Työ ja raha

Myytävänä opiskelupaikka?

Teksti: Anna.fi

Keväisin kirjastojen lukusalit täyttyvät pääsykokeisiin pänttäävistä pyrkijöitä, joiden silmissä siintää haave opiskelupaikasta. Jos pyrkimiskertoja on takana jo useampi, herää varmasti toive siitä, että voisiko urakkaa helpottaa jotenkin? Samassa määrin myös ensikertalainen toivoisi jo tietävänsä mitä pääsykokeissa vaaditaan ja kuinka vaatimukset täytetään. Näihin tarpeisiin vastaavat valmennuskurssien järjestäjät. Valmennuskursseja järjestävät sekä niihin liiketoimintana erikoistuneet yritykset kuten myös korkeakoulujen ja yliopistojen ainejärjestöt.

Myytävänä opiskelupaikka?

Perinteisiä valmennuskursseja ovat kauppakorkeakoulujen, lääketieteellisten ja oikeustieteellisten tiedekuntien pääsykokeisiin preppaavat kurssit. Hakijoita on vuosittain tuhansia ja aloituspaikkoja riittää vain parille kymmenelle prosentille heistä. Kursseilla opetetaan itse pääaineen lisäksi vastaustekniikkaa ja psyykataan pyrkijöitä kestämään paineita, vahvistamaan motivaatiotaan ja huolehtimaan kunnostaan.

Kun lähes jokainen sisäänpäässeistä on käynyt kurssin, herää kysymys, pääseekö ilman kurssia lainkaan opiskelemaan? Kursseja on samalla järjestäjällä usein erihintaisia, edullisimmin saa teoriaopetusta suurissa ryhmissä. Henkilökohtaista tuutorointia, pienryhmäopetusta ja lukutekniikkaa opetetaan kalliimmilla kursseilla. Oma lukunsa ovat ns. takuukurssit, joiden hinnan saa takaisin tai saa uuden kurssin ilmaiseksi, jollei pääse opiskelemaan. Tällaisten kurssien hinnat huitelevatkin jo sitten neljässä tuhannessa eurossa.

Kurssi varmisti oikean suunnan

Lasse, 25-vuotias oikeustieteen opiskelija, sanoo menneensä kurssille alun perin siksi että ajatteli muiden pyrkijöiden näkemisen kannustavan. ”Lopulta se verrokkiryhmä ei ollutkaan se kannustava tekijä, vaan suurin hyöty oli se, että kursseilla saatu palaute vahvisti omaa käsitystä siitä, että on menossa oikeaan suuntaan”.

Lassen valitsema kurssi oli reilut 600 euroa maksanut pienryhmäkurssi, jonka aikana järjestettiin kirjojen tuntiopetusta ja välikokeita. ”Olin päättänyt, että haen vain kerran, ja teen sen sitten kunnolla. Se kurssi oli vedonlyönti itseni kanssa”. Lasse maksoi kurssin hinnan itse ja pääsikin ensi yrittämällä opiskelemaan.

”Ilmiönä koen kurssit ongelmallisiksi taloudellisen eriarvoisuuden tähden, mutta suosittelisin kurssia kyllä ihmisille, jotka haluavat pyrkiä oikikseen. Lähes jokainen sisään päässeistä on sellaisen käynyt”.

Lukion opetus ei kata sellaista tietoa, jolla juridinen maailma olisi helposti hallittavissa. Pääsykoekirjoja on neljä ja niissä opittuja tietoja täytyy osata pääsykoetilanteessa soveltaa. ”Ei kurssia tarvitse niinkään, jos on jo opiskellut tai työskennellyt sen tyyppisen aineiston kanssa, silloin riittää, kun tutustuu entisiin pääsykokeisiin ja mallivastauksiin”. Muutoin Lasse katsoo, että kurssi on hyvä tapa keskittää energia olennaiseen eli lukemiseen. Aikaa ei kulu tiedonhankintaan ja asioiden selvittämiseen, kun kurssin vetäjät tekevät sen pyrkijän puolesta.

”Aikaa saattaa helposti tuhrautua siihen, että selvittää, mitä juridiset käsitteet merkitsevät. Jos motivaatio ei ole todella kova, pyrkijä saattaa väsyä. Tällöin kurssilla oleminen auttaa. Toisaalta kurssilla käydyissä keskusteluissa ja välikokeissa pystyy tarkistamaan että on ymmärtänyt nuo käsitteet oikein”.

”Ei tullut mieleen pyrkiä ilman kurssia”, sanoo Maria, 23 –vuotias oikeustieteen opiskelija. ”Puhuimme siitä vanhempien kanssa, he kun maksoivat kurssini, mutta ajattelimme, että jos siitä tulee minulle varmempi olo, niin se kannattaa jo sen takia”.

Maria pyrki tiedekuntaan kolmesti ja kävi joka kevät saman kurssinjärjestäjän opetuksessa. ”Ensiksi kävin sellaisella pienryhmäkurssilla, seuraavana keväänä vastaustekniikka- ja teoriakursseilla, joissa oli isommat ryhmät, ja kolmantena vuonna sellaisella tehopienryhmäkurssilla”. Näistä parhaimpana Maria pitää vastaustekniikan ja teoriakurssin yhdistelmää. ”Se pienempi ryhmä ei ollutkaan sellainen intiimi, vaan se korosti kilpailuasetelmaa”. Teorian – ja vastaustekniikan kursseilla osanottajia oli enemmän. ”Ne kurssit myös jakautuivat hyvin koko keväälle ja oli hyödyllistä tutustua ensin teoriaan, ja sitten, kun lukuaines oli tuttua, aloittaa vastaustekniikan hiominen”.

Kuten monet alan opiskelijat, Maria suhtautuu kursseihin ristiriitaisesti. ”Inhottaa koko ajatus valmennuskursseista. Se kevät on muutenkin niin kallis. Kirjat maksavat likipitäen 200 euroa, eikä siinä samalla voi työskennellä, joten täytyy siis olla varaa pitää kolmen ja puolen kuukauden palkaton lukuloma”.

Toisaalta Maria kokee hyötyneensä kursseista. ”Minulle osui aina aivan loistavat opettajat. Tehtävistä sai henkilökohtaista palautetta, ja jos olisi joku asia jäänyt mietityttämään, olisi aina saanut ottaa yhteyttä tehtävän tarkastajaan”.

Vaikuttavimmaksi tekijäksi Maria katsoo kuitenkin pyrkijän omat voimavarat. ”Siinä kurssit voisivat hieman parantaa sitä sanomaansa. Kun toisaalta muistutetaan lepäämisestä ja liikunnasta ja heti seuraavaksi käsketään lukea aivan mielettömästi. Kyllä niitä palautumispäiviä tarvitsee”.

Maria kokee myös tärkeäksi, että kurssien henkilökunta on tavoitettavissa, eikä vain puhelimitse. ”Täytyy olla fyysisesti läsnä, muuten se kynnys pyytää tukea on aika suuri”. Jos kurssi on aikataulutettu siten, että se päättyy vasta aivan lähellä pääsykoetta, ei jää aikaa omalle valmentautumiselle. ”Mutta se on tietysti henkilökysymys, mistä tykkää. Mulle oli myös hyvä, ettei kurssia ollut joka päivä, vaan noin kolme kertaa viikossa”.  

Maria koki hyötyneensä kursseista joka vuosi, vaikkei heti päässytkään opiskelemaan. Pääsykoekeväiden aikana oppimista tapahtuu eri osaamisalueissa. ”Ensimmäisenä keväänä opin oman oppimistapani. Ei minulla ollut aikaisemmin ollut tietoa siitä, että miten opin parhaiten. Lukiosta oli selvinnyt ilmankin”.

Entäs taideaineet? Voidaanko kursseilla opettaa luovuutta ja lahjakkuutta? Riikka, 24, tekee paraikaa kandityötään Taideteollisen korkeakouluun. Opiskelupaikka teollisen muotoilun koulutusohjelmassa irtosi kolme vuotta sitten. Valmennuskurssi alkoi aikaisin keväällä ennen kuin ennakkotehtävät piti lähettää.  Kyseessä oli yleiskurssi kaikille taideaineita opiskelemaan pyrkiville, jossa käytiin läpi perusjuttuja eli piirtämistä, maalaamista ja kolmiulotteisen mallin rakentamista.     

Riikka ei ole varma oliko kurssi välttämätön sisäänpääsyn varmistamiseksi, mutta kokee että kurssista oli hyötyä. ” Tärkeintä oli, että opin ajankäytön hallintaa pääsykoetilannetta varten. Opin varaamaan riittävästi aikaa suunnitteluun, ei niin, että rupeaa vain heti tekemään jotain”. Riikka oli pyrkinyt TaiKiin jo aikaisemmin, mutta eri linjalle. ”Siitä kokemuksesta oli hurjasti hyötyä, oli nähnyt kuinka ihmiset lähtee kokeista aivan liian aikaisin pois. Ja toisaalta tajusin, että ne kokeet kestää monta päivää ja siihen täytyy valmentautua”.

Kurssi maksoi yli 600 euroa, ja Riikka pitää hintaa kalliina. ”En suosittelisi kurssia ihmiselle, joka osaa jo piirtää. Kuudella sadalla saa jo tosi hyvät piirustusvälineet ja pensselit pääsykokeissa käytettäviksi.”

Kurssilla keskityttiin opettamaan tekniikkaa ja teoriaa kuten värioppia sekä sommittelua. Opettajaksi oli valittu asiansa osaava ihminen. ”Siinä kurssin alussa oli joku niistä kurssin organisoijista pitämässä sellaista hirveää tekopirteää jenkkityylistä sisäänajopuhetta. Mutta sen jälkeen siellä kyllä keskityttiin ihan asiaan”.

Kaikille kurssilaisille jaettiin kurssivihko, jossa oli yleisiä ohjeita kaikkien alojen pyrkijöille. ”Siinä kurssivihkossa oli ihan hyödyllisiä juttuja, tuli sanallistettua itselleen se miksi pyrkii. Sitä kysytään kuitenkin pääsykokeissa, eikä sitä silloin voi ruveta miettimään, se pitää tietää”.

Myös se tuntui huojentavalta, että näki muita pyrkijöitä ja tajusi heidän olevan ihan tavallisia ihmisiä. ” Sitä ajattelee että kaikki taideaineita opiskelemaan pyrkivät olisivat käsittämättömän lahjakkaita, ja siitä voi tulla paineita. Helpottaa, kun tajuaa, ettei siellä kellään ole mitään yliluonnollisia kykyjä”.

Kurssille ilmoittautuneet perustelevat maksamaansa hintaa usein sillä, että välivuosi tai välivuodet käyvät nekin kalliiksi. Oikiksen valmennuskursseilla vitsaillaan, että kurssin hinnan saa monin verroin takaisin jo ensimmäisen työskentelyvuoden aikana – kunhan ensin pääsee opiskelijaksi ja valmistuu.

Osalle kurssille ilmoittautuminen on itselle tehty osoitus sitoutumisesta tavoitteeseen. Kurssille ei tulla niinkään siellä jaettavan tiedon ja neuvojen vuoksi, vaan jaksottamaan päivää. Kurssi toimii aikatauluttajana ja estää sen, ettei jää kotiin makaamaan. Niitä, joilla itsekuria riittäisi omasta takaa, saattaa epäilyttää omien kykyjen riittävyys. Urbaanit legendat pääsykokeiden vaikeudesta ovat omiaan vahvistamaan valmennuskurssien asemaa. Kun sisäänpääsy tuntuu lähes mahdottomalta tavoitteelta, itsetuntoa kohottaa tieto siitä, että on kurssilla. Kurssien järjestäjät korostavat usein niitä prosenttimääriä jotka edellisvuosien sisäänpäässeistä ovat olleet juuri heidän kurssillaan. Syntyy helposti ajatus, että jo pelkkä kurssilla olo parantaa mahdollisuuksia olla sisäänpäässeiden joukossa.

Opiskelu on Suomessa maksutonta, mutta ilmaiseksi ei kaikkia opiskelupaikkoja saa. Eri asia on, että onko vaadittu hinta rahaa, aikaa, paneutumista, lahjakkuutta vai näitä kaikkia. ”Se että valmennuskursseja on, on luonut tarpeen taidoille, joita valmennuskursseilla voidaan tehokkaasti opettaa”, Lasse summaa.

Teksti: Tua Harno

X