Terveysneuvot kesäksi: Näin selviät helteestä, punkeista ja haavoista

Kesä tuo mukanaan paitsi ihanan valon ja lämmön, myös kesäiset vaivat auringonpolttamista nestehukkaan. Vaihda vapaalle sopivasti!

D-vitamiinia taivaan täydeltä

Kesäaurinko tankkaa elimistön D-vitamiinivarastot täyteen helposti ja nopeasti. D-vitamiinia muodostuu iholla auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta Suomessa huhti‒syyskuussa. Tuotanto on parhaimmillaan keskipäivällä kello 10‒14, kun aurinko paistaa ylhäältä.

Aurinkovoiteiden suojakertoimet estävät D-vitamiinin tuoton osittain tai kokonaan. Riittävän määrän D-vitamiinia saa kuitenkin jo lyhyessä ajassa suojaamattomalle iholle: kymmenisen minuuttia aurinkoa kasvoille, käsivarsille ja jaloille 2‒3 kertaa viikossa riittää. Siinä ajassa iho ei ehdi vielä palaa. Normaali suurpiirteisyys ihon suojaamisessa riittää useimmille meistä tuottamaan tarvittavan määrän D-vitamiinia.

Kesällä D-vitamiinin nauttiminen purkista on yleensä tarpeetonta. Yli 60-vuotiaiden on kuitenkin tärkeää käyttää D-vitamiinivalmistetta ympäri vuoden. Suositus on 20 mikrogrammaa vuorokaudessa.

Kun ihminen ikääntyy, ihon kyky tuottaa D-vitamiinia auringonvalosta heikkenee. 70-vuotiaan iho tuottaa sitä enää noin kolmasosan siitä, minkä nuoren iho saa aikaan. Ongelmaa pahentaa se, että vanhemmat ihmiset oleskelevat paljon sisätiloissa ja pukeutuvat ulkona ollessaankin peittävästi.Nuoremmilla auringosta kerätyt D-vitamiinivarastot riittävät lokakuulle.

Malttia aurinkoon

Suurin osa suomalaisista, noin 60 prosenttia, sietää voimakasta auringonvaloa enintään puolisen tuntia ilman suojaa. Varsinkin kuumimpaan ja polttavimpaan keskipäivän aikaan on viisasta vetäytyä pois suorasta paahteesta. Muulloinkin iho on syytä suojata keveillä, väljillä vaatteilla ja aurinkosuojavoiteella sekä silmät aurinkolaseilla.

Aina, kun auringon haitallisen säteilyn määrää kuvaava UV-indeksi ylittää arvon kolme, iho tarvitsee suojaa. Suojautumistarve on esimerkiksi Etelä-Suomessa toukokuusta elokuuhun kauniina kesäpäivänä suunnilleen aamukymmenestä iltaviiteen. Muista myös hattu, sillä liiallinen päähän kohdistuva lämpösäteily voi aiheuttaa auringonpistoksen. Päänsärky, huimaus ja pahoinvointi viestittävät, että on aika siirtyä viileään ja varjoisaan paikkaan.

Paljaille ihoalueille kannattaa levittää reilusti UVA- ja UVB-säteiltä suojaavaa aurinkovoidetta – mitä enemmän, sitä paremmin voide suojaa ihoa. Suojakertoimen valintaan vaikuttaa ihotyyppi sekä säteilyn voimakkuus. Useimmille suomalaisille suojakertoimen on oltava vähintään 15–20.

Rannalla voidetta tarvitaan tuhdisti, sillä vesi ja vaalea hiekka lisäävät UV-säteilyn voimakkuutta. Vedenkestäväksi mainostettu voidekaan ei pysy iholla uidessa, joten uinnin jälkeen voidetta on lisättävä.

Auringossa on viisainta olla jalkeilla ja touhuta, sillä makuuasennossa aurinkoannos on nelinkertainen pystyasentoon verrattuna.

Suojaa lapsen iho erityisen huolellisesti. Lasten ihon turvamekanismit auringonvalon vaikutusta vastaan eivät ole vielä niin kehittyneet kuin aikuisilla. Ihon toistuva palaminen ja suuri elinikäinen UV-kertymä lisäävät ihosyöpäriskiä tulevaisuudessa.

Lasi vettä, kiitos

Kesähelteellä on hyvä juoda jo ennen janon tunnetta, sillä jano tulee jälkijunassa ja kertoo nestehukasta. Nestetasapainoaan voi tarkkailla vessakäynneillä. Nestetasapaino on hallinnassa, jos pissalla pitää käydä yhtä usein kuin viileämmällä ilmalla ja virtsa on vaaleaa. Jos virtsaamistarve vähenee ja virtsa väkevöityy, juominen on ollut liian vähäistä. Tavallisia nestehukan oireita ovat janon lisäksi päänsärky, väsymys ja huonovointisuus.

Hyvä nyrkkisääntö nestetasapainon säilyttämiseksi on juoda joka aterialla 1–2 ylimääräistä lasia vettä sekä aterioiden välillä muutama lasillinen. Liikunta ja fyysinen työ kesäkuumalla lisäävät huomattavasti nesteen tarvetta. Ennen rasitusta on hyvä juoda pari ylimääräistä lasillista vettä ja rasituksen aikana muutama desilitra puolen tunnin välein.

Voimakas hikoilu pienentää myös elimistön suolavarastoja ja kehoon voi syntyä natriumvajaus. Jos hikoilet paljon, juo veden lisäksi kivennäisvettä, jossa on natriumia ja kaliumia.

Grilli kuumana silloin tällöin

Grillaus kuuluu kesään, mutta ylenpalttisesta grilliruokien ahmimisesta vatsa antaa herkästi palautetta ähkynä olona, turvotuksena, kipuna, närästyksenä, röyhtäilynä. Rasvaiset, mausteiset ja valkuaisainepitoiset ateriat sulavat huonosti ja lisäävät vatsahapon eritystä. Ne voivat aiheuttaa myös suolistovaivoja. Grilliruokien syönnissä kannattaa pysyä kohtuudessa – paitsi vatsan hyvinvoinnin myös painonhallinnan takia – ja juoda kyytipojaksi vettä, joka edistää ruuansulatusta.

Kesällä ruoka-aineet myös pilaantuvat herkästi, ja ruokamyrkytyksiä esiintyy silloin hieman enemmän kuin viileämpinä vuodenaikoina. Esimerkiksi ulkona lämpimässä seisseessä salaatissa tai kermakakussa bakteerit lisääntyvät vauhdilla. Maitotuotteet, kala, liha, lihaleikkeleet ja pilkotut kasvikset pitää kuljettaa nopeasti ja mieluiten viileässä kaupasta kodin tai mökin jääkaappiin. Ruokamyrkytyksien ehkäisyssä perussääntö on: tarjoile ja syö kylmä ruoka kylmänä ja kuuma kuumana.

Terassi kutsuu

Aurinkoisella terassilla hyvässä seurassa alkoholijuomaa saattaa kulua lähes huomaamatta enemmän kuin oli tarkoitus. Alkoholi lisää nesteen poistumista elimistöstä ja voi pahentaa nestehukkaa. Jokaista tuoppia kohden onkin hyvä juoda saman verran vettä.

Juominen on kuin seinätapetti: siihen tottuu nopeasti. Jotkut jäävät koukkuun helpommin kuin toiset, ja alkoholinkäyttö saattaa lipsahtaa liialliseksi.

Keskivertomiehellä kertakäytön riskiraja on seitsemän pulloa keskiolutta tai pullo mietoa viiniä. Viikoittainen riskiraja on 24 pulloa keskiolutta tai kolme ja puoli pulloa mietoa viiniä. Naisella kertakäytön riskiraja on viisi pulloa keskiolutta tai kaksi kolmasosaa pulloa mietoa viiniä. Viikoittainen raja on 16 pulloa keskiolutta tai kaksi ja yksi kolmasosa pulloa mietoa viiniä.

Alkoholinkäyttöä on hyvä säännöstellä kesälläkin niin, ettei kertakäytön raja ylity ja annosmäärä pysyy viikkotasolla riskirajan alapuolella. Riskirajat ovat ohjeellisia ja yksilölliset erot voivat olla suuria.

Apua, punkki!

Ehkäisy on paras tapa välttyä punkin levittämiltä taudeilta. Punkkeja esiintyy Suomessa runsaimmin saaristossa ja rannikkoseuduilla, mutta alueittain myös kaikkialla sisämaassa. Niitä majailee etenkin kosteissa ruohikoissa, matalissa pensaikoissa ja lehtometsien aluskasvillisuudessa. Ruohikossa ja pensaikossa liikkuessa kannattaa käyttää umpinaisia kenkiä tai saappaita, pitkälahkeisia housuja ja sukkia housunlahkeiden päällä. Iltaisin on hyvä tehdä perusteellinen punkkisyyni.

Borrelia-infektio tarttuu ihmiseen punkin puremasta vasta, kun punkki on ollut veriaterialla ihossa tuntikausia. Ihoon kiinnittyneet punkit kannattaa poistaa mahdollisimman pian: tartu punkkiin tukevasti läheltä ihoa ja poista punkki edestakaisin pyörittävin liikkein mieluiten punkkipihdeillä.

Puutiaisen purema on useimmiten vaaraton. Jos purema-alueelle tai sen läheisyyteen kuitenkin kehittyy laajeneva ihottumaläiskä tai tulee flunssankaltaisia oireita, lämmönnousua, väsymystä tai kipuja, hakeudu lääkärin tutkittavaksi.

Punkit levittävät myös puutiaisaivotulehdusta, jonka riski on suurin Ahvenanmaalla. Jos liikut luonnossa tai oleskelet pidempään Ahvenanmaalla, on suositeltavaa ottaa rokote puutiaisaivotulehdusta vastaan.

Kyynpuremasta lääkäriin

Luonnossa liikkuvan kannattaa suojata jalkansa käyttämällä saappaita, sillä tavallisimmin kyyn pureman saa, jos astuu käärmeen päälle. Jos kyy puree, on aina lähdettävä lääkäriin – erityisen rivakasti, jos kyy puree lasta.

Purema-alueelle ei pidä tehdä mitään, jotta myrkky ei leviäisi. Jos purema on raajassa, siihen kannattaa laittaa lasta ja mielellään kantaa potilas autoon. Raajaa on hyvä pitää mahdollisimman liikkumattomana.

Kyypakkauksen sisältämästä pienestä hydrokortisonimäärästä ei ole hyötyä, joskaan ei haittaakaan. Tulehduskipulääkkeitä ei pidä ottaa, sillä ne voivat vähentää veren hyytymistä.

Huuhtelua haavoille

Puhdista naarmut ja haavat juoksevalla vedellä. Tärkeää on huuhtoa kaikki lika huolellisesti pois. Antiseptinen puhdistusliuos saattaa haitata haavan arpeutumista, joten vesi on parempi vaihtoehto.

Kesällä haavat tulehtuvat herkästi, sillä lämpimät ja kosteat olosuhteet ovat otollisia mikrobien kasvulle. Laastari hautoo helposti, joten usein on parempi antaa haavan tuulettua ilman suojaa. Jos haava tulehtuu ja alkaa märkiä, sitä kannattaa suihkutella vedellä.

Hiertymiä ja rakkoja voi ehkäistä käyttämällä hyvin istuvia kenkiä sekä rasvaamalla jalat päivittäin perusvoiteella, sillä ohut ja kuiva iho rikkoutuu herkästi. Keinokuituiset sukat ovat ihoystävällisempiä kuin puuvillasukat, koska ne kuljettavat kosteuden pois iholta. Jos rakko kuitenkin tulee, se kannattaa suojata rakkolaastarilla. Yöksi laastari kannattaa ottaa pois.

Asiantuntijana yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halonen, Terveystalo.
Teksti: Pirkko Tuominen