Ihmiset

Sairaanhoitajana vankilassa – Ninni, 31, löysi unelmatyönsä

Ninni Pahkalalle vangit ovat ihan tavallisia potilaita. Työssä tarvitaan empatiaa, mutta liian sinisilmäinen ei saa olla.

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Sampo Korhonen, Ninni Pahkalan Kotialbumi

Moni vanki kertoo rikoksestaan Ninni Pahkalan vastaanotolla.

Ninni Pahkalalle vangit ovat ihan tavallisia potilaita. Työssä tarvitaan empatiaa, mutta liian sinisilmäinen ei saa olla.

Perille johtaa kaunis lehmuskuja. Vanhan vankilarakennuksen puomin kohdalta tie kaartaa vasempaan. Uudet vankilarakennukset seisovat paikoillaan virtaviivaisina ja tehokkaan näköisinä. Vanhoissa, tyhjilleen jääneissä, on kiehtovaa tenhoa.

Ympärillä levittäytyvät pellot ja vehreä luonto. Linnut livertävät. On idyllistä.

Ninni Pahkala soittaa porttipuhelimella vartijoille. Portin avauduttua hän kävelee vankilan palvelukeskukseen ja vaihtaa pukuhuoneessa päälleen työvaatteet – siniset housut ja valkoisen paidan. Housunlahkeet hän työntää sukkien sisään, sillä ne ovat hänelle muuten liian pitkät.

Ninni ja Mia ryhtyvät jakamaan korvaushoitolääkkeitä.

Kello seitsemältä alkaa sairaanhoitajien vastaanotto. Korvaushoidossa olevat vangit odottavat jo käytävällä Ninniä ja hänen kollegaansa Mia Kesälää.

Ninni ja Mia ryhtyvät jakamaan korvaushoitolääkkeitä nesteinä, injektioina ja kielen alle laitettavina liuskoina. Uusi päivä Keravan vankilassa on alkanut.

Ninni Pahkala on 31-vuotias ja työskennellyt vankilassa sairaanhoitajana jo neljä vuotta. Koko uransa ajan.

Pienikokoisesta, 157-senttisestä Ninnistä huokuu tiukkaa asennetta. Tulee tunne, että tuolle mimmille ei kannata ryppyillä. ”Rohkea, eteenpäin pyrkivä sairaanhoitaja, joka kulkee jalat maassa olematta kyyninen”, kuvailee Ninniä entinen työkaveri.

Lapsena Ninni katseli sairaalasarjoja ja haaveili hoitajan ammatista. Hän ei kuitenkaan ensiyrittämällä päässyt sairaanhoitajaopintoihin, joten hän opiskeli tradenomiksi vaikka tiesi, ettei hänestä olisi konttorissa istujaksi.

Toisella yrittämällä haku sairaanhoitajaksi tärppäsi.

Eräs Ninnin opiskelukavereista oli tehnyt harjoittelun psykiatrisessa vankisairaalassa. Ninni höristi korviaan siitä kuullessaan.

– Se kiinnosti, koska en ollut edes tiennyt, että sairaanhoitaja voisi työskennellä vankilassa. Olin lisäksi ajatellut, että suuntautuisin psykiatriaan, joten psykiatrinen vankisairaala kuulosti mielenkiintoiselta.

Lopulta Ninni suoritti kaikki syventävien opintojen harjoittelut vankilassa. Valmistuttuaan hän jäi Vantaan vankilaan tekemään hoitajan sijaisuutta. Keravalle hän tuli töihin syksyllä 2020, kun uusi talo oli juuri otettu käyttöön.

Ninnin työpaikalla Keravan avovankilassa on 136 paikkaa, ja se on tällä hetkellä melkein täynnä.
Ninnin työpaikalla Keravan avovankilassa on 136 paikkaa, ja se on tällä hetkellä melkein täynnä.

Keravan vankila on vapauteen valmentava avovankila, Suomen suurin sellainen. Vangit tulevat tänne joko suoraan siviilistä suorittamaan vankeusrangaistusta tai sitten he siirtyvät Keravalle vankeustuomionsa loppupäässä. Soveltuvuus avovankilaan arvioi­daan yksilöllisesti.

Vankien punttisalikrempat

Moni avovankilan vanki opiskelee tai käy töissä vankilassa tai vankilan ulkopuolella työtoiminnassa. Vangit muun muassa kunnostavat Helsingin kaupungin puistokalusteita ja tekevät polttopuita luontokohteissa.

Osa vangeista käy myös siviilipuolen töissä.

Työn monipuolisuus on yllättänyt Ninnin positiivisesti.

– Me hoidamme ihan kaikkea. On paljon somaattisia vaivoja, mutta myös psykiatri­sia sairauksia, esimerkiksi masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Se, että moni on ehtinyt olla vankeudessa jo pidempään, näkyy sairaanhoitajan vastaanotolla.

