Octavian lapsuus loppui yönä, jona hän hyppäsi vessan ikkunasta – nyt hän on menestynyt aktivisti: ”Mietin joka aamu, että tänään joku tyttö saattaa tehdä väärän valinnan”

Mosambikilainen Octavia Leonardo on kokenut perheväkivaltaa, lapsiavioliiton, teiniäitiyden ja koulutien katkeamisen. Nyt hän auttaa kotimaansa tyttöjä tuntemaan oikeutensa ja tavoittelemaan unelmiaan.

Octavia Leonardon lapsuus katkesi vuonna 1998 iltana, jona hän pakeni isovanhempiensa kylpyhuoneen ikkunasta. Siihen päättyivät koulupäivät ja ystävien kanssa vietetyt välitunnit. Ja siitä alkoivat vuodet lapsivaimona ja teiniäitinä.

Octavia kävi yläkoulua Xai-Xaissa eteläisessä Mosambikissa. Tyttö asui isovanhempiensa luona, koska hänen kotikaupungissaan Maxixessa ei ollut tarjolla vapaaoppilaspaikkaa eikä perheellä ollut varaa koulumaksuihin.

Octavia oli innostunut matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta. Hän piti sairaaloiden tunnelmasta ja haaveili lääkärin urasta, jotta voisi pelastaa henkiä.

Isovanhemmat vaativat Octaviaa palaamaan aina suoraan koulusta kotiin, koska he eivät suvainneet seurustelua poikien kanssa. Octavia ehti kuitenkin tutustua koulumatkoilla neljä vuotta vanhempaan poikaan ja tapaili tätä salaa.

15-vuotiaana hän alkoi kärsiä oudoista oireista: pahoinvoinnista, väsymyksestä ja vatsan turpoamisesta. Isoäiti epäili malariaa, mutta Octavia oivalsi kauhukseen, että oireet täsmäsivät biologian tunnilla käsiteltyyn raskauteen. Kukaan ei ollut kertonut hänelle, miten vauvat saavat alkunsa tai miten raskaudelta voi suojautua.

Kun Octavia tunnusti odottavansa vauvaa, isoisä raivostui ja alkoi hakata tyttöä. Isoäiti aneli miestä säästämään Octavian hengen.

Octavia karkasi kylpyhuoneen kautta ilman ainoatakaan tavaraa. Hän ilmestyi poikaystävänsä perheen keittiöön, kun talonväki oli illallisella. Perhe jäi tuijottamaan veristä, raskaana olevaa teinityttöä kuin haamua.

Seuraavana päivänä pojan vanhemmat veivät teiniparin tapaamaan Octavian isovanhempia. Nämä ilmoittivat, etteivät haluaisi enää nähdä kunniatonta tyttöä. Octavian lapsiavioliitto oli sinetöity.

Mosambik on Octavian kotimaa, ja siksi hän haluaa kiihkeästi edistää sen asioita

Trooppinen sade hakkaa peltikatosta Inhambanessa, Keski-Mosambikin rannikolla. Kuparinhohtoinen multa muuttuu tummanpunaiseksi.

Ryhmä teinityttöjä juttelee katoksessa vilkkaasti. He ovat lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin aktivisteja, jotka haluavat lisätä nuorten tietoa ihmisoi­keuksistaan.

Keskustelua johtaa Octavia Leonardo, joka on nykyisin 41-vuotias seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien asiantuntija.

– Mistä te unelmoitte? Miten pääsette tavoitteeseenne? hän kysyy tytöiltä.

Yksi kertoo haluavansa sydänkirurgiksi.

– Loistavaa! Nyt mietitään, mitkä asiat voisivat estää sinua saavuttamasta unelmaasi, Octavia sanoo.

Tytöt luettelevat lapsiavioliiton, varhaisen äitiyden, huumeiden käytön ja köyhyyden. Octavia toteaa, että jokainen näistä voi katkaista koulutien.

– Minusta ei tullut lääkäriä, mutta pelastan nyt henkiä toisella tavalla, Octavia kertoo myöhemmin toimistossaan Maxixen kaupungissa.

Hän pohtii työkseen, miten tyttöjen ja naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä voitaisiin parantaa Inhambanen maakunnassa. Hän kouluttaa aktivisteja, kasvattajia ja yhteisöjen johtajia. Yksi hänen tärkeimmistä työkaluistaan on hänen oma tarinansa, jolla hän voittaa ihmisten luottamuksen.

Octavia on ymmärtänyt työssään, että hänen yksityiset traumansa ovat myös osa yleistä ilmiötä. Lapsiavioliitot ja varhaiset raskaudet ovat Mosambikin maaseudulla edelleen hyvin yleisiä, ja ne katkaisevat tavallisesti tytön koulutien. Ne pitävät yllä köyhyyden periytymistä.

Mosambikilaiset tytöt on perinteisesti kasvatettu alistumaan aikuisten ja miesten tahtoon. Sukupuoleen perustuva väkivalta on yleistä.

– Suurin ongelma on mielestäni ajattelutapa, joka pitää yllä haitallisia kulttuurisia normeja. Seksuaalisuutta ja ehkäisyä pidetään tabuina, ja vanhempien ja lasten välillä vallitsee puhumattomuuden kulttuuri. Tähän me Planissa puutumme.

– Seksuaali- ja lisääntymisterveys on intohimoni. Mietin joka aamu, että tänään joku tyttö saattaa tehdä väärän valinnan. En koskaan lakkaa puhumasta siitä, että nuorilla pitää olla oikeaa tietoa, jonka avulla he voivat tehdä viisaita päätöksiä.

Octavia kohtaa usein aluksi vastustusta, kun hän kyseenalaistaa perinteisiä ajattelutapoja. Mutta kun ihmiset saavat oivaltaa itse haitallisten normien seuraukset, asenteet alkavat muuttua.

Mosambik säätää uusia lakeja tyttöjen tilanteen parantamiseksi

Häitä ei juhlittu, kun 15-vuotiaasta Octaviasta tuli poikaystävänsä vaimo. Kyseessä oli perinteinen liitto, jota ei vahvistettu virallisesti. Erityisesti alaikäisten liitot ja moniavioiset liitot ovat Mosambikissa usein rekisteröimättömiä, joten niiden määrää on vaikea tilastoida. Kun teinitytön raskaus käy ilmi, tyttö naitetaan monesti perinteiseen liittoon – oli miehellä ennestään vaimo tai ei.

Octaviasta tuli suurperheen alin jäsen. Hänen oli tehtävä raskaimmat kotityöt, vaikka hän oli hento ja pitkällä raskaana. Octavia heräsi aamuneljältä, valmisti kylvyn isännälle ja aamiaisen koko perheelle ja huolehti sitten miehensä kouluun. Hän itse ei enää käynyt koulua.

Mosambikissa säädettiin vasta vuonna 2019 laki, joka turvaa raskaana oleville tytöille oikeuden koulunkäyntiin. Aiemmin opettajat asettivat usein porttikiellon vauvaa odottaville tytöille, koska pitivät näitä huonoina esimerkkeinä. Octavian appivanhemmatkaan eivät sallineet ajan tai rahan käyttämistä opintoihin.

– Anoppini loukkasi minua joka päivä ja manasi, että äitini oli vapautunut minusta mutta nyt koituisin hänen kuolemakseen. Kaikki, mitä tein, oli väärin, Octavia muistelee.

Tilanne paheni, kun Octavia synnytti Gerson-pojan. Hän ei saanut kivuliaan synnytyksen jälkeen hoivaa tai lepoa. Kotityötaakka pysyi samana, mutta Octavian oli huolehdittava lisäksi vauvasta. Anopin mielestä imetys oli hukkaan heitettyä aikaa.

– Jos voisin muuttaa yhden asian elämässäni, nauttisin enemmän esikoiseni varhaislapsuudesta. Minulla oli niin paljon kotitöitä, etten voinut keskittyä poikaani. Olin valtavan ahdistunut.

