Janina Fry

Muutto ja paluu uuteen normaaliin

Teksti:
Janina Fry

Pitkästä aikaa saan vihdoin kirjoitettua myös tänne. Viimeisimmän postauksen jälkeen sukelsin tanssin maailman lisäksi muuton kaaoksen syövereihin. Kun on asunut yli kymmenen vuotta yhdessä paikassa ja kerännyt yhtä sun toista härpäkettä nurkkiinsa, muutto ei ole helpoimmasta päästä. Olimme palkanneet apuvoimia pakkaamiseen koska minun keskittyminen oli treeneissä ja tansseissa. Muuttopäivänä meillä hääräsi paljon apua paikalla mutta kun hävisin pariksi tunniksi treeneihin homma oli silti ihan levällään. En voi kun nauraa näin jälkeenpäin koko tilanteelle. Nyt vihdoin kuukausi tästä olen saanut väliaikaisen kotimme näyttämään kodilta.

© Oskari Ranta / Olotila productions © Oskari Ranta / Olo productions

Ilon kautta tavaroita karsimaan

Hyvä puoli tässä väliaikaisessa asumisessa on se, että tilanpuutteen takia on mietittävä tarkkaan mitä todella tarvitsemme ja kuinka me saamme karsittua ylimääräisiä tavaroita mahdollisimman paljon pois. Tämä jo ihan sen takia, ettei sitä uuteen taloon halua kantaa tusinoittain laatikoita jotka ovat täynnä epämääräisiä tavaroita. Meillä nimittäin kasautuu esim. lipastojen laatikoihin kaikenlaista tavaraa jossa on jonkinlaista tärkeys-astetta mutta kun siitä jotain tarvitsisi sitä ei kuitenkaan löydä. Kuulostaako tutulta?

Oskari Ranta / Olotila Productions

Olin omasta mielestäni kierrättänyt rankalla kädellä tavaraa jo pitkin kesää mutta en silti läheskään niin paljon kun olisi pitänyt. Samalla kun en pysty luopumaan poikani erilaisista polkuautoista en myöskään pysty luopumaan tyttäreni Disney-hahmo mekoista. Säästän kaikki joulu-, äitienpäivä-, isänpäivä- ja synttäri-kortit puhumattakaan lasten taideteoksia vuosien varrelta. Minulla on tallessa tavaroita isovanhemmiltani, vanhemmiltani ja jopa mummini kaiman ompelukone. Piano jonka sain kymmenvuotias-lahjaksi kulkee myös edelleen mukana. Nyt meillä on onneksi erillinen varasto jossa osa tavaroista on.

Seuraavat kolme-neljä kuukautta ovat sitä varten, että löydän entistä toimivamman järjestelmän kodissa joka ei vie liikaa aikaa hallinoida. Tavara-vuoret syövät energiaa ja olen enemmän kuin valmis ottamaan jopa ammatti-järjestäjän avuksi kun muutamme uuteen taloon.

© Oskari Ranta / Olotila Productions © Oskari Ranta / Olo productions

Mielenrauha paineen alla

Kuten aikaisemmin olen usein kirjoittanut oman mielenrauhan säilyttäminen on elintärkeää. Huomasin tässä kaaoksen keskellä, etten tahdo onnistua rauhoittamaan mieltäni koska isoja asioita oli vain liikaa kerrallaan. Tanssii tähtien kanssa oli jo itsessään minulle suuri ihmiskoe. Miten säilyttää rutiinit ja mielenrauha kun viikoittainen rytmi muuttui entistä hektisemmäksi ja ennen niin rauhalliset sunnuntait huipentuivat suoriin lähetyksiin. Paineensietokyky oli koetuksella mutta silti koin, että onnistuin siellä oikein hyvin olosuhteisiin nähden. Sain oppia niin paljon uutta ja ihmeellistä etten koskaan unohda sitä. Huikea kokemus!

© Oskari Ranta / Olotila Productions © Oskari Ranta / Olo Productions

Universumin ihmeelliset voimat

Kun viidentenä parina putosimme kisasta tanssinopettaja Anssi Heikkilän kanssa olin tietenkin ensin pettynyt. Se mikä sen jälkeen tapahtui oli todella ihmeellistä, koska saimme aika nopeasti seuraavalla viikolla tietää, että meidän koko perhe on altistunut koronalle kun olimme edellisenä perjantaina olleet ystäväperheen luona illallisella. Meidät asetettiin siis karanteeniin, koska heidän tyttärellä oli varmistunut positiivinen koronatesti. Tästä johtuen olisimme muutenkin olleet ulkona kisasta koska emme olisi saaneet treenata eikä tietenkään osallistua seuraavan sunnuntain suoraan lähetykseen. Silloin ymmärsin, että tällä ajoituksella oli suurempi merkitys. Kisa olisi ollut ohi jollei yhdellä niin toisella tavalla. Onneksi kukaan meillä ei kuitenkaan sairastunut ja vapauduimme karanteenista kun karenssiaika oli ohi.

Oskari Ranta

Tietoinen hidastaminen

Siinä kun vietimme aikaa neljän seinän sisällä oli hyvin aikaa asettua kunnolla väliaikaiseen kotiin, siivota ja järjestellä asioita paikoilleen. Se oli loppujen lopuksi hyvin terapeuttista koko perheelle. Samalla olen saanut tehtyä työhön liittyviä rästihommia, rauhoittua ja laskeutua itseeni. Koskaan ei saa lentää niin kovaa vauhtia, ettei suojelusenkeli pysy kyydissä;). Janina <3

 

X