– Vantaan vankilassa, joka on tutkintavankila, hoidetaan paljon vieroitusoireita ja ahdistusta, sillä vankilaan joutuminen on aina kriisi. Täällä avovankilassa vankien tilanne on monesti jo vakautunut, ja hoidamme ihan tavallisia perussairauksia, kuten diabetesta ja korkeaa verenpainetta.

Vangeilla on paljon myös tuki- ja liikuntaelinkremppoja, jotka ovat usein peräisin työstä tai kuntosalilta. Hoitajat tutkivat ja lääkitsevät sekä tekevät pieniä hoitotoimenpiteitä kuten korvahuuhteluja ja tikkien poistoja.

Hoitajat toimivat myös ”työterveyshoitajina” ja kirjoittavat vangeille tarvittaessa sairauslomaa.

Ninni on työskennellyt vankilassa neljä vuotta, koko sairaanhoitajan uransa ajan.
Ninni on työskennellyt vankilassa neljä vuotta, koko sairaanhoitajan uransa ajan.

Keravan vankilassa sairaanhoitajan työ on hyvin itsenäistä, sillä lääkärin vastaanotto on vain kerran tai kahdesti viikossa. Vankilalääkärinä toimii somesta tuttu Atte Virolainen, joka ponnisti yläkouluaikaisesta häiriköstä lääkäriksi.

Kun Atte ei ole paikalla, hoitajat pohtivat itse hoitopulmia, konsultoivat lääkäriä puhelimitse tai, jos tapaus on kiireinen, lähettävät potilaan päivystykseen.

”Saamme hetkessä tuvan täyteen vartijoita, jos tarve vaatii.”

Eikö sua pelota? Tämä on yleensä se ensimmäinen reaktio, kun ihmiset kuulevat Ninnin työpaikasta. Ninni vakuuttaa, että vankilaa turvallisempaa työpaikkaa ei olekaan.

– Me saamme hetkessä tuvan täyteen vartijoita, jos tarve vaatii. Lisäksi meidän potilaamme tulevat aina vastaanotolle selvin päin ja aika hyvin tiedämme myös sen, millainen tapaus ovesta astuu sisään. Ajattelen, että täällä turvallisuus on paljon paremmalla tolalla kuin siviiliterveysasemalla.

Ninni ei ole koskaan pelännyt työssään. Joskus pitää kuitenkin ennakoida, ja silloin hän varmistaa, että vartijat tietävät, kenet hän tapaa.

Jos Ninnille tulee tarvetta mennä potilaan luokse vankiselliin, hän ottaa vartijan mukaan.

Jos Ninnin elämästä kysytään, hän sivuuttaa kysymyksen

Hoitajaa voidaan tarvita osastolla vaikkapa, jos vanki on koronan takia karanteenissa tai jos hänen selkänsä on niin jumissa, ettei hän pääse liikkumaan. Vankilaympäristössä työskentelevältä vaaditaan ennakkoluulottomuutta, tilannetajua ja hyviä vuorovaikutustaitoja.

Päinvastoin kuin herkästi kuvittelisi, vangit eivät ole hankalia potilaita vaan Ninnin mukaan kivoja hoidettavia.

– He ovat kiitollisia siitä hoidosta ja avusta, jota saavat. Osalla on hyvinkin ikäviä kokemuksia siviilipuolen terveydenhuollosta.

Toki vangit ovat joskus myös tyytymättömiä siihen, että hoito ei ole samanlaista, mihin he ovat tottuneet siviilissä. Vankilassa ei esimerkiksi pääsääntöisesti määrätä vahvoja kipu- tai rauhoittavia lääkkeitä, jotka voivat aiheut­taa riippuvuutta.

Vankien tuomiot eivät Ninniä kiinnosta.

Avovankilassa on hyvin monenlaisista rikoksista tuomittuja. Skaala on laaja: toisessa päässä voi olla rattijuoppoustuomiota suoraan siviilistä suorittamaan tullut, toisessa päässä elinkautisvanki, joka on päässyt avovankilaan tuomionsa loppupuolella.

Hyvin moni on ajautunut rikoksen tielle päihderiippuvuuden takia. Bentsodiatsepiinit, amfetamiini ja Subutex ovat ne tavallisimmat.

Ninni ei tiedä vankien tuomioita, eivätkä ne häntä kiinnosta. Tuomiolla on hyvin harvoin merkitystä hoidon kannalta.

– Meille he eivät ole vankeja, vaan me kohtaamme heidät yksilöinä, tavallisina ihmisinä, potilaina.

Moni vanki kertoo rikoksestaan ja muutenkin itsestään ja elämästään sairaanhoitajan vastaanotolla. Mutta jos vanki kysyy Ninniltä vaikkapa hänen asuinpaikkaansa tai sitä, onko hänellä perhettä, Ninni sivuuttaa kysymyksen.

– Mitä vähemmän vangit tietävät meistä, sitä parempi. Vankilan henkilökunta voi joutua esimerkiksi kiristyksen kohteeksi. Toki uhka koskee enemmän vartijoita ja ohjaajia kuin terveydenhuollon työntekijöitä.

”Kaikki vankilassa työskentelevät ovat tulleet huijatuiksi”

Hoitajana Ninni tasapainoilee sen välillä, että hänen tehtävänsä on auttaa potilaita, mutta samalla hänen pitää olla varuillaan.

– Tietty epäluuloisuus tässä ympäristössä on paikallaan. Liian sinisilmäinen ei saa olla.

Osa vangeista huijaa tai liioittelee oireitaan. Hoitajan hälytyskellot alkavat soida, jos joku tulee jatkuvasti saman vaivan kanssa vastaanotolle ja toiveena on aina tietty kipulääke.

Niinkin voi käydä, että hoitaja menee lankaan. Joku saattaa istua vastaanotolla todella tuskaisena kipeää olkapäätä valittaen ja saa kipulääkettä. Myöhemmin samana päivänä Ninni näkee hänet nostelemassa painoja ulkosalilla.

– Uskon, että kaikki vankilassa työskentelevät ovat joskus tulleet huijatuiksi. Kyllähän se harmittaa, mutta niistä pitää yrittää ottaa opiksi.

Ninni Pahkala viihtyy sairaanhoitajana Keravan vankilassa. Työkaverit ovat kivoja ja työ itsenäistä ja riittävän haastavaa.
Ninni Pahkala viihtyy sairaanhoitajana Keravan vankilassa. Työkaverit ovat kivoja ja työ itsenäistä ja riittävän haastavaa.

Ninnin työhuone on pieni, piirun verran pienempi kuin vankiselli. Sinne mahtuu kuitenkin kaikki tarpeellinen sairaanhoitajan vastaanottoa varten.

Ilmoitustaululla on lappu, joka muistuttaa vankiterveydenhuollon arvoista: ihmisen kunnioit­taminen, oikeudenmukaisuus, oikeus hyvään hoitoon. Ikkunaa koristaa kartongista ja silkkipaperista askarreltu sydän.

Potilassuojan takia Ninni ei voi kertoa esimerkkejä kohtaamisista, jotka ovat erityisesti jääneet hänen mieleensä. Hän kuitenkin sanoo, että nuorten vankien kohtalo koskettaa aina.

– Sitä toivoisi, että he vielä…, hän aloittaa ja jää hetkeksi miettimään.

– Siis on ollut sellaisia, joista näkee, että he eivät ole vielä valmiita muuttamaan elämäntyyliään. Mutta sitten on niitä, jotka tuovat esiin sen, että vankeus on ollut herättävä kokemus. Nuorilla olisi vielä hyvät mahdollisuudet korjata elämänsä suunta.

Ninni on huolissaan nuorten tekemistä vakavista rikoksista ja nuorten vankien suuresta määrästä. Taustalla on lastensuojelun ongelmia mutta myös laajempaa syrjäytymiskehitystä ja pahoinvointia.

Keravalla on vankeja juuri 18 vuotta täyttäneistä eläkeikäisiin. Suurin osa heistä on 30–50-vuotiaita.

”Toivottavasti ei nähdä enää näissä merkeissä”

Sanotaan, että avovankilassa muurit ovat jokaisen korvien välissä, sillä oikeita muureja ei vankilan ympärillä ole. Täällä rakennetaan vahvasti yhteyksiä siviiliin jo vankeusaikana. Vankilan ulkopuolella vankeja seurataan nilkkapannan avulla. Vapautumisen lähestyessä vangit saavat ohjaajilta tukea muun muassa asumisen ja toimeentulon järjestämiseen.

Ninni tukee vapautuvan vangin elämää varmistamalla jatkohoidon. Useimmiten kyse on jatkohoidosta päihde- tai mielenterveyspuolella.

– Me sovimme vangin puolesta ensimmäiset käynnit esimerkiksi päihdeklinikalle korvaushoitoon. Voi olla myös tapauksia, joita ei ole meillä ehditty hoitaa loppuun, esimerkiksi adhd-tutkimukset tai C-hepatiitin hoito. Jos asioiden sopiminen jää vangin omille harteille, se saattaa jäädä tekemättä.

Vaikka Ninni on työskennellyt Keravalla vasta runsaat puolitoista vuotta, hän on ehtinyt nähdä jo senkin, että sama ihminen palaa telkien taakse.

– Lähtijöille toivotan hyvää jatkoa ja sanon, että toivottavasti ei nähdä enää näissä merkeissä. Tietysti toivon, että jokainen pysyisi rikoksettomalla ja päihteettömällä tiellä.

Kun työpäivä päättyy kello kolme iltapäivällä, Ninni vaihtaa vaatteet ja jättää hoitajan roolin vankilan aitojen sisäpuolelle. Jalkapallotreenit mimmiporukassa nollaavat tehokkaasti pään. Kentällä tiedetään, että Ninnillä on tiukka vasuri. Pelaa hän sitten puolustajana tai hyökkääjänä, pallo lentää kovaa ja kauas.

Työpäivän jälkeen Ninni nollaa ajatuksensa mimmiporukan jalkapallotreeneissä.
Työpäivän jälkeen Ninni nollaa ajatuksensa mimmiporukan jalkapallotreeneissä.
X