Hyvinvointi

Ranskattaret eivät liho

Teksti: Anna.fi

Olen kaukana ranskattaresta – ainakin jos ranskattaret eivät liho. Kuitenkin ahmin ranskalaisen yritysjohtajan, Mireille Guilianon kirjan, jossa vakuutettiin, että ruuasta voi todella nauttia, kaikkea voi syödä, eikä tarvitse käydä body pumpissa jos ei koe sitä omakseen. Ja silti voi laihtua ja pysyä hoikkana.

Ranskattaret eivät liho

Itsekin ajattelin, että Ranskattaret eivät liho on täyttä humpuukia, kun takakannessa mainostettiin: ”Syö herkullista ruokaa ja nauti elämästä ilman jatkuvaa laihdutusta.” Epätoivoisena ostin kuitenkin trendikkään aniliininpunaisen pokkarin lentolukemiseksi, enkä ole katunut.

Ranskattaret eivät liho -kirjassa Guiliano vertailee kokemuksiaan amerikkalaisesta ja ranskalaisesta ruokakulttuurista. Kirjassa on useita reseptejä ja kirjoittajan tekemiä, ruuanlaittoa koskevia oivalluksia. Itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen ajatus siitä, että olipa ruokalajeja yksi tai useampia, aina pitäisi olla tilaa pienelle jälkiruualle. Ellei ole, olet syönyt liikaa.

Neljä askelta nautinnolliseen elämään

Tiedän, että en tee oikeutta kirjalle tiivistämällä sen peruspiirteet. Teen sen kuitenkin. Lyhykäisyydessään Guiliano opastaa seuraavaan:

1. ”Pidättäkää tavanomaiset epäillyt.” Tutki kolme viikkoa syömätottumuksiasi. Kirjaa ylös mitä ja mihin aikaan syöt. Analysoi sitten ruokapäiväkirjaasi ja tunnista omat häirikkösi, eli ruuat, joita tulee syötyä pakonomaisesti vaikka niistä ei välttämättä nauti.

2. Nopea trimmaus. Tee pieniä muutoksia häiriköiksi luokiteltavien ruokien määriin luopumatta herkuistasi. Voisitko juoda perjantaisin yhden cosmopolitanin vähemmän? Riittäisikö aterialla kaksi palaa leipää kolmen sijasta? Jatka vähentämistä sitä mukaa kuin tuntuu hyvältä. Tämä vaihe kestää kolme kuukautta.

3. Vakauttaminen. Vaihe, jonka aikana kaikkia ruoka-aineita, joita mielelläsi syöt, otetaan taas sopivassa määrin mukaan ruokavalioon.

4. Loppuelämä. Kirjassa kerrotaan:

”Kun opit korvaamaan roskaruuan todella tyydyttävillä herkuilla, huomaat että ’vähemmän on enemmän’ ei ole mikään tuulesta temmattu sanonta. Olet oppinut sen, mikä ranskattarille on ilmeistä: yhteen ainoaan palaan hienoa tummaa suklaata voi kätkeytyä miltei ekstaattinen nautinto, jota ei saa edes kymmenestä Snickers-patukasta.”

Enemmän kuin dieettiopas

Ranskattaret eivät liho sisältää ohjeita elämän lähes kaikille osa-alueille. Jotkin neuvot on hiukan koomisia, osa ihan paikallaan. Vettä pitäisi juoda enemmän, se on totta. Suomessa on kuitenkin vaikea juosta kiertävillä vihannestoreilla ostamassa sesongin parhaita paloja suoraan viljelijöiltä. Aina ei myöskään voi tarjota alkudrinkiksi samppanjaa.

Käytännössä kirja perustuu terveeseen järkeen – äskeisistä esimerkeistä huolimatta. Kirjassa kerrotaan, miksi ranskattaret Guilianon kokemuksen ja perimätiedon mukaan pysyvät sopusuhtaisina, mutta voivat kuitenkin syödä monen ruokalajin illallisia, suklaata, päärynätorttua ja croissanteja.

Ihmeitä ei luvata, eikä opusta ole tarkoitettu reilusti ylipainoisille. Se sopii kaikille tasapainoista suhtautumista ruokaan ja juomaan etsiville, joita ei haittaa jos kolmesta viiteen kiloa elopainosta häviää.

Mireille Guiliano: Ranskattaret eivät liho. Suom. Laura Jänisniemi, LIKE 2005.

Teksti: Emma Suominen

X