Vuonna 2000, kun Gerson oli kahden ja Octavia 18-vuotias, tulvavesi valtasi Xai-Xain. Perhe lähetti Octavian koko päiväksi jonottamaan puhdasta vettä, mutta tyttö joutui palaamaan tyhjin käsin. Kun Octavia otti nääntyneenä teehensä sokeria, yksi perheen miehistä löi häntä ja syytti sokerin tuhlaamisesta.

Silloin Octavia päätti, ettei kestäisi enää päivääkään. Hän karkasi jälleen, mukanaan vain Gerson. Bussikuski suostui ottamaan heidät kyytiinsä, kun Octavia vannoi maksavansa myöhemmin. Hän palasi Maxixeen leskeksi jääneen äitinsä ja siskonsa luo.

– Äiti kysyi ensimmäiseksi, mitä haluai­sin nyt elämältäni. Sanoin, että tahdon takaisin kouluun.

Mieluummin köyhä kuin laiminlyöty

Maxixen tori kuhisee väkeä aamuvarhaisella. Vaatemyyjät levittävät pressukatosten alle käytettyjä vaatteita, joissa on eurooppalaisia ja kiinalaisia merkkejä. Helteessä raikuvat portugalin ja tongan kielet.

Octavia harppoo tottuneesti kapeilla käytävillä kojujen välissä. Täällä hän tienasi elantonsa kotiinpaluunsa jälkeen.

– Olimme niin köyhiä, ettei meillä ollut aina edes riisiä. Mutta voin paremmin kuin mieheni keskituloisessa perheessä, koska tunsin itseni rakastetuksi.

Octavia palasi yläkouluun ja sinnitteli läpi kokeista, vaikka arvosanat olivat aluksi huonoja. Hän oli useimpia oppilaita vanhempi.

Iltaisin ja viikonloppuisin Octavia kaupusteli torilla ja kaduilla kierrätysvaatteita.

– Kerran osuin koulukaverini ovelle, ja hän katsoi minua säälien kuin rääsyläistä. Sisuunnuin ja myin sinä päivänä joka ikisen vaatteen.

Octavia innostui koulussaan vapaaehtoistyöstä hiv-tartuntojen ehkäisemiseksi. Lukion jälkeen hän pääsi töihin Samaritan’s Purse -järjestöön, joka levittää tietoa hivistä ja aidsista.

Vuonna 2004 hänen äitinsä alkoi laihtua silmissä ja joutui jatkuvasti sairaalahoitoon. Oireet olivat Octavialle tuttuja hiv-valistustyöstä. Äiti suostui testiin, ja hänellä todettiin hiv-tartunta sekä useita vakavia komplikaatioita.

– Pelkäsin, että menetän äitini. Hän oli nelikymppinen mutta hento kuin teinityttö. Kun hän makasi sängyssä, häntä ei erottanut peiton alta. Aamuisin tarkastin, hengittääkö hän vielä.

Kun Octavian äiti aloitti hiv-lääkityksen, hän jaksoi tuskin kävellä. Lääkkeet kuitenkin tepsivät.

– Äiti toipui ja on tänäkin päivänä hyvissä voimissa. Tuskin muistamme, että hänellä on hiv. Mikä parasta, äidistä tuli aktivisti, joka on auttanut monia ihmisiä hyväksymään hiv-tartuntansa ja käyttämään lääkkeitä. Olen ylpeä, koska pystyin antamaan hänelle tietoa ja kannustamaan häntä.

Useampi kuin joka kymmenes mosambikilainen on hiv-positiivinen. Octavia on huolissaan siitä, että erityisesti nuorten hiv-tartunnat ovat Mosambikissa kasvussa.

– Puhun nuorille paljon ehkäisystä. Painotan kondomin käyttöä, koska vain se suojaa hiviltä. Hyvä uutinen on, että yhä harvemmin hiv kehittyy aidsiksi. Kun virusta hoidetaan lääkkeillä, hiv-positiivinen voi elää täyttä elämää.

Uusi rakkaus

Hiv-järjestössä Octavian työtä ohjasi Antonio Gova, jonka kanssa oli helppo puhua kaikesta. Työtoveruus syventyi rakkaudeksi.

Nyt Octavialla ja Antoniolla on kolme yhteistä lasta, 12-vuotias Antonio Junior, kuusivuotias Wendy ja kolmen vanha Lian. Esikoispoika Gerson on jo 25-vuotias ja työskentelee pääkaupungissa Maputossa teleoperaattorille.

– Toinen avioliittoni on kaikin tavoin erilainen kuin ensimmäinen. Mieheni ja lapseni ymmärtävät minua ja antavat tilaa mielipiteilleni. Perheeni tukee minua silloinkin, kun teen virheitä, Octavia sanoo.

Vuonna 2010 Octavia aloitti työn lasten oikeuksia ja tasa-arvoa edistävässä Planissa. Aluksi hän kiersi moottoripyörällä kyliä yhteisötyöntekijänä. Sittemmin hän on kouluttautunut ja edennyt tasa-arvon ja ihmisoikeuksien asiantuntijaksi.

Octavia on aina sisuuntunut vähättelystä ja vaikeuksista. Kun häntä harmitti konferenssimatkalla, ettei hän pystynyt jakamaan ajatuksiaan huonon kielitaidon takia, hän opetteli englannin kielen verkkokursseilla. Nyt hän keskustelee seksuaali­oikeuksista kansainvälisissä verkostoissa.

Octavia on todistanut Inhambanessa myönteistä kehitystä, vaikka asenteet muuttuvat hitaasti.

– On hienoa nähdä, miten moni heikossa asemassa oleva tyttö tietää, että voi päättää omasta kehostaan ja elämästään. Varhaisavioliitot ovat vähentyneet ohjelma-alueellamme, koska yhä useampi ymmärtää, etteivät ne ratkaise ongelmia vaan luovat uusia.

Yksi tärkeimmistä edistysaskeleista on, että alueen sairaala avasi pari vuotta sitten ehkäisy- ja äitiysneuvolan. Se tekee tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa ja tarjoaa neuvonnan lisäksi ilmaisia ehkäisyvälineitä sekä turvallisia abortteja.

– Vielä viisi vuotta sitten abortti oli alueel­la tabu, mutta moni perhe on alkanut ajatella, että se voi olla parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi lapsiavioliitto.

”En meinaa uskoa hyvää onneani”

Octavian puhelin soi jatkuvasti. Hän on laajan sukunsa tukipilari. Octavia on myös metodistiseurakunnan aktiivi.

Päivätyönsä ohella hän pyörittää omaa yritystä. Hän tuo maahan muun muassa brasilialaisia farkkuja sekä eteläafrikkalaista kosmetiikkaa ja peruukkeja, jotka ovat mosambikilaisen tyylin kulmakivi. Hän on pystynyt jo palkkaamaan myyjän kojuunsa.

– Rakastan muotia ja bisnestä, mutta olen kiireinen 48 tuntia vuorokaudessa, Octavia nauraa.

Lähellä Intian valtamerta, Maputoon vievän tien varressa kohoaa kolmikerroksinen omakotitalo, joka hohtaa valkoisena tuoreesta maalista. Se on Octavian perheen koti.

– Olen elänyt köyhyydessä ja kamppaillut perusoikeuksistani. Välillä en meinaa uskoa hyvää onneani, kun katson kaunista taloani. En häpeä sanoa, että olen todella ylpeä kodistani, perheestäni ja siitä, mitä olen saanut aikaan.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Työ ja raha

   Aktivisti Zahra Karimy, 17, on kohdannut verkkohäirintää monen muun tytön tavoin: ”Joskus häiriköiden profiilikuvista näkyy, että heillä näyttäisi olevan minun ikäisiäni tyttäriä”

2. Ihmiset

   Hetki ennen sulkemista – naiset ryntäsivät talibanin kieltämiin kauneussalonkeihin Afganistanissa, jotta saavat edes kerran vielä kaunistautua

3. Ihmiset ja suhteet

   Lastenkirjat piilotettiin Talibanilta – vielä jonain päivänä Nadia Mosa palaa Afganistaniin ja toteuttaa haaveensa