoja.
Olin taannoin mukana työprojektissa, jossa eräässä vaiheessa vastaan tuli kysymys siitä, millaisia ovat miehet ja millaisia naiset. Oma ja työryhmän käsitys aiheesta oli se, että tuota noin, yksilöitä, ja jos on pakko yleistää, niin silloinkin yksilöitä.
Työn tilaajalla oli eri näkemys. Hän oli sitä mieltä, että naisia ja miehiä kiinnostavat eri asiat. Naisia kiinnostavat hänen mukaansa ”ihmissuhteet, miehet, ruoka, lemmikkieläimet, matkailu, kengät ja käsilaukut”. Naisia eivät kiinnosta vallan rakenteet, politiikka tai yhteiskunta.
Olin hieman hämmentynyt. Tuollaisiakin ihmisiä siis vielä on, ja omassa ikäluokassani, keskellä pahamaineista , vapaamielisyydestään tunnettua helsinkiläistä mediamaailmaa.
Koska maailma ei näemmä ollutkaan idealististen harhojeni näköinen, päätin kotona testata uutta, epätasa-arvoista maailmaa. Olen sentään mies, ja kotona asuu kaksi muovattavaa tyttöä, joiden ominaisuuksia olin siihen saakka pitänyt yksilöllisinä, en sukupuoleen perustuvina.
Päivällispöydässä ehdotin, että lapset voisivat siivota asunnon, koska ovat tyttöjä, ja tytöt ovat hyviä siivoojia. Vertasin siivoamista meikkaamiseen, jossa tytöt ovat myös hyviä, koska peili on heidän suosikkitavaransa.
Omalla tyttärelläni oli edessään matematiikan kokeet. Epäilin, että kokeisiin harjoittelusta tulee vaikeaa, koska matematiikka on miehinen ala, mutta onneksi itse olen mies, joten voin opettaa tyttärelleni vaikeampaakin ajattelua.
Kukaan ei jaksanut tuohtua tai argumentoida vastaan. Taloutta huomattavasti enemmän ymmärtävä puolisoni katsoi minua väsyneesti ja huonoon aikuishuumoriin tympääntynyt tyttäreni huokaisi: ”Sä oot isi niin nolo”.
Jyrki Lehtola on helsinkiläinen kirjoittaja, joka nauttii pysähtymisestä liikennevaloihin.
Anna Jyrkille palautetta: lehtola@dlc.fi
Jyrkin aiemmat kolumnit löydät täältä
Kommentit
No tuo on nimenomaan merkki tyttöjen älykkyydestä, sillä hoivaaminen ja empatiakyky tekevät ihmisestä ihmisen. Itse olen huomannut pienissä lapsissa, että tytöt pyrkivät aina rakentamaan, luomaan jotakin uutta, kun taas pojat tuhoavat ja rikkovat.
Kommentit
Tervetuloa kurkistamaan naisten maailmaan. Epätasa-arvo ja misogynia elävät ja voivat paksusti myös tämän päivän Suomessa. Nainen on ok niin kauan kuin hän on seksuaaliobjekti. Sen sijaan jos hän avaa suunsa ja on älykäs (auta armias jos vieläpä älykkäämpi kuin mies!) hän saa helposti jopa vihaa, mutta todennäköisemmin vähättelyä päälleen, ja hänet on täysin poistettu tässä vaiheessa miehen verkkokalvon tutkalta, häntä ei enää ole miehelle olemassa.
Mielestäni naisella on oltava rutkasti valtaa, rahaa ja auktoriteettia, ennen kuin häntä edes kuunnellaan saati otetaan vakavasti. Keskiportaassa on helpompi olla vakavasti otettu nainen kuin huipulla, jossa perinteisesti vain miehet rulettavat. Paras keino naiselle yhä tänäkin päivänä on mennä naimisiin valtakunnan vaikuttajamiehen kanssa, silloin hänen oma statuksensa nousee saman tien uusiin sfääreihin, olipa hän älykäs tai ei. Sitten häntä ainakin kuunnellaan.
Yliopistomaailmassa esim. etevä nainen tutkijana voi aiheuttaa paljon kateutta ja vihamielisyyttä yksinkertaisempien mieskollegoidensa parissa.
Ja kirsikkana kakun päällä, suurin osa naisista ei tue toisiaan, vaan on selvästi miesten puolella melkein kaikessa, koska eihän toinen nainen saa pärjätä, se on ilman muuta muilta naisilta pois.
Noh, vähän kärjistetysti näin, mutta jos olet fiksu, sitä ei aina kannata näyttää se on selvä. Tyhmänä ja naisellisena pärjää paremmin elämässä tänä(kin) päivänä. Se on sitä manipulointia parhaimmillaan 😉
Olen feministi. En allekirjoita tekstiä. Jos Finlandia-voittaja olisi ollut mies, olisi käynyt aika lailla samalla tavalla. Jotkut kritisoijat ovat tietenkin antaneet sukupuolen vaikuttaa. Itse olisin ärsyyntynyt samalla tavalla, jos puhuja olisi ollut miespuolinen.
Myös tekstin foorumi pisti silmään. Selvästi enemmän naisille kuin miehille suunnattu Anna kirjoittaa juurikin niistä ”ihmissuhteista, miehistä, ruoasta, matkailusta, kengistä, laukuista”. Asia vain on niin että keskimäärin naisia ja miehiä kiinnostaa hieman eri asiat. Ja entä sitten? Ei kiinnostuksen kohteiden pitäisi liittyä mitenkään tasa-arvoon tai siihen tosiasiaan että naisia edelleen tytötellään ja yhteiskunnassa naisia ja miehiä kohdellaan eri tavoin.
Tytöttelyä saa kuulla, se on aivan totta.
Kaikista koomisintahan tässä minusta on se että hyökätään sitä vastaan, kun miehet ei anna naisille puheenvuoroa, mutta kyseessähän on mies tässäkin puhumassa naisen puolesta. Eikö nämä miesfeministit jotka yrittävät puhua ja hoitaa asioita naisten puolesta ole aika ironisia tapauksia? En kyllä yhtään allekirjoita tätä, jos selität asioita jotka eivät kuulu tilanteeseen ja huonosti, odota kritiikkiä. Asialla ei ole mitään Lauran sukupuolen kanssa, jos siellä olisi ollut mies selittelemässä samoja, olisi sama reaktio tapahtunut.
Jos avaa suunsa, on pystyttävä ottamaan kritiikkiä vastaan. Se että tässä edes eroteltiin Finlandia-palkinnon saajan ja kritisoien sukupuolta, on suora viittaus siihen että sinä et todellakaan älyä kuinka alentavasti puhuttelet naisista. Se että erottelet että palkinnon saaja oli NAINEN ja KOSKA HÄN OLI NAINEN. Kukaan kyseisistä kriitikoista ei kuitenkaan todennut että ”TEEMME TÄMÄN KOSKA HÄN ON NAINEN”. Lauran puhe sattui olemaan vain harvinaisen tyhmä.
Voitaisiinko tiputtaa koko sukupuoli rooli keskustelu jo ja annetaan ihmisten itse päättää mitä tekevät. Nykyään tuntuu siltä että jos nainen pitää itsestään huolta ja taloudestaan, on hän ”paha” koska pelaa sukupuolirooleihin. Minä ainakin teen niitä koska saan rentoutua siten ettei tarvitse miettiä työasioita ja saan omaa aikaa.
Lauran puhe sattui olemaan harvinaisen osuva, sanoisin! Kerrankin joku puhuu asiaa kiitospuheessaan. Kiitokset hänelle.
Ja henk.koht. en ole ikinä ymmärtänyt miksei mies saa puuttua asiaan, jos hän näkee jotain, minkä kokee alentavan naisia. Vain naisillako on oikeus puhua naisten puolesta? ”Mies hiljaa, tää on naisten juttu”? Hämmentävä maailma.
Provosoiva kirjoitus – samaa sontaa tuntuvat mediassa saavan sukupuolesta riippumatta niskaansa kaikki ketkä esittävät kritiikkiä hallitusta kohtaan ja AY-liikkeestä onkin tullut itse perkele viimeisen puolen vuoden aikana.
En ole kyllä itse havainnut mediamaailman olevan kovinkaan vapaamielistä, vaan pikemminkin päinvastoin; punavihreitä talousliberaaleja änkyröitä.
Tartun nyt tuohon kohtaan, jossa miesten ja naisten välistä eroa koitetaan vähätellä. Olen nähnyt lukuisia mainontaan liittyviä tutkimuksia, joissa selvitetään silmänliikkeitä seuraamalla, mitä yksilöt mainoksissa katsovat. Esimerkiksi ruokamainoksissa naisten silmät viettivät selvästi eniten aikaa reseptissä ja miesten silmät oluttarjouksessa. On turha väittää, ettei miesten ja naisten välillä olisi eroja. TOKI kaikki ovat yksilöitä ja poikkeuksellista käytöstä on molemmissa sukupuolissa, mutta kyllä tutkimustne perusteella voidaan yleistää selvästi naiset ja miehet omiin kategorioihinsa mitä tulee mielenkiinnon kohteisiin.
Mitä sen sijaan tulee talouteen ja politiikkaan kommentoimiseen, niin näkisin kaikilla olevan tähän oikeuden. Etenkin kun saamme päivittäin ihmetellä miten heikolla ammattitaidolla maamme ja yritystemme taloutta johdetaan, on tavallisella kansalaisella vähintään oikeus kommentoida asiaa. Ja jos on palkittu Finlandia-voittaja, on oikeutettu saamaan äänensä kuuluviin ihmisyksilönä, ei vain kirjailijana. Itse kuuntelen mielenkiinolla Laura Lindstedtin mielipiteitä asioista. Jokaisen mielipiteellä on arvoa.
Olet oikeassa siinä, että naisilla ja miehillä on keskimääräisin erilaisia kiinnostuksen kohteita, mutta olisi myös hyvä huomioida, että meidät ohjataan lapsuudesta asti kiinnostumaan eri asioista. Naisen kehoon syntyneen voi olla vaikea kiinnostua autoilusta, jos hänelle pienestä iästä asti syötetään nukkeja ja kaikki itselle suunnatut lastenohjelmat kertovat teinityttöjen muoti-/meikki-/poikajutuista. Sama toimii myös päinvastoin: pojat opetetaan pienestä pitäen tykkäämään autoista ja heille opetetaan, etteivät miehet tunteile. Iso osa kiinnostuksen kohteista ja tietyille sukupuolille ”ominaisista” käyttäytymismalleista on täysin opetettuja elämän varrella. Meidät koulutetaan sukupuolirooleihin ennen kuin edes käsitämme mitä sukupuoli edes tarkoittaa.
Siihen olisi ihana saada muutos. Olisi hienoa, jos lasten annettaisiin oikeasti itse valita, millaisilla leluilla haluavat leikkiä ja kasvaa juuri sellaisiksi, kuin he oikeasti haluavat tulla. Samalla vielä hienompaa olisi, jos opetettaisiin myös muista sukupuolista. Kaikki eivät ole vain naisia tai miehiä, joten miksi meidät koulutetaan väkisin olemaan jompi kumpi?
Olkoon ollut nainen tai mies, joka sanoi Lauran sanomiset, niin paikka oli mitä parhan. Juuri näillä paikoilla saadaan asioihin huomiota. Niinkuin esim nyrkinnosto olympiapallilla. Julkkikset jatkakoon tätä.
Minun silmissäni Lauran puhe oli itsekeskeinen, näköalaton tunteenpurkaus. Sellaiseen toki jokaisella on oikeus, mutten arvostanut puhetta älykkäänä yhteiskunnallisena kannanottona. Tällä mielipiteelläni ei ole mitään tekemistä oman tai Lauran sukupuolen kanssa.
Onko Jyrki sitä mieltä että tuosta puheesta ei saa ilmaista kriittistä mielipidettä jos on mies? Että miehet hiljaa kun naiset puhuu..?
Olen tehnyt lapsenlapsilla kokeita. Lattialla istuu noin puolivuotiaat lapset, tyttö ja poika. Laitan heidän eteensä leluja, nukkeja, pehmoleluja, autoja ja muita vempaimia. Yli yhdeksässäkymmenessä prosentissa tyttö ottaa nuken ja poika auton. Saatana.
No tuo on nimenomaan merkki tyttöjen älykkyydestä, sillä hoivaaminen ja empatiakyky tekevät ihmisestä ihmisen. Itse olen huomannut pienissä lapsissa, että tytöt pyrkivät aina rakentamaan, luomaan jotakin uutta, kun taas pojat tuhoavat ja rikkovat.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous