Tavoitteena tasa-arvo, matkaa on

Luin taannoin vanhoja artikkeleita 90-luvulta oman urani varrelta ja mietin minkälaisilla adjektiiveilla minua kuvailtiin silloin. Se olisi kyseenalaista tänä päivänä.

Olen elänyt ja tehnyt töitä koko elämäni alalla ja sen liepeillä jossa naisia esineellistetään ja arvostellaan kilon paloissa. Nyt olen teinitytön ja pienen pojan äiti. Olen kiitollinen siitä, että menemme kohti tasa-arvoisempaa tulevaisuutta.

Maailma muuttuu, rikotaan tabuja, puhutaan epäkohdista

Henkinen väkivalta ja manipulointi ovat kauheita koska ne harvemmin paljastuu ja jos paljastuu niin usein vääristeltynä, koska sadistinen henkistä väkivaltaa käyttävä manipuloija on mestari siinä lajissa. On oikein, että nostetaan kissa pöydälle ja yhteiskunnan mätämunat paljastetaan jotka ovat saaneet vuosikausia operoida pimennossa sortaen naisia esimerkiksi seksuaalisella väkivallalla. Kuinka moni nainen edelleen joutuu elää jonkinasteisessa pelon ja henkisen väkivallan ilmapiirissä? Toki henkistä ja fyysistä väkivaltaa on myös toiseen suuntaan. Fakta on se, että usein juuri nainen joutuu öisellä kadulla väkivallan uhriksi miestä todennäköisemmin.

Meillä poikien äiteinä on vastuu kasvattaa heistä vahvan itsetunnon omaavia tasa-arvoisia yksilöitä ja tytöistä riittävän vahvoja vetämään omat rajat.

Paljon ollaan menty eteenpäin mutta haastan kaikkia miettimään mitä voisi tehdä parantaakseen naisen asemaa entisestään.

Hyvää Naistenpäivää💜

Janina