Ranskattaret eivät liho
Olen kaukana ranskattaresta – ainakin jos ranskattaret eivät liho. Kuitenkin ahmin ranskalaisen yritysjohtajan, Mireille Guilianon kirjan, jossa vakuutettiin, että ruuasta voi todella nauttia, kaikkea voi syödä, eikä tarvitse käydä body pumpissa jos ei koe sitä omakseen. Ja silti voi laihtua ja pysyä hoikkana.
Itsekin ajattelin, että Ranskattaret eivät liho on täyttä humpuukia, kun takakannessa mainostettiin: ”Syö herkullista ruokaa ja nauti elämästä ilman jatkuvaa laihdutusta.” Epätoivoisena ostin kuitenkin trendikkään aniliininpunaisen pokkarin lentolukemiseksi, enkä ole katunut.
Ranskattaret eivät liho -kirjassa Guiliano vertailee kokemuksiaan amerikkalaisesta ja ranskalaisesta ruokakulttuurista. Kirjassa on useita reseptejä ja kirjoittajan tekemiä, ruuanlaittoa koskevia oivalluksia. Itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen ajatus siitä, että olipa ruokalajeja yksi tai useampia, aina pitäisi olla tilaa pienelle jälkiruualle. Ellei ole, olet syönyt liikaa.
Neljä askelta nautinnolliseen elämään
Tiedän, että en tee oikeutta kirjalle tiivistämällä sen peruspiirteet. Teen sen kuitenkin. Lyhykäisyydessään Guiliano opastaa seuraavaan:
1. ”Pidättäkää tavanomaiset epäillyt.” Tutki kolme viikkoa syömätottumuksiasi. Kirjaa ylös mitä ja mihin aikaan syöt. Analysoi sitten ruokapäiväkirjaasi ja tunnista omat häirikkösi, eli ruuat, joita tulee syötyä pakonomaisesti vaikka niistä ei välttämättä nauti.
2. Nopea trimmaus. Tee pieniä muutoksia häiriköiksi luokiteltavien ruokien määriin luopumatta herkuistasi. Voisitko juoda perjantaisin yhden cosmopolitanin vähemmän? Riittäisikö aterialla kaksi palaa leipää kolmen sijasta? Jatka vähentämistä sitä mukaa kuin tuntuu hyvältä. Tämä vaihe kestää kolme kuukautta.
3. Vakauttaminen. Vaihe, jonka aikana kaikkia ruoka-aineita, joita mielelläsi syöt, otetaan taas sopivassa määrin mukaan ruokavalioon.
4. Loppuelämä. Kirjassa kerrotaan:
”Kun opit korvaamaan roskaruuan todella tyydyttävillä herkuilla, huomaat että ’vähemmän on enemmän’ ei ole mikään tuulesta temmattu sanonta. Olet oppinut sen, mikä ranskattarille on ilmeistä: yhteen ainoaan palaan hienoa tummaa suklaata voi kätkeytyä miltei ekstaattinen nautinto, jota ei saa edes kymmenestä Snickers-patukasta.”
Enemmän kuin dieettiopas
Ranskattaret eivät liho sisältää ohjeita elämän lähes kaikille osa-alueille. Jotkin neuvot on hiukan koomisia, osa ihan paikallaan. Vettä pitäisi juoda enemmän, se on totta. Suomessa on kuitenkin vaikea juosta kiertävillä vihannestoreilla ostamassa sesongin parhaita paloja suoraan viljelijöiltä. Aina ei myöskään voi tarjota alkudrinkiksi samppanjaa.
Käytännössä kirja perustuu terveeseen järkeen – äskeisistä esimerkeistä huolimatta. Kirjassa kerrotaan, miksi ranskattaret Guilianon kokemuksen ja perimätiedon mukaan pysyvät sopusuhtaisina, mutta voivat kuitenkin syödä monen ruokalajin illallisia, suklaata, päärynätorttua ja croissanteja.
Ihmeitä ei luvata, eikä opusta ole tarkoitettu reilusti ylipainoisille. Se sopii kaikille tasapainoista suhtautumista ruokaan ja juomaan etsiville, joita ei haittaa jos kolmesta viiteen kiloa elopainosta häviää.
Mireille Guiliano: Ranskattaret eivät liho. Suom. Laura Jänisniemi, LIKE 2005.
Teksti: Emma Suominen
Kommentit
Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Täytyy tarkistaa, jos se vaikka löytyisi kirjastosta.
Kommentit
Kirja on ilmestynyt yli vuosi sitten, joten kirjoittaja on ”hieman” ajastaan jäljessä.
Olipa kiva löytää tämä artikkeli – meinasin itsekin ostaa kirjan lentolukemiseksi, mutta valitettavasti en sitä tehnyt. Totesin Pariisissa ranskattarien olevan sopusuhtaisia ja hoikkia. Uskomatonta!! Kiitos vinkeistä.
Pitääkö se paikkansa, että ranskalaiset avioparit juhlistavat hääpäiväänsä aina pukeutumalla hääpukuihinsa? Olen siis kuullut näin väitettävän, mikä voisi olla yksi selitys naisten hoikkuudelle. Avioliitto kun yleensä tuppaa vähän lihottamaan..
Kokemukseni Ranskasta rajoittuu Pariisiin, mutta olen havainnut, että vaikkei kuntoliikuntaa harrastettaisi niin hyötyliikuntaa senkin edestä. Pariisilaiset kävelevät paljon; jo metroa vaihtaakseen saattaa joutua ottamaan useita askeleita ja rullaportaita ei ole yhtä tiheässä kuin täällä. Oma rotunsa ovat tietenkin ne pariisittaret, jotka loikkivat korkokengissä Faubourg Saint-Honorella kaupoista takseihin.
Vaikka ruoka-annoksista löytyisi kaloreita niin koosta puuttuu senkin verran. Lisäksi lounas voi olla salaattia, joten silloin niitä kaloreitakin puuttuu. Myös kahvi ja tupakka pitävät nälän ja nestekertymät loitolla.
Myöskin lupa nauttia on varmasti suuri syy siihen, että annokset pysyvät kohtuullisina, eikä hankita turhia kaloreita änkeämällä vatsaan kymmentä perunaa kun oikeasti tekisi vain mieli pala suklaata..
Hei, mähän elän jo näiden periaatteiden mukaisesti!
Kivalta kirjalta kuulostaa, joskohan kovin tarkoituksellinen…
Samoin kuin yllä….(erona että syön liian harvoin).. Jee!
Hehee! Oikeasti ranskattaret ovat alkaneet pulskistumaan nopeaa tahtia. Juusto, viinit ja leivokset maistuvat ja Ranskassa onkin havahduttu huomaamaan, että kansan paino alkaa pian olla taakka terveysmenoille:D.
Ranskalaiset taistelevat jo ylipainon kanssa niin kuin muutkin eurooppalaiset. Vasta oli uutisissa, että ranskalaiset lapset on ruvenneet lihomaan ja se on jo ongelma…
Vanhaa tietoahan se on, että pitää syödä hyvin ja vielä kunnon ruokaa niin paino pysyy kurissa. Kaksi lämmintä ateriaa, aamupala, välipala ja iltapala, niin ei tule liikaa mielitekoja. Nälässä ollessa kun helposti napsii pikkupaloja. Ja ainainen nälkä villitsee elimistön vain ottamaan ruuasta kaiken irti, luonnon oma viisas ratkaisu huonoon ravintotilanteeseen. Itse syön näin enkä kärsi ylipainosta edes kolmen raskauden jälkeen. Tietysti pitää myös kuunella itseään ja syödä vain nälkään ja pieni herkuttelu sopii silloin tällöin.
Kieltäytymisen tie vie tuhoon. Mitä enemmän kiellät itseltäsi makuja, joista nautit, mitä enemmän rajoitat ruokavalikoimaasi, mitä enemmän vahdit syömistäsi – eli mitä kovemmin laihdutat – sitä varmemmin paino nousee. Kieltäytyminen kasaa herkunhimoa ja purkautuessaan muuttuu liialliseksi ahmimiseksi eikä nautinnoksi. Jos annat itsellesi luvan syödä palan kakkua, suklaata tai liköörikahvit silloin tällöin, ei tarvitse tankata sipsejä ja jäätelöä varastoon; ”syön-nyt-ja-sitten-en-enää-koskaan” – tyyliin.
Pätee ainakin minuun. Olen sen niin monta kertaa todennut.
Olen itsekin lukenut kyseisen kirjan koska luulin, että se sopisi elämänasenteeseeni ja mielihaluihini. Elin jopa viikonlopun vihanneskeitolla, jolla kirjassa kehoitettiin aloittamaan ”tasapainoitus”. Totesin kuitenkin, että ihmisen joka tällä tavalla syö, täytyy olla henkisesti vahva ja tasapainoinen, hänellä on oltava aikaa laittaa herkullisia ruokalajeja tai rahaa jotta voi ostaa niitä, eikä viikossa saisi olla yhtään aamua jolloin nousisi vasemmalla jalalla sängystä.
Niitä aikoja odotellessa….
Siis juoko joku oikeasti vielä cosmopolitaneja???
Olen asunut ranskalaisten kanssa nyt melkein kolme vuottta. Ja kas kummaa, näyttää olevan eroja kansojen ruoansulatuksessa. (Tätähän ei saisi sanoa, koska virallinen totuus on että toki me kaikki kulutamme juuri ihan samalla tavalla jne). Nämä pikku kirppuliinit naiset vetävät jatkuvasti isompia annoksia kuin 175 senttinen meikäläinen – ja pysyvät siinä noin 50 kilon painossaan. Kateeksi käy.
Yksi avioliiton onnellisuuden avaimista on, että on jotain mistä ottaa kiinni. (Lukija käyttäköön havaintokykyään.)
Ranskattaret eivät syö välipaloja vaan suhteellisen harvakseltaan isompia aterioita. He myös syövät kunnon ruokaa, alkuperäisistä, hyvistä aineksista valmistettua, ei mitään pika- tai valmisruokaa ikinä. Ellei valmisruoka sitten ole tutun ravintolan arvostetun kokin valmistamaa. Ja koska ranskassa ei syödä vielä kovin paljon kevyttuotteita, ruoka on kunnollista ja täyttävää, jolloin napostelun tarvetta ei ole. Omalla Ranskanmatkallamme viime kesänä herätimme kummastusta, kun halusimme syödä jotakin lounaan ja päivällisen välissä. Nykyisin ranskalaisetkin varmaan ovat ruvenneet noudattamaan nykyistä vähärasvaista ruokavaliovouhotusta, joten elimistö ei enää saa tarpeellisia aineita. Tämä johtaa esimerkiksi lasten lihomiseen.
Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Täytyy tarkistaa, jos se vaikka löytyisi kirjastosta.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous